Olin alle kouluikäinen, kun isäni vei minut ensimmäistä kertaa rinteeseen. Tuon talven jälkeen en ole jättänyt ainuttakaan laskutalvea väliin. Vaikka olen vuosien varrella käynyt laskettelemassa useissa kohteissa, Ylläs on minulle se paikka, jonne aina kaikkein eniten ikävöin. Kun esikoisemme syntyi, pääsi myös hän tutustumaan heti ensimmäisenä joulunaan Lappiin ja Äkäslompoloon. Pari vuotta myöhemmin vein hänet kokeilemaan laskettelua Ylläksen rinteisiin. Vuosittainen perinne on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyään lapsia on kaksi, mutta tänäkin talvena vietimme riemastuttavan perhepäivän Ylläksellä lasten kanssa.

Minkä ikäsenÄ voi aloittaa laskettelun?

Esikoisemme oli kolme, kun vein hänet ensimmäistä kertaa kokeilemaan laskettelua. Tämä talvi oli siis hänen kolmantensa. Pikkuveli-Mante pääsi suksille  jo viime talvena, kaksivuotiaana. Rinteissä kuitenkin näkee  tätäkin nuorempia laskijoita. Etenkin paljon laskettelevien perheiden nuorimmaiset tuntuvat löytävän tiensä rinteisiin jo varhain. Iän sijaan keskeistä onkin, että touhu tuntuu lapselle mielekkäältä ja hänelle löytyy sopivia harjoittelurinteitä ja välineitä.

Ylläksen välinevuokraamo Y1 Ski Rentalissa olemme aina saaneet ystävällistä ja osaavaa palvelua, ja laskuvälineitä on ollut valikoimassa pienimmille taaperoillekin. Äkäslompolon rinteet ovat tarjonneet myös toimivat puitteet laskettelun aloittamiseen. Liukuhihnahissillä lapset oppivat kulkemaan nopeasti ja sen jälkeen on ollut yllättävän helppo siirtyä sompahissin käytön harjoitteluun. (Täältä löydät jutut ensimmäisistä laskettelukerroistamme: Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa? JA Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus)

Laskettelutahtimme on ollut lasten kanssa vielä hyvin verkkainen (päivä/vuosi), mutta kehitystä on silti tapahtunut. Vaikka molempia on aina päivän aluksi jännittänyt, vähitellen edellisvuoden opit ovat palanneet mieleen, ja joka vuosi olemme pystyneet siirtymään’ hieman vaativampiin rinteisiin.

Millainen oli rinnepäivä Ylläksellä 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa?

Rinteiden takaa nouseva aurinko loi hienot puitteet tämänvuotisen laskettelupäivämme alkuun. Lapset olivat hikisiä ja hermostuneita, kun aloimme kiinnittää suksia jalkoihin. Välineiden pukeminen oli ollut heidän mielestään ”rankkaa hommaa”, eikä kumpikaan tuntunut muistavan, mitä laskettelulla oikeastaan tarkoitettiin. Lopulta sukset kuitenkin napsahtivat monoihin ja lapset kiinnitettiin valjaisiin. Oli ensilaskun aika. Päätimme aloittaa edellisvuosien tapaan liukuhihnahissiltä.

Jo ensimmäisen nousun aikana esikoinen hihkui muistavansa hissin, eikä loivaa aloittelurinnettä lopulta tarvinnut laskea kuin muutaman kerran, kun lapset jo olivat valmiita jatkamaan vauhdikkaampiin Perherinteisiin. Niissä kertasimme edellistalvena opettelemiamme taitoja: auraamista, taikanappien avulla kääntymistä ja sompahissillä nousua. seurana Pari tuntia laskettuamme kävimme tankkaustauolla Y1 Ravintolamaailmassa. Sen jälkeen jaksoi taas!

Alkujännityksen karistua ja perusasioiden palattua mieleen pääsimme testailemaan astetta hurjempia mäkiä Tenavahissin molemmin puolin. Koulurinne antoi jo hieman tuntumaa siitä, millaista olisi laskea isossa rinteessä. Lopulta päivän laskuista uuvahtanut Mante asettui rinteen juurella hankeen makaamaan ja lähes nukahti niille sijoilleen. Pieni oli antanut kaikkensa. Oli aika lähteä kotiin.

Valjailla vai ilman?

Minut on lapsena opetettu laskettelemaan ilman valjaita, mutta nykyään niiden käyttö tuntuu olevan varsin suosittua. Osa sanoo, että kun valjaita ei käytä, lasten on pakko opetella auraamaan, jolloin lajin salat oppii nopeammin. Toisaalta, osa kokee valjaiden antavan lapselle mahdollisuuden kokeilla ja oivaltaa tekniikka kehotuntuman avulla. Valjaat myös lisäävät turvallisuutta rinteissä ja madaltavat kynnystä ottaa jo pieni taapero mukaan laskemaan.

Uskon, että molemmat näkökannat pitävät paikkaansa. Meillä valjaat ovat kuitenkin toimineet. Esikoinen on lapsistamme se hurjapää, joka tahtoisi mennä lujaa ja unohtaa turhat aurailut. Hän on se omasta lapsuudestani tuttu lapsilaskijatyyppi, joka tulisi tyytyväisenä syöksyen rinteet alas, jolleivat valjaat häntä estäisi. Hän jaksaa treenata tekniikkaa aina hetken kerrallaan, kunnes alkaa kaivata vauhdin hurmaa. Valjailla hänen vauhtikanttiaan pystyy sentään hieman hillitsemään, vaikkakin ne myös antavat hänelle mahdollisuuden laistaa jarruttamisen harjoittelusta.

Pikkuveli-Mante on puolestaan veljeksistä se, joka aina oppinut kehoaan tunnustellen. Valjaiden avulla hän on jo oppinut luonnostaan painonsiirtoa ja suksien kääntämistä. Vielä Mante tykkää myös siitä, että vauhtia suitsitaan ja rinteessä edetään verkkaisesti tutkiskellen.

Mitä lapset tykkäsivät laskettelusta?

Rinnepäivästä Ylläksellä jäi kaikin puolin positiivinen fiilis. Vaan mitä tuumasivat lapset, kun monot oli riisuttu, ja auto huristeli kohti Äkäslompolon mökkiä?

Mante (3v): ”Hauskinta oli liukuhihnahissiin meno, syöminen ja laskeminen.”

Esikoinen (5v): ”Niin, laskeminen ja hissit. Laskin ainakin 64 kertaa!”

Mante: ”Rankinta oli pukeminen!”

Esikoinen: ”Niin, hiihtohissit ja pukeminen. Siinä tuli niin kuuma.”

Mante: ”Mäessä piti jarruttaa kääntymällä tai tekemällä suksilla a-kirjain.”

Esikoinen: ”Minä tein suksista pizzapalan. Sekin jarrutti. Ja sitten piti painaa taikanappia ja nostaa toinen käsi sivulle. Aika paljon kyllä jarruteltiin minun mielestäni!”

*Mante kuorsaa*

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Hei me luistellaan – vinkkejä luistinradalle lasten kanssa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kun veljeni (esikoisen kummisetä) ehdotti, että lähtisimme joukolla, lasten kanssa boulderoimaan, innostuin ajatuksesta. Odotukseni eivät tosin olleet kovin korkealla. Ajattelin, että 5- ja 2-vuotiaat lapsemme jaksaisivat kiipeillä hetken meidän aikuisten autellessa maasta käsin – vaan kuinkas kävikään?!

Espooseen on avattu Suomen ensimmäinen lasten ja nuorten kiipeilyyn suunniteltu halli

Mitä on boulderointi?

Boulderoinnilla tarkoitetaan kiipeilyä ilman varmistusvälineitä matalilla korkeuksilla. Lajia voi harrastaa sekä ulkona että sisällä kiipeilyhalleissa. Reitit ovat yleensä alle viiden metrin korkuisia.

Koska boulderoinnissa ei käytetä turvavarusteita, lajin aloittamiseen ei tarvitse kuin kiipeilykengät, joita saa vuokrata sisähalleissa. Kiipeilyseinien alla on putoamisen varalta paksut patjat, ja eritasoiset reitit on merkattu ja värikoodattu, jotta kukin löytää helposti omaan osaamistasoon sopivat reitit. Yleensä reitit alkavat haastavuustasosta 4 ja vaikeutuvat numeron kasvaessa.

En ole koskaan harrastanut boulderointia tavoitteellisesti, mutta ennen lapsia minulla oli tapana käydä kiipeilemässä 1-2 kertaa kuukaudessa, koska se oli hauskaa ja teki hyvää selälle ja keskivartalolihaksille.

Boulderoinnilla tarkoitetaan kiipeilyä ilman varmistusvälineitä matalilla korkeuksilla

Voiko lapsi boulderoida?

Veljeni tiesi, että Espooseen on avattu Suomen ensimmäinen lasten ja nuorten kiipeilyyn suunniteltu halli, jota päätimme lähteä testaamaan. Suomenojalla sijaitsevasta boulderkeskuksesta löytyikin sekä yksityäisellä lasten seinällä varustettu aikuisten halli että erillinen, täysin lasten ja nuorten ehdoilla suunniteltu BK Flash -halli.

Lasten seinän erikoisuus oli pitkä liukumäki, joka houkutteli kiipeämään ylös asti. Normaalisti seinät noustaan ylös ja laskeudutaan sen jälkeen vielä alas, mutta tämä seinä tarjosi vauhdikkaammat paluuliu’ut palkinnoksi ylös asti selvinneille. Liukumäkiä löytyi joistakin seinistä myös Flash-salin puolelta, mutta siellä oli tarjolla muutakin hauskaa: esimerkiksi virtahepo, jonka selkään saattoi kavuta kiipeilyreittejä pitkin.

Salin puolella oli myös helpotettuun kulmaan kallistettu seinä, jonka reitit ovat varmasti oiva vaihtoehto myös lajia aloittelevalle aikuiselle, jos korkealle kapuaminen ilman turvavälineitä hirvittää. Sekä lasten seinä että Flas-halli oli lisäksi suunniteltu niin, että helppojen reittien rinnalla kulki myös vaikeita. Sen ansiosta saatoimme kiivetä lasten vierellä tsemppaamassa ja haastaa samalla itseämme.

Miten meni?

Kun pääsimme boulderkeskukselle ja lapsille oli puettu kiipeilykengät jalkoihin, minun oli tarkoitus antaa heille jonkinlaisia ohjeita kiipeämiseen. Turhaan! Lapset katsoivat riemastuneena edessään kohoavaa seinää ja lähtivät kiipeämään kuin olisivat sitä koko ikänsä tehneet. (Niin he varmaan ovatkin.)

Aluksi molemmat kipusivat 3-tason reittejä, joita lasten ja nuorten puolelle oli erikseen rakennettu. Eniten hommassa taisi jännittää korkealla oleminen ja alkuun lapset toivoivatkin, että kiipeämme heidän kanssaan yhdessä. Vähitellen varmuus kuitenkin lisääntyi ja meitä aikuisia kaivattiin henkisenä tukena yhä vähemmän.

Oli ällistyttävää katsella kaksivuotiasta seinällä: Touhu näytti huomattavasti tyylikkäämmältä kuin oma kiipeämiseni, sillä Manten keho pysyi koko ajan lähellä seinää ja otteet löytyivät luontevasti, kuin itsestään. Lapsi osaa kiivetä. Aikuinen on sen taidon yleensä jo unohtanut ja joutuu opettelemaan perusasiat uudelleen.

Pian lapsemme jo etenivätkin 4-ratoihin, eivätkä olisi lähteneet kotiin vielä siinäkään vaiheessa, kun väsymyksen merkit jo alkoivat näkyä tekemisessä. Kiipeilimme 1,5 tuntia ja hiki tuli. Reissun ainoa haaverikin sattui käytävällä kompastuessa – ei kiivetessä – mutta laastarilla siitäkin selvittiin! Tätä täytyy päästä tekemään pian uudelleen koko perheen voimin!

Lue myös:

• Potkupyörästä polkupyörään – miten opettaa lapsi pyöräilemään?
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Kannattaako vauvauinnista maksaa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!