Äitienpäivänä minut yllätettiin: Suuntasimme Sipoonkorven kansallispuistoon, Storskogsportenin kierrokselle, koko perheen voimin. Muu perhe oli suunnitellut meille viiden kilometrin retken kansallispuiston upeissa maisemissa. Reissusta muotoutui lopulta todellinen seikkailu – vaan mitä kaikkea äitienpäivän perheretkellä Sipoonkorvessa oikein tapahtui?

Storskogsportenin kierros

Sipoonkorven kansallispuisto on ihana paikka, jonne olemme tänä keväänä tehneet enemmäkin perheretkiä huomattuamme lasten jaksavan. Tämänkertaiseksi kierrokseksi puolisoni oli valikoinut Storskogsportenin, joka alkaa lammaslaidunten ja ravintola Tilan vierestä. Eväätkin oli pakattu minulta salaa, ja niitä herkuttelimme puolimatkassa, luonnonkauniilla nuotiopaikalla järven rannalla.

Reitti oli mukavan vaihteleva: Välillä kävelimme pitkospuilla, välillä kallioisissa metsissä. Kuljimme halki metsäkäytävän, jota reunusti tiheäkasvuinen puusto molemmin puolin, ja lopulta saavuimme kauniille järvenrannalle jonka äärelle olisi saanut myös leiriytyä.

Elämäni ensimmäinen Metso

Äitienpäivän aamuna Hesari uutisoi metsojen kaikonneen Etelä-Suomesta. Niinpä vitsailin perheelle jonkun kahistellessa pensaikossa, että metso se varmaan on. Kuinka ollakaan, seuraavan mutkan takana meitä todellakin odotti metso – elämäni ensimmäinen!

Ja koska oli soidinaika metsokoiras ei tykännyt metsäänsä työntyvistä tunkeilijoista. Niinpä se ryntäsi peräämme ja saimme ottaa jalat allemme. Kovin tosissaan se ei sentään ajojahtinsa kanssa ollut vaan kääntyi nopeasti ympäri ja palasi takaisin kuninkaanpaikalleen.

Tätä kohtaamista on läpikäyty lasten kanssa menoon otteeseen. Onneksi meillä on isoegoinen koira, joten lapset ovat tottuneet eläimiin, jotka luulevat hieman liikoja itsestään. Kolmevuotias Mantemme haluaa kuitenkin säännöllisin väliajoin soitella isoisälleen jutellakseen ”linnuista ja roska-autoista” . Joka kerta puhutaan halki myös metsoepisodi.

Koirakuoro ja paidansyöjä-lammas

Seuraavaksi kohtasimme retkellämme valtavan lauman siperianhuskyja, jotka olivat tulleet pitkälle lenkille energiaa purkamaan. Lempeänkarvaiset koirajättiläiset olivat lastemme mieleen. Ja olipa huskyjen omistajalla meille vielä toinenkin yllätys: Käskystä koirat asettuivat kuoroksi ja alkoivat laulaa. Siinäpä oli koirakuoroa kerrakseen!

Koska oli äitienpäivä, lapset halusivat koristella minua matkan varrella valkovuokoin. Lopulta niitä oli päässäni, vaatteissani ja yksi kimpullinen jopa takkini vetoketjussa. Kun saavuimme takaisin autollemme, päätimme käydä vielä ennen lähtöä tervehtimässä viereisen lammaslaitumen asukkeja.

Aitausta lähestyessäni en enää muistanut vuokkoja vaatteissani – vaan eräs lampaistapa oli herkulliset koristukseni huomannut! Kun olin ehtinyt riittävän lähelle aitaa, se työnsi päänsä lankkujen välistä ja ahmaisi vetoketjussani olleet valkovuokot. Samalla se sai otteen myös vetuketjustani, jonka se näpsäkästi avasi ja alkoi sen jälkeen hamuta takkini helmaa. Lopulta sain lampaan vakuuttuneeksi, etteivät vaatteeni ole sille sopivaa ruokavaliota, ja kiitokseksi siitä, että sain pitää jotain ylläni, syötin sille pari voikukanlehteä.

Mutta kyllä meitä nauratti!

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lasten määrä Suomessa vähenee. Synnytyssairaaloita lakkautetaan. Vanhemmuus nähdään raskaana ja mahdottomana yhtälönä, ja maailma vähän ankeana, varjoihin vajoavana paikkana. Mutta onko se totuus? Mitä jos nimenomaan lapsissa olisikin ratkaisu tähän kaikkeen? Tässä 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – ja 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia!

1. Lapset rakentavat toivoa

Maailma ja Suomi näyttäytyvät mediassa nykyään aika synkkinä paikkoina. Onko se totuus vai onko kyse pikemminkin perspektiivistä? Parikymmentä vuotta sitten elimme toki nousukautta, mutta voisiko olla niin, että osa tyytyväisyydestä kumpusi myös niistä sukupolvista, jotka tiesivät, miten paljon huonommin asiat olivat joskus olleet?

2. Vanhemmuus opettaa itsensä ylittämistä ja laajentaa pystyvyyden rajoja

Vanhempana eteen tulee usein hetkiä, joista on vain selvittävä – ja niistä myös selviää, vaikkei jälkikäteen käsittäisikään, miten. Tämäkin taito kehittyy ajan myötä, ja vähitellen yhä harvempi arkinen asia tuntuu enää katastrofilta. Ja mikä parasta, tämä kyky siirtyy myös muille elämän osa-alueille, kuten työelämään. Eräs suurperheen äiti jakoi joskus tähän liittyvää viisauttaan tokaisemalla: ”Kaksi lasta ei mene siinä, missä yksi, eikä kolme siinä, missä kaksi. Mutta viidennen jälkeen ei tuntunut enää missään!”

3. Lapset opettavat pysähtymään hetkeen

Koskaan ennen en ole yhtä tehokkaasti onnistunut pyyhkimään työstressiä tai ajatuksiin kalvamaan jäänyttä asiaa mielestäni kuin lasteni seurassa. Kun tulen töistä, poimin päiväkodilta mukaan kaksi pientä, jotka haluavat minut edes hetkeksi kokonaan itselleen. Riisuttuani heidän kuravaatteensa, saatuani halaukset ja laastaroituani pihalla ruhjoutuneen polven, ei mielessäni liiku enää muuta kuin kiehuvia makaroneja, legopalikoita, Pikku Kakkosen tunnareita ja päivän iltasatuvalikoima. Se on yllättävän vapauttavaa, jopa aivolepoa, tiukan työpäivän jälkeen.

4. Vanhemmuus auttaa palaamaan perusasioiden äärelle

Vaikka vanhempana välillä kaipaa omaa aikaa ja vapautta, muistan yhä lapsia edeltäneet vuodet, jolloin saatoin tehdä mitä tahansa – ja ehkä juuri siksi, tilanteen oltua jo useita vuosia samanlainen – mikään ei enää tuntunut oikein miltään. Reissut, harrastukset ja illanvietot seurasivat toisiaan, mutteivät useinkaan jääneet mieleen ainutlaatuisina juttuina.

Vanhemmuuden (ja koronan) myötä elämä muuttui askeettisemmaksi, mutta sen myötä pienet asiat muuttuivat taas suuriksi. Jokin taika perusasioissa on, kun retki uimahalliin tai jäätelökioskille voi tuottaa niinkin paljon iloa ja hyvää oloa, kuin se nykyarjessani tuo. Kun hetkiin lisää vielä lasten naurun, riemun ja oivallukset, tarttuu muistiin valtavat määrät ihania, merkityksellisiä hetkiä – kuin lapset olisivat tuoneet mukanaan jotain, jolla muistijäljet pystyy taas aiempaa paremmin kiinnittämään pysyvästi.

5. Ilo asuu lapsissa

Vaikka vanhemmuus on oikea tunteiden vyöry, vanhempana saa myös nauraa suunnattomasti. Ei tarvitse kuin kuunnella lapsia, heidän hauskoja juttujaan ja tarttuvaa iltaa,  niin jo huomaa nauravansa. Ja miten paljon sellaista minulta jäisikään näkemättä, minkä lapseni pysäyttävät minut näkemään!

6. Lapsen kasvattaminen pysäyttää pohtimaan omia arvoja

Vanhemmuus on jatkuvia valintoja, nopeita päätöksiä ja sitä, että yrittää parhaansa. Se on myös koulu, joka opettaa epäonnistumisen sietoa, omien heikkouksien tunnistamista, parhaimmillaan myös armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan. Jokainen vanhempi pysähtyy varmasti jossain vaiheessa pohtimaan vähintäänkin sitä, mikä elämässä on tärkeää tai opettamisen arvoista omille lapsille. Jos ei muuten, niin viimeistään lapsi johdattaa vanhempansa perusasioiden äärelle oppiessaan puhumaan ja kysymään: ”Miksi?”

7. Lapset kysyvät: Miksi?

Välillä miksi-ikä rasittaa, mutta se myös ravistelee ja parhaimmillaan pysäyttää. Joskus lasten kysymykset ovat niin viiltäviä, että ne paljastavat meissä aikuisissa asuvan järjettömyyden ja tekojemme epäloogisuuden tai ajattelemattomuuden. Toisinaan ne taas auttavat huomaamaan sen, mikä meiltä aikuisilta jää näkemättä. Kysymyksillään lapseni ovat myös opettaneet minulle valtavan määrän uusia asioita omista kiinnostuksenkohteistaan. Olen oppinut uutta esimerkiksi höyryjunista, avaruudesta, asfaltista, rakentamisesta, moottorin toimintaperiaatteista, dinosauruksista ja vedenpuhdistuslaitoksista.

8. Vanhemmuus opettaa armollisuutta itseä kohtaan

Vanhemmuus on kaaosta ja keskeneräisyyttä, jossa kaiken kesyttämiseen saattaa silti riittää halaus, satu, syvä huokaus tai karneval-keksi. Koska vanhemmuudessa ei saavuta koskaan täydellisyyttä (harvoin edes omia tavoitteitaan), on pakko oppia keskeneräisyyden sietämistä, riman laskemista ja armollisuutta itseä kohtaan. Joskus se voi olla vaikeaa, mutta aivan kuten kohdan 2 taidot, nämäkin oivallukset siirtyvät uudenlaisina voimavaroina elämän muillekin osa-alueille.

9. Aika vanhempana opettaa uudelleen arvostamaan itsestään selvinä pitämiään asioita

Vaikka vanhempien oman ajan puute, on yleinen vitsi, jokaisen kannattaisi läpikäydä jonkinlainen elämänvaihe, jossa sen hetkellisesti menettää. Silloin sitä oppii nimittäin arvostamaan. Ja kun omaa aikaa arvostaa, sitä oppii hyödyntämään tietoisemmin, itseään kuunnellen. Vanhemmuuden myötä olen oppinut nauttimaan myös aivan uudenlaisista asioista, joiden olemassaoloa ennen hädin tuskin huomasin: Hetkistä hiljaisuudessa mitään tekemättä. Jumiutuneen kehon aukivenyttelystä lasten leikkiessä vieressä. Lenkistä koiran kanssa sateella tai niin aikaisin aamulla ettei aamusumuisilla kaduilla liiku vielä muita. Pitkistä ja murheet sulattavista halauksista. Ohikiitävien junien bongailusta.

10. Lapset saavat aikuiset raivaamaan aikaa tärkeimmille asioille elämässä

Kun elämä on ruuhkautunutta ja ajankäytöstä kilpailee moninkertainen määrä asioita aiempaan verrattuna, ylimääräinen karisee matkasta. Toki hetkellisesti saattaa joutua luopumaan myös ihmisistä tai asioista, jotka haluaa tilaisuuden tullen taas takaisin, mutta poiskarisseiden asioiden joukossa on paljon myös sellaista, mitä ei edes jää kaipaamaan.

Sama pätee ajatuksiin. Kun ei ole aikaa yliajatella, päätöksenteko ja ajattelu muuttuvat suoraviivaisemmiksi. Jossittelu vähenee, samoin ajattelu siitä mitä muut mahtavat ajatella. Roolit karisevat, kaunisteluun ei ole aikaa. Aina tämäkään ei tietenkään ole vain hyvä asia, mutta helpottaa elämää ja omana itsenä olemista. Tällainen minä olen, muuhun en juuri nyt pysty. Ota tai jätä.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistaa erilaiseen perhearkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!