Ylläkselle huhtikuussa – perheloma ja hiihtokoulu aurinkohangilla

Minulla on ollut tapana pakata lapset kerran vuodessa yöjunaan ja suunnata Ylläkselle. Tänä vuonna päätimme selvittää, millaista Ylläksellä on huhtikuussa, jotta puolisokin pääsisi töiltään mukaan. Esikoisen toiveesta myös rinnepäiviä varattiin yhden sijaan kaksi ja lapset pääsivät lasketteluoppiin Äkäslompolon hiihtokouluun. Vaan missä kunnossa rinteet olivat? Entä ladut? Oliko lunta enää nimeksikään?

Aurinkohankia ja ”nopeita suksia”

Ylläkselle saapuessamme Lapissa oli jo kevät. Vaikka autotiet olivat sulia, yöpakkasten ansiosta kaikki latureitit olivat kuitenkin yhä auki ja rinteet kelpo lumessa. Äkäslompolon puolen rinteet olivat suorastaan loistavassa kunnossa! En muista, milloin esimerkiksi musta Superrinne olisi ollut yhtä vähäjäinen ja nautinnollinen laskea. Kaiken kruunasi lämmin, aurinkoinen keli, joka helli meitä lähes koko viikon.

Viitenä päivänä suuntasimme laduille. Kolmikuinen Päärynä-vauva matkasi ahkiossa ja isommat lapset hiihtivät itse. Menneiden vuosien harjoittelu alkoi selvästi tuottaa tulosta, sillä viisivuotias Mantekin hiihti parhaimmillaan 15 kilometrin lenkin. ”Kirjoita sinne, että hiihdin yhteensä 50 kilsaa”, Mante täsmentää tätä kirjoittaessani.

Perheessämme sekä hiihdetään että lasketellaan. Lapset tosin ovat tähän mennessä käyneet rinteessä vain kokeiluluontoisesti kerran talvessa. Vuosi sitten esikoinen sai Ylläksen hiihtokoulun kokeilutunnilla kuitenkin todellisen laskettelukipinän ja on siitä asti toivonut, että tänä talvena Lapin laskettelupäiviä olisi kaksi. Lasten suureksi riemuksi saimme heille kahtena päivänä yksityistunnin (90min) ja vieläpä samalle opettajalle kuin edellisvuonna!

”Haluaisin tosi nopeat sukset”, Mante tuumi suksivuokraamoon astellessaan. ”Semmoiset pikakiiturit. Ja nopean kypärän!”  Henkilökunta oli heti leikissä mukana.

Koska lapset ovat kiivaassa kasvuiässä ja olemme vuosittain lasketelleet niin vähän, olemme Ylläkselle tullessamme vuokranneet välineet Y1 Ski Rental -välinevuokraamosta. Näin teimme tälläkin kertaa. Vuokravälineissä on sekin hyöty, että varustevalikoimaa voi muutella aina tilanteen mukaan. Esimerkiksi viime vuonna minulla oli kokeilussa valjaat, mutta tänä talvena ne osoittautuivat jo turhiksi.

Ensimmäinen hiihtokoulupäivä: pizzapalajarrutus ja sauvavaljaat

Edellistalvelta tuttu lasketteluopettaja otti lapset haltuun silmänräpäyksessä. Kymmenen sekuntia kohtaamisesta Mante jo luettelo dinosaurusfaktoja ja esikoinen kertasi menneen vuoden kuulumisia. Kun tärkeimmät ajatukset oli vaihdettu, oli aika suunnata rinteeseen Harjoittelualueelle testaamaan lähtötasoa.

Harjoittelualue on tämän vuoden uutuus: Turvalliseksi rajatulta alueelta löytyy kaikki tarvittava alkuun pääsemiseksi, esimerkiksi mattohissi ja karusellimaisena pyörivä leikkihissi, jossa voi harjoitella sompahissin käyttöä. Alue on turvallinen myös pikkulaskijoille, joilta jarrutus saattaa ajoittain (tai vähän useammin) unohtua, sillä turva-aidat pysäyttävät liiaksi kiihtyneen vauhdin. Mante rakastui pyörivään leikkihissiin ikihyviksi. Siinä käytiin rinnepäivien aikana useampaan otteeseen.

Seitsemänvuotias esikoinen muisti nopeasti edellisvuoden opit ja auraaminen alkoi sujua. Mantekin oppi tekemään suksistaan ”pizzapalan”, mutta rinteen riemu vei herkästi mennessään ja korvat lakkasivat kuulemasta. Hiihto-opettajamme vinkkasi, että tällaisten vauhtiveijareiden kanssa kannattaa valjaiden vaihtoehtona kokeilla tehdä omista sauvoista valjaat pujottamalla ne sangoista yhteen. Näin tehdyillä valjailla pystyy ohjailemaan lapsen lantion liikettä ja säätelemään vauhtia niin, että lapsi joutuu kuitenkin tekemään töitä rinteessä myös itse.

Yllätystreffit ja ihanan helppo lounas

Lapset pääsivät yllättävän nopeasti siirtymään harjoittelualueelta sen vieressä sijaisevaan Perherinteeseen. Toinen yllätys odotti, kun hiihto-opettaja huikkasi meille: ”Heippa vanhemmat!” Kävi ilmi, että saisimme omaa laskuaikaa rinteissä keskenämme. Yllätystreffit! Niinpä siirryimme hämmentyneen onnellisina ankkurihissijonoon ja suuntasimme Ylläksen huipulle. Aina välillä laskimme seuraamaan lasten hiihtokoulua ja sitten lähdimme taas nauttimaan omista laskuistamme.

Ensimmäisen hiihtokoulurupeaman päätteeksi esikoinen lasketteli jo varsin mallikkaasti auraten ja selvitti Perherinteen pujotteluradankin itsekseen läpi. Perässä laski Mante opettajan ”sauvavaljaiden” avustuksella. ”Hyvä! Tee pizzapala”, aina välillä kuului. Sompahissilläkin molemmat lapset oppivat nousemaan itse rinteen ylös. Jonotuskin sujui nopsaan, sillä väkeä ei ollut paljon – mutta kuitenkin juuri sopivasti, että Mante ehti laskujen välissä kertoa pari dinosaurusfaktaa!

Päivän päätteeksi meille vanhemmille annettiin vielä lyhyt selonteko molempien lasten päivästä ja vinkkejä yhdessä laskemiseen. Hiihto-opettajalla oli ällistyttävä taito pukea kauniisti sanoiksi sekö lasten vahvuudet että sellaiset ominaisuudet, jotka vaikuttivat heidän tapaansa oppia ja laskea. Sen jälkeen kaikilla oli jo hirveä nälkä! Onneksi olimme jo edellisvuosina oppineet, miten lounastaminen sujuu perheeltämmenrinteessä kaikkein parhaiten…

Ylläksen hiihtokeskuksessa Äkäslompolon puolella sijaitsee Y1 ravintolamaailma, ja sieltä luottolounaspaikaksemme on valikoitunut Y1 Food Garden. Kattavasta buffet-valikoimasta kun löytyy jokaiselle omaan makuun sopivaa ja maittavaa syötävää: monipuolisesti kasviksia, terveellisiä ruokavaihtoehtoja kuten kalaa ja kanaa, ja pikkuväen kestosuosikkeja pizzasta, nuggetteihin ja lihapulliin.

”Tää pizza on liian hyvää!” huokaisevat lapset ja syövät huomaamattaan myös lautaselle livautetut kasvikset ja kanan. Kukaan ei kiukuttele, kaikilla täyttyvät vatsat ja ruokatoiveet, eikä syötävää tarvitse odottaa.

Toinen hiihtokoulupäivä: Hyökkäävä tiikeri ja koiran silitys

Kun toinen hiihtokoulupäivä starttasi, lapsilla oli heti aamusta kiire rinteeseen. Vuokraamossa kaikki sujui jo vanhasta tottumuksesta. ”Se punainen, nopeannäköinen kypärä on mun”, opasti Mante. ”Ja valkoinen, yhtä nopea kypärä mun”, jatkoi esikoinen.

Kävimme laskemassa lämmittelylaskut rinteessä perheen kesken ja sen jälkeen tuttu hiihtokouluopettaja otti taas lapset hoteisiinsa. Koska pizzapala-asennot ja auraukset alkoivat olla hallussa, voitiin keskittyä uusiin juttuihin, kuten hyökkääviin tiikereihin ja koiran silitykseen. Näiden mielikuvien avulla treenattiin samalla vaivihkaa laskuasentoa ja painonvaihtelua kääntyessä. ”Se kyllä voisi olla myös hyökkäävä tyrannosaurus rex!”  Mante huomauttaa.

Lapset pääsivät myös tutustumaan uusiin rinteisiin. Perherinteen vierestä löytyy nimittäin useampia sopivia rinteitä laskettelua aloitteleville. Samalla sai ihmetellä hissikelkkailijoita, joille on varattu omat laskureitit helppojen rinteiden keskeltä. Esikoinen ihastui erityisesti metsäiseen Joutsenrinteeseen ja jo vähän haastavampaan Paten rinteeseen. Toisen hiihtokoulupäivän päätteeksi Mantekin jo pääsi hetkellisesti kokeilemaan laskemista ilman apua – ja hienostihan se meni! Hiihtohissille selvittyään pikkulaskijan hymy ylsi korviin.

Kun toinenkin hiihtokoulupäivä oli takanapäin, kasvot olivat auringon pisamoimat ja lapsilla oli jo selkeät suunnitelmat tulevasta: ”Me tullaan taas ensi talvena”, esikoinen ilmoitti pontevasti. ”Ja silloin me ollaan rinteessä kolme päivää!”  Mante katsahti toiveikkaana hiihto-opettajaan: ”Olethan sä silloinkin meidän ope?”

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Miten meillä on saatu lapset hiihtämään?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!