Alkusyksyn kirjavinkkejä – neljä lukulistan suosikkiani

Olen aina lukenut paljon. Kiitos äänikirjojen ja pitkän työmatkan, harrastus on jatkunut myös lapsiperhearjen melskeessä. Alkusyksyn lukulistalta neljä kirjaa on ollut erityisesti mieleen – ja koska usein toivotte kirjavinkkejä, vinkkaan ne nyt teillekin! Lastenkirjavinkkejä vuorossa sitten taas ensi kerralla.

Iida Turpeinen: Elolliset (S&S)

Elolliset on kuin kylmä sukellus jonnekin Avaran luonnon ja laadukkaan tieteisdokumentin välimaastoon. Se on teos, jossa tiede ja taide asettuvat rinnakkain, toisiaan arvostaen ja täydentäen, yhteistä kaunista kieltä punoen. Elolliset kertoo tarinaa eläimistä, jotka kohtasivat loppunsa ihmisten tekojen seurauksena. Tarinan päähenkilö on stellerinmerilehmä, luuranko Luonnontieteellisessä museossa – eläin, jota ihminen ei koskaan ehtinyt kunnolla oppia edes tuntemaan ennen kuin oli sen jo tuhonnut.

Laji toisensa jälkeen katoaa sukupuuttoon Elollisten lyhyesti toteavien mutta paljonkertovien virkkeiden virrassa. Teos ei kuitenkaan tuomitse tai jää märehtimään tapahtunutta – sen henkeähaukkova lukija saa tehdä itse kerronnan kiitäessä kepeästi jo kaukana edessäpäin. Ja juuri siinä piilee Elollisten upeus: Se puhuu raskaasta aiheesta olematta lainkaan raskas. Kevyesti koskettaen se onnistuu kuitenkin jättämään lähtemättömän jäljen lukijaan, suorastaan ympäröimään tämän jäljillä, joiden jättäjät ovat jo poissa.

Ella maria nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (Johnny kniga)

Mitä kaikkea mahtuu sanomattomien sanojen väliin? Tätä Nutti tutkii tarinassaan Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, jossa kuolemansairaan äidin pitäisi saada kerrottua kauas Tukholmaan muuttaneelle tyttärelleen syövästä. Vaan miten helppo onkaan keksiä aina vain uusia syitä, uusia sanoja, jotka pitävät totuuden etäällä. Varsinkin kun eteläinen pääkaupunki on jo valmiiksi vieraannuttanut pohjoisessa syntyneen tyttären äidistään.

Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on kertomus äidin matkasta tyttären luo. Junamatka ja rintakehässä kirvelevä totuus tarjoavat mahdollisuuden myös henkisen välimatkan kuromiseen. Tarina on idealtaan kovin tuttu: Helpolta tuntuva asia muuttuu aina vain mutkikkaammaksi, ja onnistumisen kynnykseltä palataan lukijan hermoja koetellen jatkuvasti lähtöruutuun. Päähenkilö Agatassa on kuitenkin jotain kovin tunnistettavaa: Hän on ihmistyyppi, jollaisen jokainen tuntee – ja juuri se tekee tarinasta ja järjettömiä päätöksiä tekevästä päähenkilöstä niin uskottavan ja inhimillisen.

Kunnes kuolema meidät erottaa, onkin vain osa totuutta.

Anna munsterhjelm: Ei mitään rajaa – Miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä (TrueStory)

Ensin pieni tunnustus: Ihastuin Anna Munsterhjelmin nokkelaan ja älykkääseen sanankäyttöön jo lukion äidinkielen kursseilla, kun taiturimaisimpia esseitä luettiin kaikille ääneen. Siispä tartuin tähän teokseen suurin odotuksin. Tai tartuin ja tartuin… Ei mitään rajaa on ilmestynyt vasta äänikirjana. Paperiversio on tulossa vasta myöhemmin.

Ei mitään rajaa – miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä on kirja paitsi vanhemmille, myös siitä haaveileville ja ilmiötä ihmetteleville. Teos pohjautuu Munsterhjelmin kokemuksiin ja havaintoihin vanhemmuudesta. Hän päättää yrittää lasta yksin, mistä alkaa monivaiheinen matka lapsettomuuden ja vanhemmuuden risteilevässä maastossa.

Kokemuksellisuuden rinnalla Ei mitään rajaa etsii ja tarjoaa myös selityksiä aikamme vanhemmuusilmiöihin. Tuttujen tulokulmien lisäksi teokseen on valikoitunut myös ilahduttavan tuoreita näkökulmia, muun muassa isovanhemmuuden murroksesta ja lapsen hankkimisesta yksin. Mieleenjääviä ovat myös vanhemmuuden hokemia kyseenalaistavat tekstirivit – ja ne sanat, kauniit sanat! Sellaiset kuin ”hiutaleluomet”.

Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo: huokauksia luokasta (wsoy)

Entisenä äidinkielenopettajana, nykyisenä luokanopettajana en voinut jättää lukematta tätä kahden kirjailija-opettajan teosta. Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo ovat paitsi maamme eturivin kirjailijoita, myös äidinkielen opettajia. Lisäksi heitä yhdistää se, että kumpikin on kokenut uupumuksen työssään opettajana.

Huokauksia luokasta pohjautuu Kinnusen ja Rytisalon kirjeenvaihtoon, joka alkaa kummankin ollessa pitkällä sairauslomalla. Kirjeissään he puhuvat uupumukseensa johtaneista tekijöistä, koulumaailman muutoksesta ja niistä asioista, joita koulussa heidän mielestään kannattaisi tehdä toisin, jotta asiat kääntyisivät parempaan suuntaan.

Kun kirjeenvaihto etenee ja hidas toipuminen alkaa, kirjailijat tekevät työnsä suhteen kovin erilaiset päätökset: Toinen luopuu unelma-ammatistaan selvitäkseen. Toinen päättää jatkaa niin kuin ennenkin – päättää jaksaa ja uskoa siihen, että vielä joskus kuiskaukset luokasta kyllä kuullaan.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!