Tammikuussa 2024 törmäsin lukuhaasteeseen, jossa kannustettiin perheitä lukemaan yhdessä, 200 kirjaa vuoden aikana. Ajatus innosti, joskin määrä tuntui pieneltä. Tiesin, että 500 kirjaakin tulisi täyteen liian helposti, joten päätin saman tien asettaa tavoitteeksi tuhat kirjaa vuodessa. Nyt tuosta kaikesta on aikaa vuosi. Miten lukuhaasteessa kävi?

Oplus_16908288

1000 kirjaa vuodessa?

Kuka hullu yrittää lukea tuhat kirjaa vuodessa? Kenties sellainen, jota kiinnostaa, paljonko vuoden aikana tulee luettua. Koska tein tätä lukuhaastetta lähinnä itselleni, päätin ettei se saisi muuttua pakkopullaksi tai vaikuttaa muuhun elämään. Lukisin silloin, kun hyvältä tuntuisi.

Päätin laskea lukemaan mukaan kaikki sellaiset kirjat ja äänikirjat, joissa oli oikeasti luettavaa ja jotka luin joko itsekseni tai lasten kanssa. Sarjakuvalehtiä, kuten Aku Ankkoja, en tällä kertaa laskenut mukaan.

Vuoden aikana huomasin lukevani valtavat määrät osittaisia kirjoja: Joko luimme lasten kanssa yksittäisiä satuja tarinakokoelmasta tai minä aloitin iltasatukirjan, mutta mieheni lukikin sen seuraavana iltana lasten kanssa loppuun. Tällaisia teoksia en lukemaanme laskenut.

Tiedostin myös taipumukseni jemmailla kirjoja vähän kaikkialle ja aloittaa useiden kirjojen lukeminen yhtäaikaa. Parhaimmillaan minulla saattoi olla kymmenenkin kirjaa menossa samanaikaisesti. Jonkun niistä ahmaisin, toista saatoin lukea lähemmäs vuodenkin kaiken muun ohella.

Vuoden aikana luin…

Vuoden aikana luin lopulta 636 kirjaa – ja toisen mokoman osittaisia kirjoja.

Lukema muodostui lapsille luetuista iltasaduista ja kirjastoretkien jälkeen pidetyistä lukumaratoneista. Työmatkoilla, juoksulenkeillä ja koiraa ulkoiluttaessa kuunnelluista äänikirjoista. Ammattikirjallisuudesta ja tietokirjoista. Ihan liian hyvistä romaaneista, joita luen, kun minun pitäisi olla jo nukkumassa, mutten malta lopettaa.

Mitä haasteesta jäi käteen?

Sen lisäksi, että olen kuluneen vuoden aikana lukenut ihania kirjoja, on haaste antanut muutakin. Yksi konkreettisin esimerkki ovat säännölliseksi tavaksi muodostuneet kirjastoretket lasten kanssa ja niiden jälkeinen lukumaraton olohuoneen sohvalla. Vilkkaanvauhdikkaat lapsemme saattavat rauhoittua pariksikin tunniksi kuuntelemaan valitsemiaan kirjoja.

Mikä olisikaan parempaa kuin saada omat lapset kainaloon, viettää aikaa yhdessä ja jakaa eteenpäin sitä, mistä on itse aina saanut niin paljon – tarinoita.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistaa erilaiseen perhearkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Meillä on aina luettu paljon. Siksi innostuinkin erään instaisän (@faijanarkea) ideasta pyrkiä lukemaan lasten kanssa vuoden aikana 500 kirjaa. Viisisataa luettua kirjaa tuntui oman perheen lukutottumuksiin nähden liian helpolta. Mutta entä tuhat? Tuhat kirjaa vuodessa – voisiko se olla mahdollista?

Olen ripotellut erilaisia kirjahyllyjä ympäri asuntoamme, jotta kirjat olisivat aina kaikille helposti saatavilla

Tavoitteena lukevat lapset

Olen aina lukenut paljon ja myös saanut kirjoilta paljon: Tekemistä, mielikuvituksen ruokaa, näkökulmanottokyvyn ja laajan sanavaraston. Kyvyn kirjoittaa, vaikuttaa ja viihdyttää. Koulutuksen. Ammatin. Sen jälkeen kun neljävuotiaana opin lukemaan, minulla ei enää koskaan ollut tylsää hetkeä. Luin autossa, bussissa, vessassa, pihaportailla, koulussa, odottaessa, helteisinä kesäpäivinä riippukeinussa kun oli liian kuuma tehdä muuta, iltaisin unta odotellessa peiton alla taskulampun kajossa.

Kirjat ovat antaneet minulle niin paljon, että tuon saman lahjan toivoisin pystyväni siirtämään myös lapsilleni. Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan paitsi lukemalla heille, myös näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville. Monet nykykodit on ”siivottu” kirjoista. Ne kun ovat tilaavievä ja hankala sisustuselementti. Minä olen ripotellut kirjahyllyjä ympäri asuntoamme. Puolison murahdellessa kaikkialta pursuileville kirjoille yritän lohduttaa häntä sillä, että hänen kärsivällisyytensä nyt palkitaan myöhemmin.

Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan lukemalla heille, näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville

Me myös luemme puolisoni kanssa molemmat. Nykyään. Puolisoni ei nimittäin ollut lukija tavatessamme. Hän osasi nimetä kaksi kirjaa, joista oli elämässään pitänyt. Se riitti auttamaan hänet alkuun. Aloin kantaa hänelle ensin noiden kahden suosikin kaltaisia kirjoja. Vähitellen opin lisää hänen lukumieltymyksistään ja myös luettavaa löytyi yhä enemmän. Hutejakin tuli, totta kai – mutta kirjan saa aina jättää kesken ja tarttua seuraavaan.

Meillä molemmilla on tapana lukea edes muutama minuutti ennen nukkumaanmenoa, jos suinkin jaksamme. Paperista Hesariakin tilaamme edelleen. On mukavampi lukea sunnuntaiaamuisin jotakin konkreettista ruudun tuijottelun sijaan. Jotain jota lapsetkin voivat hypistellä ja kurkistella olan yli. Sivujen rapina, painomusteen tuoksu, osien vaihtelu yli pöydän ja lehden haku aamutuimaan postilaatikolta ovat olennainen osa lukukokemusta.

Mitä yöpöydällä löytyy tällä hetkellä? (*Tinarinnat saatu: Hertta kustannus)

Tuhat kirjaa vuodessa on alle kolme kirjaa päivässä

Mitä tuhat kirjaa vuodessa sitten käytännössä tarkoittaa? Se ei lopulta ole kuin alle kolme kirjaa päivässä.

Luemme lapsille yleensä vähintään kahta kirjaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kumpikin saa valita yhden. Osa lukemistosta on lyhyitä, nopeasti luettuja satukirjoja, mutta erityisesti esikoinen tykkää myös lastenromaanien kuuntelemisesta. Toki iltasadut lukee usein myös puolisoni, joten noina päivinä oma ”kirjatonnini” ei kartu. Toisaalta, toipilaspäivinä, lomilla ja viikonloppuisin saatan kahlata lasten kanssa läpi korkeitakin kirjapainoja, kun kerrankin on aikaa istua rauhassa vieretyksin sohvannurkkaan käpertyneenä.

Koska lasten lukuintoon vaikuttavat sekä aikuisten esimerkki että lasten omat lukukokemukset, päätin laskea tulevan vuoden kirjasaldoon kaikki ne kirjat, joita olen ollut itse lukemassa. Nykyisin kuuntelen paljon kirjoja, sillä pitkät työmatkat ja lenkit koiran kanssa tarjoavat siihen oivan tilaisuuden. Silti yöpöydällänikin on aina luettavaa. Jo muutaman sivun lukeminen ennen nukkumaanmenoa auttaa irrottamaan mielessä kieppuvista arjen asioista ja nukahtamaan nopeasti.

Meillä lapsia kiinnostavat heidän mielenkiinnon kohteisiinsa (esim. kulkupelit ja aakkoset) liittyvät tarinat

Esikoinen tykkää kuunnella iltasaduksi myös lastenromaaneja (*Ärjyli saatu: Otava, *Pomenia saatu: Kumma)

Vaan miten lukutavoitteeni lopulta onnistuu? Siitä raportoin tulevan vuoden mittaan. Aloitin tuhannen kirjan lukuhaasteeni 13. tammikuuta 2024. Nyt, kahdeksan päivää myöhemmin, luettuja kirjoja on kasassa 25. Uskon, että mitä ikinä matkan varrella tapahtuukaan, kaikki luettu on kotiinpäin.

Tällä hetkellä lapsia innostavat myös tunteet, tieteet, jännitys ja ongelmanratkaisuun haastavat tarinat (*Peppunen saatu: Otava, *Monstera Deliciosa 1-2 saatu: Hertta kustannus)

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
• Mitä kaipaan eniten kotivuosista?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!