Seikkailu Sipoonkorvessa – äitienpäivän perheretkellä

Äitienpäivänä minut yllätettiin: Suuntasimme Sipoonkorven kansallispuistoon, Storskogsportenin kierrokselle, koko perheen voimin. Muu perhe oli suunnitellut meille viiden kilometrin retken kansallispuiston upeissa maisemissa. Reissusta muotoutui lopulta todellinen seikkailu – vaan mitä kaikkea äitienpäivän perheretkellä Sipoonkorvessa oikein tapahtui?

Storskogsportenin kierros

Sipoonkorven kansallispuisto on ihana paikka, jonne olemme tänä keväänä tehneet enemmäkin perheretkiä huomattuamme lasten jaksavan. Tämänkertaiseksi kierrokseksi puolisoni oli valikoinut Storskogsportenin, joka alkaa lammaslaidunten ja ravintola Tilan vierestä. Eväätkin oli pakattu minulta salaa, ja niitä herkuttelimme puolimatkassa, luonnonkauniilla nuotiopaikalla järven rannalla.

Reitti oli mukavan vaihteleva: Välillä kävelimme pitkospuilla, välillä kallioisissa metsissä. Kuljimme halki metsäkäytävän, jota reunusti tiheäkasvuinen puusto molemmin puolin, ja lopulta saavuimme kauniille järvenrannalle jonka äärelle olisi saanut myös leiriytyä.

Elämäni ensimmäinen Metso

Äitienpäivän aamuna Hesari uutisoi metsojen kaikonneen Etelä-Suomesta. Niinpä vitsailin perheelle jonkun kahistellessa pensaikossa, että metso se varmaan on. Kuinka ollakaan, seuraavan mutkan takana meitä todellakin odotti metso – elämäni ensimmäinen!

Ja koska oli soidinaika metsokoiras ei tykännyt metsäänsä työntyvistä tunkeilijoista. Niinpä se ryntäsi peräämme ja saimme ottaa jalat allemme. Kovin tosissaan se ei sentään ajojahtinsa kanssa ollut vaan kääntyi nopeasti ympäri ja palasi takaisin kuninkaanpaikalleen.

Tätä kohtaamista on läpikäyty lasten kanssa menoon otteeseen. Onneksi meillä on isoegoinen koira, joten lapset ovat tottuneet eläimiin, jotka luulevat hieman liikoja itsestään. Kolmevuotias Mantemme haluaa kuitenkin säännöllisin väliajoin soitella isoisälleen jutellakseen ”linnuista ja roska-autoista” . Joka kerta puhutaan halki myös metsoepisodi.

Koirakuoro ja paidansyöjä-lammas

Seuraavaksi kohtasimme retkellämme valtavan lauman siperianhuskyja, jotka olivat tulleet pitkälle lenkille energiaa purkamaan. Lempeänkarvaiset koirajättiläiset olivat lastemme mieleen. Ja olipa huskyjen omistajalla meille vielä toinenkin yllätys: Käskystä koirat asettuivat kuoroksi ja alkoivat laulaa. Siinäpä oli koirakuoroa kerrakseen!

Koska oli äitienpäivä, lapset halusivat koristella minua matkan varrella valkovuokoin. Lopulta niitä oli päässäni, vaatteissani ja yksi kimpullinen jopa takkini vetoketjussa. Kun saavuimme takaisin autollemme, päätimme käydä vielä ennen lähtöä tervehtimässä viereisen lammaslaitumen asukkeja.

Aitausta lähestyessäni en enää muistanut vuokkoja vaatteissani – vaan eräs lampaistapa oli herkulliset koristukseni huomannut! Kun olin ehtinyt riittävän lähelle aitaa, se työnsi päänsä lankkujen välistä ja ahmaisi vetoketjussani olleet valkovuokot. Samalla se sai otteen myös vetuketjustani, jonka se näpsäkästi avasi ja alkoi sen jälkeen hamuta takkini helmaa. Lopulta sain lampaan vakuuttuneeksi, etteivät vaatteeni ole sille sopivaa ruokavaliota, ja kiitokseksi siitä, että sain pitää jotain ylläni, syötin sille pari voikukanlehteä.

Mutta kyllä meitä nauratti!

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!