Tänä vuonna päätin tehdä kummilapsilleni lahjaksi joulukalenterit. Omille lapsille tein jo viime vuonna toiminnallisen jouluvalmistelukalenterin, jonka luukuista löytyviä puuhia tehdessä joulu rakentui vähitellen kotiimme. (Lue lisää kalenterista TÄÄLTÄ.)

Tälläkin kertaa ajattelin, että tavaravuoren kasvattamisen sijaan yrittäisin tarjota kalentereilla touhua joulun odotukseen. Meillä on mieheni kanssa ihana liuta kummilapsia. Haluaisin ehtiä viettää heidän kanssaan vielä paljon enemmän aikaa kuin tällä hetkellä on mahdollista, varsinkin kun pari viime vuotta näkeminen on ollut jo koronankin vuoksi rajoitettua.  Tästäkin johtuen halusin tänä vuonna tehdä heille jotakin ajatuksella loihdittua.

Tuorein kummilapsistamme on vielä niin pieni, että hän saa kalenterin myöhemmin, vähän vartuttuaan. Muut kalenterinsaajat ovat iältään 1-8 -vuotiaita. Työpajallani alkoikin vimmattu ajatushautomo viiden joulukalenterin aikaansaamiseksi. Lähetin tontut tiedustelemaan kunkin lapsen toiveita ja mieltymyksiä pystyäkseni loihtimaan kalentereista mahdollisimman mieluisat. Sitten ryhdyin hommiin.

Touhujoulukalenteri on erilainen lahja lapsille. Suurinkin kalentereista mahtui kenkälaatikkoon.

Sisällöt vaihtelevat kalenterinsaajan mukaan. Sisaruksiakaan ei ole unohdettu.

Mitä joulukalentereista löytyy?

Yhteistä kaikissa kalentereissa oli ajatus siitä, että ne sisältäisivät mahdollisimman paljon touhua ja tekemistä: piparimuotteja, joulutunnelmaa luovia tehtäviä, lukemista ja askerreltavaa. Muutamaan luukkuun sujautin myös jouluherkkuja: rusinoita ja kuivattua omenaa. Noin puolessa luukuista on mukana tontun viesti, joka voi sisältää arvoituksen, tehtävän, etäkonserttilinkin tai vaikkapa peliohjeita välineille, joita luukuista on löytynyt. Sisaruksiakin tonttu päätti muistaa osassa luukuista. Silloin sieltä löytyy jotakin heille osoitettua.

Isompien joulukalentereihin kätkin muun muassa marmorikuulia leikkivinkkien kera, väri- ja numerosudokuja teko-ohjeineen, itse askarreltavia lennokkeja ja hyrriä sekä tuulahduksia esihistorialliselta ajalta (eli oman lapsuuteni kestohittejä, kuten kuplamuovia paukuteltavaksi – pahoittelut vanhemmille!). Pienempien kalentereihin piilotin esimerkiksi minikirjoja, pujotteluhelmiä leikkiohjeineen sekä kylpyviihdykettä joulusaunaan.

Yritin parhaani mukaan huomioida kalenterien suunnittelussa myös lempivärit, mielenkiinnon kohteet ja toiveet. Pikkuprinsessat saavat tontuilta toivomiaan tarroja, pinnejä ja pompuloita. Auto- ja eläinfanien sisältö räätälöitiin niin ikään toiveteeman mukaan. Jouluaaton luukkuun piilotin jokaiselle jotain henkilökohtaista ja vähän isompaa aattopäivän viihdykkeeksi: siirtotarroja, Pokemon-kortteja, kummin lukemia äänisatuja…

Luukuista löytyy muun muassa väri- ja numerosudokuja.

Pakkausta vaille valmis!

millaisia kalentereista tuli?

Pakkausvaiheessa tein kalentereista tarkoituksella keskenään erinäköisiä. Ajattelin, että vähän isompi kalenterinsaaja arvostaisi aarrearkkumaista ulkonäköä ja sitä, että kalenterissa olisi sulkumekanismi. Vähän pienemmälle tärkeintä sen sijaan olisi helppous – siis se, että pussukoita saisi poimittua rasiasta simppelisti, omin käsin. Ja kyllähän paloautofanille oli räätälöitävä teemaan sopiva pakkaus!

Toinen toteutukseen vaikuttava tekijä oli se, että eri kalentereiden sisällöt veivät eri verran tilaa. Jokaisen pussukoille ja lappusille piti siis löytää sopivankokoinen säilytysratkaisu. Ja koska tykkään suosia paketoimisessa kierrättämistä, kalenterinrunkoja loihdittiin siitä materiaalista, mitä oli saatavilla.

Ja tällaisia niistä tuli!

Kummilasten toiveet ja mieltymykset näkyvät myös toteutuksessa. Tässä joulukori pikku-prinsessalle.

Useimmat luukuista sisältävät touhua ja tehtäviä. Toki tontut ovat livauttaneet sekaan jotain myös toivelistalta. Tämä perhosteemainen kalenteri on vielä koristeluja vailla.

Kylttiä ja pussukoiden sulkemista vaille valmis! Paloharjoitusasemalta löytyy muun muassa ruisku, jolla voi sammuttaa paloja.

Kouluikäisen kalenterista tuli aarrearkku sulkumekanismeineen.

Omien lasteni joulukalenteri on tehty tänäkin vuonna vanhaan teejoulukalenteriin. Pikkuluukuista löytyy tekemistä, touhua, arvoituksia ja aarteenetsintää.

Lue myös:

• Jouluvalmistelukalenteri – näin jalostat jouluihmisen
• Koko kylän joulu

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Suhteeni neulaan ja lankaan on lyhyesti kerrottuna seuraavanlainen: Valitsin ala-asteella teknisen työn, koska rakastin työkaluja ja puukäsitöitä. Valintaani ei kuitenkaan hyväksytty, sillä olisin ollut ryhmän ainut tyttö (elettiinhän tuolloin vielä esihistoriallista aikaa). Sen sijaan minut sijoitettiin muiden tyttöjen tavoin tekstiilityötunneille.

Viidennellä olin jäädä luokalleni, koska kömpelöt sormeni eivät taipuneet lankojen ja neulojen maailmassa mihinkään. Lopulta kuitenkin sain aineesta armovitosen sinnikkään yrittämisen tähden ja pääsin jatkamaan koulutaivaltani kuutosluokalle. Yläasteella valitsin vastoin odotuksia tekstiilityön valinnaiseksi, sillä olin päättänyt selättää viholliseni. Sekään ei onnistunut kovin hyvin. Nykyään osaan sentään ommella napin ja lyhentää verhot. Sillä pärjää joten kuten.

vaatelaastari on laiskan parsijan pelastus

Vauhdikas poikakatraamme pitää kuitenkin huolen siitä, että parsittavaa riittää. Polvia kuluu puhki parhaimmillaan kolmien housujen viikkotahdilla, eivätkä ulkovaatteetkaan kestä rymyäjien menossa ehjinä. Onneksi ovat luottotuotteeni Vaatelaastarit! Niillä käsityökammoinenkin korjaa vaatteet silmänräpäyksessä, eikä epäonnistumisen vaaraa juuri ole, vaikka olisi kaltaiseni mämmikoura.

Vaatelaastari® on suomalaisten äitien korjausinnovaatio: tekstiilitarrapaikka, joka kiinnittyy hankaamalla ilman silitystä. Se soveltuu niin sisä- kuin ulkovaatteiden, kenkien, huonekalujen ja vaikka reppujen paikkaamiseen, ja tarttuu myös nahkaan ja muoviin. Vaatelaastarilla voi myös esimerkiksi koristella pintoja tai peittää pinttyneen tahran.

Vaikka Vaatelaastareita ei suositella alle 3-vuotiaille, meillä ne ovat käytössä lasten vaatteissa vauvasta asti. Pakkauksissa kun on monenmuotoisia paikkalappuja, joista saa näppärästi saksittua myös pieniin vaatteisiin sopivia ”laastareita”. Ja hyvin ovat paikat ainakin meillä pysyneet, kun olemme noudattaneet käyttöohjeita.

osallistu #paikkaushaasteeseen

Salaisuuteni paljastettuani uskallankin haastaa kaikki mämmikourista käsityötaitoisiin mukaan #paikkaushaaste -kampanjaan. Se on Vaatelaastarin lanseeraama vastuullisuuskampanja, jossa tarkoituksena on jatkaa vaatteiden ja varusteiden käyttöikää haluamallaan tavalla: parsien, laastaroiden tai vaikkapa kantamalla reikiä suurella ylpeydellä. Kuva omasta ratkaisusta jaetaan sosiaalisessa mediassa hastagilla #paikkaushaaste. Myös muita voi haastaa mukaan.

Siispä haastan juuri sinut mukaan paikkaushaasteeseen – Vaatelaastareilla tai muilla näppärillä ratkaisuilla!

Kotimaiset Vaatelaastarit valmistetaan kierrätyspolyesterista. Valikoimasta löytyy myös heijastinkankaasta valmistettuja heijastavia (ei sertifioituja) Vaatelaastareita.

Vaatelaastarin käyttöhje-video: KATSO.

Lisätietoja tuotteista ja yrityksestä: vaatelaastari.fi