Hae
Äijä-äiti

Lasten kanssa boulderoimaan – kiipeilemässä koko perhe

Kun veljeni (esikoisen kummisetä) ehdotti, että lähtisimme joukolla, lasten kanssa boulderoimaan, innostuin ajatuksesta. Odotukseni eivät tosin olleet kovin korkealla. Ajattelin, että 5- ja 2-vuotiaat lapsemme jaksaisivat kiipeillä hetken meidän aikuisten autellessa maasta käsin – vaan kuinkas kävikään?!

Espooseen on avattu Suomen ensimmäinen lasten ja nuorten kiipeilyyn suunniteltu halli

Mitä on boulderointi?

Boulderoinnilla tarkoitetaan kiipeilyä ilman varmistusvälineitä matalilla korkeuksilla. Lajia voi harrastaa sekä ulkona että sisällä kiipeilyhalleissa. Reitit ovat yleensä alle viiden metrin korkuisia.

Koska boulderoinnissa ei käytetä turvavarusteita, lajin aloittamiseen ei tarvitse kuin kiipeilykengät, joita saa vuokrata sisähalleissa. Kiipeilyseinien alla on putoamisen varalta paksut patjat, ja eritasoiset reitit on merkattu ja värikoodattu, jotta kukin löytää helposti omaan osaamistasoon sopivat reitit. Yleensä reitit alkavat haastavuustasosta 4 ja vaikeutuvat numeron kasvaessa.

En ole koskaan harrastanut boulderointia tavoitteellisesti, mutta ennen lapsia minulla oli tapana käydä kiipeilemässä 1-2 kertaa kuukaudessa, koska se oli hauskaa ja teki hyvää selälle ja keskivartalolihaksille.

Boulderoinnilla tarkoitetaan kiipeilyä ilman varmistusvälineitä matalilla korkeuksilla

Voiko lapsi boulderoida?

Veljeni tiesi, että Espooseen on avattu Suomen ensimmäinen lasten ja nuorten kiipeilyyn suunniteltu halli, jota päätimme lähteä testaamaan. Suomenojalla sijaitsevasta boulderkeskuksesta löytyikin sekä yksityäisellä lasten seinällä varustettu aikuisten halli että erillinen, täysin lasten ja nuorten ehdoilla suunniteltu BK Flash -halli.

Lasten seinän erikoisuus oli pitkä liukumäki, joka houkutteli kiipeämään ylös asti. Normaalisti seinät noustaan ylös ja laskeudutaan sen jälkeen vielä alas, mutta tämä seinä tarjosi vauhdikkaammat paluuliu’ut palkinnoksi ylös asti selvinneille. Liukumäkiä löytyi joistakin seinistä myös Flash-salin puolelta, mutta siellä oli tarjolla muutakin hauskaa: esimerkiksi virtahepo, jonka selkään saattoi kavuta kiipeilyreittejä pitkin.

Salin puolella oli myös helpotettuun kulmaan kallistettu seinä, jonka reitit ovat varmasti oiva vaihtoehto myös lajia aloittelevalle aikuiselle, jos korkealle kapuaminen ilman turvavälineitä hirvittää. Sekä lasten seinä että Flas-halli oli lisäksi suunniteltu niin, että helppojen reittien rinnalla kulki myös vaikeita. Sen ansiosta saatoimme kiivetä lasten vierellä tsemppaamassa ja haastaa samalla itseämme.

Miten meni?

Kun pääsimme boulderkeskukselle ja lapsille oli puettu kiipeilykengät jalkoihin, minun oli tarkoitus antaa heille jonkinlaisia ohjeita kiipeämiseen. Turhaan! Lapset katsoivat riemastuneena edessään kohoavaa seinää ja lähtivät kiipeämään kuin olisivat sitä koko ikänsä tehneet. (Niin he varmaan ovatkin.)

Aluksi molemmat kipusivat 3-tason reittejä, joita lasten ja nuorten puolelle oli erikseen rakennettu. Eniten hommassa taisi jännittää korkealla oleminen ja alkuun lapset toivoivatkin, että kiipeämme heidän kanssaan yhdessä. Vähitellen varmuus kuitenkin lisääntyi ja meitä aikuisia kaivattiin henkisenä tukena yhä vähemmän.

Oli ällistyttävää katsella kaksivuotiasta seinällä: Touhu näytti huomattavasti tyylikkäämmältä kuin oma kiipeämiseni, sillä Manten keho pysyi koko ajan lähellä seinää ja otteet löytyivät luontevasti, kuin itsestään. Lapsi osaa kiivetä. Aikuinen on sen taidon yleensä jo unohtanut ja joutuu opettelemaan perusasiat uudelleen.

Pian lapsemme jo etenivätkin 4-ratoihin, eivätkä olisi lähteneet kotiin vielä siinäkään vaiheessa, kun väsymyksen merkit jo alkoivat näkyä tekemisessä. Kiipeilimme 1,5 tuntia ja hiki tuli. Reissun ainoa haaverikin sattui käytävällä kompastuessa – ei kiivetessä – mutta laastarilla siitäkin selvittiin! Tätä täytyy päästä tekemään pian uudelleen koko perheen voimin!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *