Meillä eletään oppimisenhalun, tiedonjanon ja uudenlaiseen arkeen totuttelun aikakautta. Minä olen palannut neljän kotivuoden jälkeen töihin, Mante on aloittanut päiväkodin ja esikoinenkin siirtynyt siellä uuteen ryhmään. Leikeissä kiinnostavat värit, numerot, kirjaimet ja maailma ihmeineen ja arvoituksineen. Ei siis ihme, että myös lempilukemisina meillä on tällä hetkellä paljon kirjoja arjen ja oppimisen tueksi. Tässä tuoreita kirjavinkkejä lapsille!

Tässä tuoreita kirjavinkkejä lapsille!

kirjavinkkejä arjen tueksi

Sundström & Lindman: Tam-Tam menee päiväkotiin (Otava)

En tiedä, miten olisimme selvinneet kummankaan lapsemme päiväkodin aloituksesta ilman tätä kirjaa! Tam-Tam on nimittäin toiminut molempien päiväkotiin perhehdyttäjänä ja sopeuttajana. Ennen päiväkotiin menoa sadun avulla saattoi tutustua tulevaan ja syksyllä tarina toimii päiväkotipäivien läpikäymisen välineenä, sillä se sisältää kaikki tarhapäivän keskeiset elementit. Sanoja on sopivasti ja niiden sekaan on helppo lisäillä omiaan. Kuvat ovat liikuttavan ihania ja tunnerikkaita – ja liekö kuvittaja pitänyt lastemme päiväkotia esikuvanaan, sillä sekä rakennus että pihapiiri ovat sadussa lähes identtiset lastemme päiväkodin kanssa.

Tam-Tam on kuulunut molempien lastemme suosikkeihin. Sarjasta on juuri ilmestynyt toinen osa ”Tam-Tamin syntymäpäivä”.

Deutsch & Tadden: Susi ei saa unta (Mäkelä)

Molemmat lapsemme rakastavat tätä kirjaa, osittain varmasti sen ihanasta kuvituksesta ja kauniista kielestä johtuen, mutta varmasti myös siksi, että aihe on niin tärkeä. Kirjassa susi ei saa unta ja sen vuoksi hän lähtee sitä etsimään: haukotuksista, unilauluista, iltasadun sanoista… Välillä kun esikoisemme pyörii epätoivoisesti unta odottaen sängyssään, hänet rauhoittaa ajatus, että lopulta susikin löysi unen.

Mikko Kunnas: Jopas sattui, Noksu (Kvaliti)

Kunnaksen sarjakuvamainen satukirjakerronta vetoaa veljeksiimme. Noksulle sattuu ja tapahtuu, mutta siinä sivussa tarina opettaa kuin vaivihkaa pieniä asioita elämästä: Mahaan voi sattua, kun jännittää, kiehuvan veden lähellä täytyy muistaa olla varovainen, ja pyöräillessä on syytä käyttää kypärää. Kääntökirjaan mahtuu kaksi tarinaa, joten se sopii lukemiseksi lyhyeen tai vähän pidempäänkin lukuhetkeen.

Pikkiriikki naurattaa isompaa ja pienempää lukijaa, unen kadottanut susi puolestaan vetoaa kauniilla kuvillaan ja kerrontakielellään.

Lampela & Reittu: Prinsessa Pikkiriikki ja (kaamea) totuus vauvoista (Otava)

Prinsessa Pikkiriikin ja hänen mummonsa sutkautukset naurattavat meillä niin vanhempia kuin lapsiakin. Tämä tarina tarjoaa kuitenkin nauruntyrskähdysten lisäksi myös tietoa. Erityisen ilahduttavaa on se, että vaikka aihe (mistä vauvat tulevat ja millaista on saada pikkusisarus) on varsin monesti käytetty, tällä kertaa sitä käsitellään myös raikkaista näkökulmista: Miten vauvan voi saada yksin? Voiko kaksi äitiä tai isää saada vauvan? Miksi aikuisten on niin vaikea vastata lasten kysymyksiin tästä aiheesta?

Pöyhönen, Livingstone & Bellamine: Fanni ja suuri tunnemöykky (Kumma)

Jokaisen suuresti tuntevan ja tunteisiinsa tutustuvan kannattaisi tutustua myös Fanniin. Kirjasarjassa tutkitaan tunteita sympaattisten eläinkaverusten kommellusten kautta. Tekstissä sanoitetaan tunteita taitavasti ja kaunis kuvitus tarjoaa vielä rutkasti lisämateriaalia tunteista puhumiseen ja niiden tutkiskeluun. Kirjan lopussa on vielä tietopaketti aiheesta vanhemmille ja harjoituksia yhdessä lapsen kanssa tehtäviksi. Sarjan tässä osassa lähdetään Fanni-norsun kanssa markkinoille, kohdataan pettymys, harjoitellaan sisäisen tunnemöykyn nimeämistä ja pohditaan sitä, miksi tunteet tuntuvat niin suurilta.

Tom Percival: Täydellinen Taavi (Kumma)

Täydellinen Taavi on kirja rohkeasti erilaisille, erilaisuutta pelkääville, itseään etsiville ja epäröiville sekä erilaisuutta ympärillään huomaaville. Jo nelivuotiaan kanssa olemme tarinan luettuamme aikaansaaneet upeita keskusteluja erilaisuudesta ja itsen hyväksymisestä. Ne ovat molemmat aika keskeisiä teemoja meidän kaikkien elämässä.

Fanni ja Taavi tarjoavat oivan väylän tunteista puhumiseen lapsen kanssa. Elmeri-norsun etsintäleikeissä sen sijaan vierähtää tovi jos toinenkin.

kirjavinkkejä oppimisennälkäisille

Lucy Cousins: Tiedätkö mitä, Maisa (WSOY)
+ Maisan lentomatka (Mäkelä)

Meillä rakastetaan Maisoja! Erityisesti ne ovat kohta kaksivuotiaan Manten suosiossa. Viime aikoina perinteisemmät Maisa-tarinat ovat jääneet taka-alalle ja Maisan tietokirjat sekä oppimista tukevat opukset ovat alkaneet kiinnostaa. ”Maisan lentomatkassa” käydään läpi, mitä kaikkea tapahtuu lentokentällä ja lentokoneessa yhden matkan aikana. ”Tiedätkö mitä, Maisa” puolestaan johdattelee lukijan värien, numeroiden, muotojen, kirjaimien ja nimeämisen maailmaan. Jälkimmäisessä erityistä ihastusta herättävät luukut, joiden takaa löytyy pieniä tipuja ja paljon muuta mukavaa.

David McKee: Elmeri – etsi ja löydä värejä (Mäkelä)

Elmeri on väriä vaihtava norsu, joka tykkää paitsi piiloutua, myös seikkailla supervärikkäissä maisemissa muiden eläinotusten seassa. Tämä suuri, pahvikantinen kirja kestää maistelua ja vähän kovempiakin otteita, mutta tarjoaa värienopettelun ohessa puuhaa ja tekemistä myös vähän vanhemmalle lukijalle. Löydätkö Elmerin, nallet ja täplikkään leopardin? Myös Elmerin huivi taisi matkan varrella hävitä jonnekin.

Maisa-kirjat tuntuvat säilyttävän lumonsa lasten silmissä sukupolvesta toiseen. Oppi&ilo-kirjasarja puolestaan houkuttelee oppimaan leikin kautta.

puuhaa oppimisen tueksi

Sormenjälkipuuhaa – kissoja ja koiria (Nemo)

Lapsemme eivät ole koskaan olleet erityisen innostuneita piirtämisestä, mutta tämän kirjan äärelle sain esikoisen pysähtymään pidemmäksikin aikaa. Joka aukeamalta löytyy hauska tehtävä, jossa kuvaa sormenjälkitaiteella täydentämällä tulee samalla luoneeksi jotain uutta. Kirjan reunaa somistaa runsas väripaletti, jonne on kiva kastaa sormet ja ryhtyä taiteilemaan. Tehtävistä löytyy omansa niin suurpiirteisille huiskijoille kuin hienomotorisempaa harjoitusta sitä kaipaaville.

Ensimmäiset kirjaimet / Ensimmäiset aakkoset (Oppi&ilo)

Koko kesän ajan aakkosiin viehtynyt esikoisemme kuljetti näitä tehtäväkirjoja mökkipaikasta toiseen. Oppi&ilo -sarjan aakkostehtävissä erityisen hauskaa on se, ettei tehtäviä tehdessään välttämättä edes tajua harjoittelevansa kirjaimia. Vuorijonoja, oravanloikkia ja linnan muureja piirrellessä tulee vain samalla harjoiteltua kirjainten muotoja. Sokkelot ja seuraamistehtävät puolestaan harjaannuttavat kynäotetta ja käden motoriikkaa valmiimmaksi kirjainten rustailuun. Poispyyhittävä tussi mahdollistaa tehtävien tekemisen moneen kertaan (ja irtoaa ihanan helposti myös sellaisilta pinnoilta, jonne tussin kärki on vaivihkaa eksynyt kirjan sivuilta!).

Lue myös:

• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?
• Onnelliset aakkoset: Lukemisen leikkejä
• Terveisiä Kirjamessuilta!
• Mitä meillä luetaan: Lasten uusia lempikirjoja

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Terveisiä Kirjamessuilta!

Rakastuin lukemiseen nelivuotiaana ja kirjoittamiseen vuotta myöhemmin. Intohimo kirjoihin on siis syntynyt jo kauan sitten. Ensimmäiset työvuotenikin työskentelin kirjallisuuden äärellä, lukion äidinkielen ja teatterin opettajana, kunnes teatteri vei mukanaan uusiin seikkailuihin.

Helsingin kirjamessut ovat olleet jokavuotinen perinteeni jo 15 vuotta. Ne antavat luvan pyhittää kirjoille kokonainen päivä ja ovat oiva tilaisuus tutkia, mihin suuntaan kirjallisuuden kentällä ollaan liikkumassa. Tällä hetkellä tutkassani ovat erityisesti lastenkirjallisuuden ilmiöit ja tuulahdukset – ne kun ovat iso osa jokapäiväistä arkeamme.

Mante (1v) oli tänä vuonna messuilla ensimmäistä kertaa mukana, touhukkaana ja jäätä rikkovana assistenttinani. Esikoisen kanssa syntyneen tavan mukaan hän sai itse valita messuilta kirjan itselleen muistoksi. Vaan minkä kirjan Mante valitsi – siihen palaan myöhemmin.

Nämä olivat Manten ensimmäiset Kirjamessut.

runsaasti Uutta lasten- ja nuortenfantasiaa

Kun kiertelin messuilla kustantamoiden pisteillä kyselemässä heidän kiinnostavimmista lastenkirjauutuuksistaan, monessa nostettiin esiin uusi fantasiakirjasarja. Ja mikä ilahduttavinta, jokainen esitellyistä sarjoista vaikutti aidosti kiinnostavalta! Himolukijoille on siis tiedossa mukavat ajat. 

Perinteisen fantasian lisäksi uutuuksien joukossa oli myös raikkaita ja uusia aiheita: esimerkiksi joulukuussa ilmestyvä Pete Leppäsen kirjoittama ”Rokki-pupu & Rolli-pöllö: Keikkakuumetta” (Lasten keskus), joka kertoo bändin perustamisesta ja sen matkasta keikkalavoille. Näitä ja muita kiinnostavia kirjauutuuksia esittelen marraskuun puolella erillisessä blogijutussa tarkemmin.

Kustantamot nostivat esiin uusia fantasiakirjoja sekä tuoreita aiheita käsittelevää lastenkirjallisuutta. HUOM. Kuvan tuote saatu arvostelukappaleena (Lasten keskus).

Kirja ei kuole

Kirjahyllyjen ehdittiin jo povata jäävän muinaishistoriaan, mutta messukansan ostoskasseja katsellessa väitettä oli vaikea uskoa. Kirja saattaa saada uusia muotoja, mutta se ei ole kuolemassa. Uusia lukijasukupolvia syntyy edelleen, toteaa Tuomas Kasevakin Helsingin Sanomien kirjamessuja sivuavassa kolumnissa Pitääkö yhä pystyä lukemaan kirja?  Koululaiset kun laitetaan koulussa yhä lukemaan ja osa heistä jopa innostuu kirjoista pakkolukemisen seurauksena.

Kustannustoimittajien messuhaastattelua kuunnellessa kävi ilmi, että myöskään kirjoittajista ei ole maassamme pulaa: Ennen kustantamoihin lähetettiin keskimäärin 2-3 romaanikäsikirjoitusta päivässä, mutta koronan myötä määrä on kasvanut 4-5 käsikirjoituksen päivätahtiin. Korona-aika on siis auttanut monia löytämään sisäisen pöytälaatikkokirjailijansa.

Uusia lukijasukupolvia syntyy edelleen. Molemmat lapsemme rakastavat satuja.

Kuvittajat kunniaan

Helsingin kirjamessut oli rakennettu aiempaa avarammaksi ja väljemmäksi kokonaisuudksi. Ehkä tästä johtuen kirjojen esillepanoon oli pystytty panostamaan aiempaa enemmän. Esimerkiksi Aurinko Kustannus oli rakentanut koko messupisteensä esteettisesti hyvin kauniiksi hyödyntäen lastenkirjakuvittajien huikeita taidonnäytteitä. 

Muutenkin tuntui, että monissa lasten- ja nuortenkirjauutuuksissa oli panostettu herkulliseen ja houkuttelevaan ulkonäköön, ja annettu kuvittajien työlle tilaa ja näkyvyyttä. Kuvituksia hyödynnettiin paljon myös messuilmeessä. Muun muassa Otavan lastenkirjahahmojen täplittämä seinämä oli yksi messujen katseenvangitsijoista. 

Upeasti kuvitettuja teoksia näki messuilla runsaasti.

Kirja lukee itsensä

Lastenkirjojen joukossa selkeässä nosteessa vaikuttavat olevan kirjat, joita lapsi pystyy lukemaan itsekseen kuunnellen. Mante sai 1-vuotislahjaksi Oppi&ilo -sarjan kirjan Minun loruni, jossa osan teoksen loruista pystyy kuuntelemaan nappia painamalla. 

Myös Manten kirjamessumuistoksi valitsema Ryhmä Hau – Unten maille (Otava) osoittautui itsensä lukevaksi satukirjaksi. Teoksessa on kuusi nappia, joista neljä soittaa musiikkia, yksi rauhoittavaa meren kohinaa ja viimeisestä satu lukee itsensä Rikun äänellä. Kirja myös heijastaa huoneen seinille ja kattoon väriä vaihtavia tähtiä. Nukutuksessa ja iltarauhoittumisessa teos onkin mitä mainioin apuväline – minut ja mieheni se ainakin tainnuttaa! 

Pisimmälle kuunneltavan kirjan konseptia oli kuitenkin kehitellyt Huhu Books: Heidän satukirjoissaan kirjan antaja lukee tarinan ensin itse ääneen ja nauhoittaa äänityksen mukana tulevan qr-koodin avulla. Näin kirjan saaja voi kuunnella sadun tutun äänen lukemana. Huhu Booksin kirjat voisivatkin olla kiva lahjaidea vaikkapa kummilapselle tai lapsenlapselle. 

Huhu Booksin kirja luetaan itse ääneen. Näin lahjan saaja voi kuunnella sadun tutulla äänellä luettuna. HUOM. Kuvan tuote saatu arvostelukappaleena (Huhu Books).

Helsingin Kirjamessut Messukeskuksessa sunnuntaihin 31.10.2021 asti.

Lue myös:

• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Lukurauhan julistus – kirjavinkkejä koko perheelle

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista.