Kaava on tullut viime viikkoina tutuksi. Palattuamme koiran kanssa iltalenkiltä, teemme rutiininomaiset iltatoimet niin kuin aina ennenkin: syömme iltapalaa, hoidamme iltapisut ja -pesut, vaihdamme yöpuvut ylle ja könyämme sänkyyn rauhoittumaan iltasatujen ja -laulujen ääreen. Mante nukahtaa kainaloon yleensä toisen iltasadun aikana. Tunnelma on raukea, kun esikoinen siirtyy omaan sänkyynsä ja toivotamme hyvät yöt. Sitten, kuin salamaniskusta, nukahtamaisillaan ollut esikoisemme on täynnä virtaa.

Elämää sähköjäniksen kanssa

Sähköjänis kiitää pitkin kotia sängystään karkaillen, kikattaa, hekottaa, hyppii ja herättää riehunnallaan usein myös pikkuveljensä. Yksin nukahtamisen taito on muisto vain – välillä tuntuu, että nukkumisen taito ylipäätään. Vielä puoli yhdeltätoista – kolme tuntia rauhoittumisen aloittamisen jälkeen – kannamme pikkukarkuria takaisin sänkyyn.

Googlaillessani ratkaisua ongelmaan huomaan, että samanlaisia haasteita on monissa muissakin lapsiperheissä. Tuntuu, että nukkumaanmenoajan sähköjänikset ovat oma lapsityyppinsä: toisille aivan vieraita, toisille sitäkin tutumpia.

Asiantuntijoiden ja keskustelupalstojen neuvoissa toistuu sama kaava: Neuvojat kertovat, että lapselle täytyy asettaa rajat ja toistuvat rutiinit, ulkoilua täytyy olla enemmän, sokeria vähemmän, ja että aikuisen pitäisi jaksaa puuhata lastensa kanssa myös tarhapäivän jälkeen. Sähköjänisten vanhemmat puolustautuvat kertomalla, että heillä on rajat, rutiinit, rutkasti ulkoilua ja yhteisiä leikkejä, eikä sokeri kuulu lasten ruokavalioon. Tämän jälkeen keskustelu tyssää tai joku heittää vielä epäuskoisen kommentin siitä, että heillä kyllä saadaan lapset näillä konsteilla nukkumaan.

Ennen olisin varmaan itsekin asettunut hyväätahtovien neuvojien rivistöön ja kuunnellut epäillen sähköjänisten vanhempien selityksiä. Mutta en enää. Sähköjäniksen kanssa eläessäni olen ymmärtänyt, että joidenkin lasten kohdalla edes viiden tunnin ulkoleikit, runsas yhteinen puuhastelu, sokeriton ruokavalio, rajat, säännöt ja rutiinit eivät aikaansaa rauhallista nukkumaanmenoa. Mikä siis neuvoksi?

Vielä kolme tuntia nukahtamisen jälkeen kannamme pikkukarkuria takaisin sänkyyn.

lapsi vallankäytön ansassa

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen ajatukset Yle.fi:n artikkelissa (ks. alkuperäinen artikkeli TÄÄLTÄ) tarjoavat ensimmäistä kertaa jotakin kättä pidempää tilanteeseen, jossa kaikki muut keinot on jo kokeiltu:

”Lapset käyttävät aina valtaa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. He vain jäävät itse ansaan, he eivät oikeasti haluakaan pyörittää sitä sirkusta. Lasten manipulatiivista käyttäytymistä ja vedättämistä ylläpitää se, että aikuiset lähtevät voimakkaasti tunteella mukaan. Ehkä paras tapa on viileä suhtautuminen ja ettei lähde siihen peliin.”

Lapset ovat siis kuin koirat: Tykkäävät kaapata vallan itselleen, mutta ovat kuitenkin helpottuneita, kun se otetaan heiltä pois. Yritän miettiä, missä kohdin meillä on voitu mennä vikaan. Kenties siinä, että aina jossain vaiheessa sängystäkarkailurumbaa pokerinaamani pettää ja hermostun esikoiselle. Tai siinä että kun Mante herää kesken unien isoveljen mekkalointiin, kotona alkaa täysi sirkus, eivätkä käteni yksinollessa riitä sekä heränneen vauvan että kikattavan karkailijan tyynnyttelyyn. 

[Jos lapsi on jo viety nukkumaan] ”ei tulla siihen vierelle ja viedä vettä ja milloin mitäkin. Lähdetään siitä, että ’sinä olet jo siellä sängyssä peiton alla enkä minä ala kanssasi käymään mitään show’ta’”, neuvoo Sinkkonen. Tämän olen oivaltanut jo itsekin, mutta päätän keskittyä siihen, että karsin toiminnastani kaiken ylimääräisen, kun iltariehunta alkaa.

Tunnelma on raukea, kun toivotamme hyvät yöt, mutta yhtäkkiä, kuin salamaniskusta, esikoisemme on taas täynnä virtaa.

vähäeleisesti ja vähäsanaisesti

Seuraavana iltana kaikki sujuu rauhallisesti: Mante nukkuu ja esikoinen jää omaan sänkyynsä odottamaan unta. Minä painelen suihkuun. Kuluu muutama minuutti, kun alkaa kuulua juoksuaskelia ja kikatusta. Hetkeä myöhemmin suihkun ovi avautuu, esikoinen kiljaisee ovensuussa ja ryntää karkuun. Palautan lapsen sänkyyn ja totean, että on yö ja yöllä nukutaan. Palaan suihkuun kuivaamaan itseni, väännän oven lukkoon. Taas kuulen kikatuksen ja juoksuaskeleet. Hetken päästä ovenkahvaa rynksytetään voimalla. Toistan sänkyynpalautuksen mahdollisimman vähäsanaisesti ja eleettömästi.

Sänkyynpalautuksia kertyy seuraavan tunnin aikana reilu 40. Tilannetta helpottaa se, että Mante ei onnekseni herää isoveljensä metelöintiin. ”Minulla on huono olo”, esikoinen yrittää. ”Huono olo päässä. Huono olo koska ei nukuta.” Totean tyynesti huonon olon johtuvan siitä, että on yö ja pääkin tahtoisi nukkua. (Meillä huono olo on tekosyy, jota käytetään useita kertoja pitkin päivää eri tilanteissa.) ”Suu ei saa unta, koska se haluaa vielä jutella”, esikoinen keksii seuraavaksi. Lupaan jutella suun kanssa heti seuraavana päivänä, mutta en nyt, kun on yö, jolloin kuuluu nukkua. ”Haluan äidin ja isun sänkyyn. Siellä uni tulee paremmin”, kuuluu viimeinen pyyntö. En suostu siihenkään, vaan kannan kolmevuotiaan omaan sänkyynsä. Pienen silmät ovat jo ristissä väsymyksestä.

Lopulta, vähän ennen puoli kymmentä, esikoinen nukahtaa omaan sänkyynsä. Niin aikaisin lapset eivät ole olleet nukkumassa aikoihin. Sirkuksestakin selvisin tunnissa. Päätän antaa taktiikalle mahdollisuuden. Sängystäkarkailut eivät varmastikaan ole vielä historiaa, mutta yritän olla tulevinakin iltoina mahdollisimman vähäeleinen ja vähäsanainen. Jospa nukkumaanmenovenkoilusta vähitellen päästäisiin…

Lue myös:

• Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä
• Mistä unissapuhujien perheessä jutellaan öisin?
• Vähäunisista lapsista
• Ystävämme Iltavilli

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Mikä yhdistää minua, kolmevuotiasta esikoistani, muumeja ja Tove Janssonia? Ainakin rakkaus sanoilla leikkimiseen, tarinoihin ja lukemiseen. Tästä jutusta löydät lukemisen leikkejä, jotka olemme esikoisen kanssa yhdessä kehitelleet Otavan julkaisemaa Onnelliset aakkoset -kirjasarjaa lukiessamme.

Tästä jutusta löydät lukemisen leikkejä, jotka olemme kehitelleet yhdessä esikoiseni kanssa.

Tarvitaan vain sana, ja saat astua satuun

”Me istumme valkean edessä ja äiti sanoo: olipa kerran. – – Lempeä verkkainen ääni pimeydessä ja minä tuijotan tuleen eikä mikään ole enää vaarallista. Kaikki muu on ulkona eikä pääse sisään. Ei nyt eikä milloinkaan.”  (Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär)

Onnelliset aakkoset on osa Moomin Charactersin hanketta, jossa Otavan ja muiden kumppaneiden kanssa innostetaan lapsia ja aikuisia ympäri maailmaa lukemaan, kirjoittamaan ja löytämään sanojen riemu. Tuotesarjan teoksissa Paula Nivukosken sanailemat tekstit yhdistyvät Tove Janssonin alkuperäiskuvituksiin ja muumihahmoihin. Kirjasarjan tavoitteena on auttaa ihmisiä kehittämään ilmaisukykyään. Onhan se yksi tärkeimmistä asioista maailmassa! Sen avulla rakennetaan ajatuksia, ihmissuhteita, unelmia, ymmärrystä ja muutosta – siis kokonaisia elämiä!

Jo varhaisessa iässä syttynyt rakkaus sanoihin tukee osoitetusti muun muassa empatian kehittymistä sekä ymmärrystä maailmasta ja erilaisuudesta. Aikuisen ja lapsen yhteiset lukuhetket ovat myös luottamusta ja turvallisuutta vahvistavia rauhoittumisen hetkiä. Parhaimmillaan kirjojen lukeminen yhdessä avaa mahdollisuuksia keskustelulle ja uuden oivaltamiselle. Ja lukemisen ohessa voi myös leikkiä!

Leikki 1:
yritä lukea oheiset sanarimpsut mahdollisimman nopeasti. Montako kertaa pääset alusta loppuun ennen kuin kielesi menee solmuun?

• ”Muumimamma jemmasi kummallista kamaa komeroihinsa.”
• ”Kumihemuli jumittui uimahuoneeseen.”
• ”Myy äksyili yksin syksyisin.”
• ”Näkisinpä näkinkengän!”
• ”Ötökkätypykkä mökötti yöllä.”

(lainaukset ovat teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Onnelliset aakkoset)

Leikki 2:
tutustu itseesi uudesta näkökulmasta. täydennä allaolevat kohdat – vastata saat vain adjektiiveilla!

(tehtävä löytyy teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Hupsujen hetkien kirja)

Pikkuinen hupsuus pitää pahan mielen poissa

””Sotatalvena 1939 työni oli seisahtunut; tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia. Kai voitte ymmärtää, että yhtäkkiä innostuin kirjoittamaan jotakin mikä alkoi sanoilla ’olipa kerran’.” (Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva, esipuhe)

Voiko aakkosista tulla onnelliseksi? Lukuisat historian esimerkit ovat ainakin osoittaneet sanojen voiman silloin, kun ympäröivä maailma alkaa saada liikaa harmaan sävyjä. Satuihin, tarinoihin ja fantasiaan on paettu niin sotia kuin yksinäisyyttä. Luku- ja kirjoitustaito puolestaan tarjoavat väylän uuden oppimiseen, unelmien tavoitteluun, vaikuttamiseen ja mahdollisuuksiin – eli usein myös parempaan elämään.

Leikki 3:
kokeile järjestää nimesi kirjaimet uuteen järjestykseen. mitä kaikkea uutta niistä syntyy?

• ”Tykkään susta” -> ”Sutta synkkää” -> ”Tasku kynästä”

(esimerkki on teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Lysti ystävä. Onnellisia sanamatkoja)

Leikki 4:
KOKEILE, miten ympäristön ääniä voisi matkia paperille kirjoitettuna. miltä kuulostaa meri? entä syksy? tai kaukana humiseva moottoritie?

• ”Ggrrrttthhh, grrrtth” (pergamenttia mussuttava Tahmatassu)
• ”Snarff, dy tyff. – – Barfft, baf, tuff.” (esi-isän muminaa)
• ”Aousshh shhooouu tsuuuh.” (tuulen huminaa)

(esimerkit ovat teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Lysti ystävä. Onnellisia sanamatkoja)

Kun kirjoituskone ei toimi, Muumipapan tarinat kiertyvät vinksahtaneiksi teoksessa Lysti ystävä (Otava).

Ö nököttää kirjan äärissä kuin Mörkö yössä

“Toivon lukijoiden löytävän sanojen riemun, ja sen, että aakkosista voi rakentaa ihan mitä tahansa ja sanojen avulla voi matkustaa minne vaan.” (Paula Nivukoski) 

Meiltä Onnelliset aakkoset -sarjan teoksia löytyy neljä. Onnelliset aakkoset on jo nimensä puolesta sarjan pääteos: uuden ajan aakkoskirja, joka houkuttelee lukijaa kääntelemään äänteitä ja kikkailemaan kirjaimilla. Joulupaketissa esikoista odottaa myös kirjaan nivoutuva Värityskirja, joka tutustuttaa kirjaimiin väritys- ja jäljennystehtävien avulla, Muumeja unohtamatta.

Lysti ystävä on puolestaan perinteisempi satukirja, vaikkakin jatkaa Onnellisten aakkosten aloittamaa kielen leikkiä. Lyhyitä tarinoita voi lukea kerrallaan yhden tai useampia: keppostella Haisulin kanssa, kurkistella Tuitun kirjeisiin, vakoilla Mörön menoa tai pulahtaa uimaan Muumimamman vanavedessä.

Hupsujen hetkien kirjan olen ominut itselleni. Sen aion kaivaa esiin aina, kun kaipaan päivääni piirun verran pöhköyttä tai luikauksen leikkimieltä. Toki kirjan tehtäviä voi tehdä myös yhdessä lasten kanssa, saksia sivun kirjeen kyytipojaksi tai syntymäpäiväkortin kylkiäiseksi. Pari maistiaista kirjasta tarjoilinkin jo instagram-tililläni salatehtävien muodossa.

Kieli on sarjan kaikissa kirjoissa rikasta, ja tekstit ovat ääneenluettuina kuin suuhun sulavia makupaloja tai lankakeriä kissan ketterässä käsittelyssä. Myös Muumien filosofian Nivukoski on herättänyt teksteissä onnistuneesti henkiin: Kalenteriin merkitty raksi merkitsee seikkailua, lumisodassa ja mäenlaskussa kaikki keinot ovat sallittuja, ja puhdasta lasta on turha kuurata.

Leikki 5:
KEKSI TAPOJA KUVAILLA, MILTÄ KIRJAIMET NÄYTTÄVÄT. TÄSSÄ PARI ESIMERKKIÄ.

• ”Ruotsalainen å, isoäiti oli kertonut siitä joskus. Siinä oli kaunis pieni rengas A:n yläpuolella. (Samanlainen kuin Hemulin matkalipussa omenamaahan.)”
• ”Ö kömpi ylös lätäköstä, / hölkkäsi ympäri pyöreyttään.”

(lainaukset ovat teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Onnelliset aakkoset)

Leikki 6:
KEksi yksin tai yhdessä jonkun kanssa tarina, joka alkaa seuraavasti:

• ”Karttaan ruksittu raksi merkitsi seikkailua jo täksi illaksi…”
• ”Tavallista iltaa ei tullutkaan…”
• ”Kului monta minuuttia / tai ainakin kuusi sekuntia…”

(lainaukset ovat teoksesta: Paula Nivukoski & Tove Jansson – Onnelliset aakkoset)

**Jutun väliotsikot ovat lainauksia teoksesta Onnelliset aakkoset. Lystin ystävän ja Hupsujen hetkien kirjan olen saanut osana yhteistyötä, loput tuotteista olen ostanut itse.**

PSSSST. Äijä-äidin Instagram-tilillä on käynnissä arvonta, josta voi voittaa Lysti ystävä -teoksen itselleen. Arvonta päättyy perjantaina 22.10.2021  klo 21. Osallistu voit TÄÄLLÄ.

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Äijä-äidin voisilmäpullat – miten leipoa pullaa villikoiden kera?

Paula Nivukoski on tavoittanut teksteissään onnistuneesti Muumien filosofian ja tavan tarkastella maailmaa. Kuvitus on teoksesta Lysti ystävä (Otava).