Tein tänäkin vuonna kummilapsilleni joulukalenterit, jotka täytin tekemisellä, kummilasten toiveilla ja touhulla. Tavoitteenani oli, että kalenterit eivät sisältäisi krääsää eivätkä karkkia (yksittäisiä poikkeusluukkuja lukuun ottamatta) mutta silti jotakin sellaista, joka saisi malttamattomat joulunodottajat innostumaan. Mutta mitä lasten joulukalenteriin voi piilottaa? Tässä tämän vuoden ideat vinkkinä muille kalenterintekijöille!

Kummilasten tämän vuoden joulukalenterit ovat yhtä lukuun ottamatta valmiita – ja tässä ne ovat: prinsessa, keijuboksi, Korvatunturin bussi sekä ”karkkijemma”.

IDEOITA JOULUKALENTERIN LUUKKUIHIN

Minulla on viisi kummilasta, joiden ikähaitari on yhdestä yhdeksään vuotta. Kalenterit siis poikkeavat toisistaan paitsi lasten mielenkiinnonkohteiden, myös ikätason vaikutuksesta. Muun muassa tällaisia asioita kätkin tämänvuotisiin joulukalentereihin:

Pelejä ja leikkejä:

Ajattelen, että kummina on kiva jakaa lapsille eteenpäin pelejä ja leikkejä, joista on itse pienenä pitänyt.

Jatka piirustusta
Tein lapsille piirustuksenalkuja eli viivoja, kaaria ja ympyröitä paperilla, ja annoin tehtäväksi jatkaa niitä eteenpäin.

Kaksi rusinapeliä
Pienen rusina-askin kaveriksi voi sujauttaa leikkiohjeen. Rusinoilla kun on lysti leikkiä vaikka ”myrkkyrusinaa” tai ”rusinan piilotusta”. Ensimmäisessä yksi pöydällä olevista rusinoista on myrkytetty ja herkuttelija saa jatkaa rusinoiden syömistä niin kauan, kunnes koskee myrkytettyyn rusinaan. Sitten vaihdetaan rooleja. Jälkimmäisessä taas toinen kätkee rusinan ja kertoo etsijälle, onko se lintu (=piilossa korkealla) vai kala (=piilossa matalalla). Sen jälkeen piilottaja auttaa etsijää sanoilla ”lämpenee”, ”viilenee” ja ”polttaa”.

Ilmapallohaaste
Luukusta löytyvän ilmapallon kanssa tulee tehtävä: Ilmapallo täytyy yrittää saada pysymään ilmassa niin kauan kuin mahdollista. Leikkiä voi leikkiä yksin, kaksin tai vaikka koko perheen voimin.

Suklaahaaste
Isommille lapsille kätkin kalenteriin suklaahaasteen – eli sisarusten välisen kilpailun, jossa kisataan siitä, kumpi onnistuu syömään oman suklaakarkkinsa hitaammin.

Esikoinen tahtoi tällä kertaa osallistua kalentereiden pakkaamiseen. Tänä vuonna pyrin hyödyntämään luukkujen pakkaamisessa mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Pulmia ja pähkinöitä:

Arvoituksia magneettikirjaimilla
Koska monilla kummilapsillani on menossa vimmainen viehtymysvaihe kirjaimiin, ostin pari paketillista magneettikirjaimia. Niistä riitti arvoituksia useampaankin luukkuun: ”Mitkä kaksi sanaa kirjaimista muodostuu?” ”Kuka on Korvatunturin kuuluisin räppäri? Järjestä kirjaimet, niin tiedät.” ”Montako näillä kirjaimilla alkavaa sanaa keksit?” Tehtäviä pystyy räätälöimään vaikeustasoiltaan erilaisiksi, kun vain käyttää hitusen mielikuvitusta.

Legohaaste
Ostin kaupasta lego-setin, josta pystyi kokoamaan tusinan erilaisia otuksia. Näiden otusten palikat ripottelin sitten lego-iässä olevien kalentereihin rakentelua varten. Varttuneemmille rakentelijoille esitin myös haasteen: Osaatko rakentaa kuvan otuksen ilman ohjeita? Kirjeessään tonttu vielä vinkkasi, että ohjeita voi tiedustella kummitädiltä, jos haaste on liian vaikea. Näitä matalan kynnyksen syitä ottaa kummitätiin yhteyttä ripottelinkin kaikkien kalenteriehin, jotta meillä olisi monta hyvää syytä olla yhteyksissä joulukuun aikana.

Perinteisiä arvoituksia
Arvoituksista pitävät lähestulkoon kaikki ja niissä on se hauska puoli, että lasten vanhemmatkin saa helposti houkuteltua pohdintaan mukaan. (Ja taas on hyvä syy soitella kummitädiltä lisävinkkejä!) Arvoituksia voi toki keksiä itsekin, mutta myös googlaamalla niitä löytyy iso liuta! Mikä tulee sitä isommaksi, mitä enemmän otat siitä pois? No kuoppa tietenkin!

Tontunikä-tehtävä
Kehittelin kalenteriin myös tehtävän, jolla kummilapset voivat selvittää oman tontunikänsä. Tällaisissakin tehtävissä on vain mielikuvitus rajana. Minun versiossani piti muun muassa laskea omien hampaiden ja etunimen kirjainten määrät yhteen ja lisätä perään nolla tai pari.

Keijuboksi lähes valmiina – nimensä mukaisesti se kätkee sisäänsä muun muassa pieniä keijujuttuja.

Prinsessaboksille tein puhvihihat. Kalenterien teemat valitsin kummilasten mielenkiinnonkohteista.

REHTIÄ TEKEMISTÄ:

Värityskuvat
Värityskuvia saa kalenteriin netistä tulostamalla tai ostamalla yhden värityskirjan ja jakamalla sen sivut kalentereihin. Isommille lapsille toimivat mandala-värityskuvat, jotka ovat tuttuja aikuistenkin värityskirjoista.

Valolenksut
Muun muassa isommista ruokakaupoista löytyy pakkauksia, jotka sisältävät taittamalla aktivoituvia valotikkuja. Pakkaus ei muutamaa euroa enempää maksa ja siitä riittää moneen kalenteriin. Minä piilotin valotikut juhlapäivien tienoille: esimerkiksi itsenäisyyspäivälle tai Lucian päivään saa kehiteltyä kivoja leikkejä valotikkujen avulla.

Väritettävät kirjanmerkit
Koska en voi itselleni mitään, tykkään houkutella lapsia lukemaan. Yleensä kummilasten lahjapaketeista (ja joulukalentereista) löytyykin aina myös kirja. Tänä vuonna kätkin jokaisen kalenteriin myös itse väritettävän kirjanmerkin kirjalahjan pariksi.

Laululeikkejä ja tanssihaasteita qr-koodien takana
Osa kummilapsistani on innokkaita tanssijoita, osa taas rakastaa lauluja, laululeikkejä ja musiikkia. Kätkinkin kalentereihin itse laulamiani lauluja, netistä löytyviä tanssihaasteita, laululeikkejä ja muuta musiikillista mukavaa qr-koodien taakse. Qr-koodeja on helppo tehdä netin lyhytlinkki-sivustoilla. Syötät vain halutun nettisivun osoitteen ja saat valmiin qr-koodin tulostettavaksi.

Plusplus-palat
On lego-lapsia, plusplus-pala lapsia ja niitä, jotka rakastavat molempia. Yhdestä plusplus-palapötkylästä riittää jaettavaksi useampaan kalenteriin ja palikoiden rinnalle on hauska keksiä erilaisia haastetehtäviä: ”Mitä näistä voisi rakentaa?” ”Miltä näyttää joulumonsteri?” ”Osaatko nimetä palikoiden värit?” Palikoita on lisäksi kahta kokoa. Suuremmat sopivat pienempienkin maisteltaviksi ja tutkittaviksi!

Vanhasta oman lapsuuteni ”aarrearkusta” syntyi myös toimiva Joulukalenteri. Siinä on peilikin!

ASKARTELUA:

Tarvikkeet askarteluun
Etenkin isommille tykkään laittaa kalenteriin erilaisia askarteluohjeita tarvikkeineen: lennokkeja, lampaita, lumihiutaleita – viime vuonna taisin sujauttaa johonkin kalenteriin myös lakumanteleiden valmistusohjeen.

Tonttuoven tarvikkeita
Tonttuovet ovat kovin suosittuja nykyään. Yhdelle nukkekotileikki-iässä olevalle kummilapselleni kätkinkin tänä vuonna kalenteriin itse tuunattavan tonttuoven. Pitkin joulukuuta tontun tupaan löytyy kalenterista myös kaikenlaista sisustettavaa.

Joulukampa
Ykkösluukkuun voi sujauttaa 24-piikkisen kamman tai muunlaisen joululaskurin, jota pääsee näpräämään päivittäin ja joka konkretisoi jouluun jäljellä olevan ajan.

Muovailuvaha
Tänä vuonna taaperot löytävät kalenteristaan myös muovailuvahaa. Jos sitä löytyy kotoa riittämiin, voi muovailuvahaleikkejä ryydittää muotein tai muovailuvälinein, joilla vahasta saa uutta iloa irti!

Kun eräs vanhemmista kummilapsistani toivoi karkkijoulukalenteria, tein kompromissin: Kalenterin kyljessä on pieni namivarasto joulukuun makeannälkään.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Kauluspaitakortti – kortti lasten kanssa askarreltavaksi
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Meillä eletään oppimisenhalun, tiedonjanon ja uudenlaiseen arkeen totuttelun aikakautta. Minä olen palannut neljän kotivuoden jälkeen töihin, Mante on aloittanut päiväkodin ja esikoinenkin siirtynyt siellä uuteen ryhmään. Leikeissä kiinnostavat värit, numerot, kirjaimet ja maailma ihmeineen ja arvoituksineen. Ei siis ihme, että myös lempilukemisina meillä on tällä hetkellä paljon kirjoja arjen ja oppimisen tueksi. Tässä tuoreita kirjavinkkejä lapsille!

Tässä tuoreita kirjavinkkejä lapsille!

kirjavinkkejä arjen tueksi

Sundström & Lindman: Tam-Tam menee päiväkotiin (Otava)

En tiedä, miten olisimme selvinneet kummankaan lapsemme päiväkodin aloituksesta ilman tätä kirjaa! Tam-Tam on nimittäin toiminut molempien päiväkotiin perhehdyttäjänä ja sopeuttajana. Ennen päiväkotiin menoa sadun avulla saattoi tutustua tulevaan ja syksyllä tarina toimii päiväkotipäivien läpikäymisen välineenä, sillä se sisältää kaikki tarhapäivän keskeiset elementit. Sanoja on sopivasti ja niiden sekaan on helppo lisäillä omiaan. Kuvat ovat liikuttavan ihania ja tunnerikkaita – ja liekö kuvittaja pitänyt lastemme päiväkotia esikuvanaan, sillä sekä rakennus että pihapiiri ovat sadussa lähes identtiset lastemme päiväkodin kanssa.

Tam-Tam on kuulunut molempien lastemme suosikkeihin. Sarjasta on juuri ilmestynyt toinen osa ”Tam-Tamin syntymäpäivä”.

Deutsch & Tadden: Susi ei saa unta (Mäkelä)

Molemmat lapsemme rakastavat tätä kirjaa, osittain varmasti sen ihanasta kuvituksesta ja kauniista kielestä johtuen, mutta varmasti myös siksi, että aihe on niin tärkeä. Kirjassa susi ei saa unta ja sen vuoksi hän lähtee sitä etsimään: haukotuksista, unilauluista, iltasadun sanoista… Välillä kun esikoisemme pyörii epätoivoisesti unta odottaen sängyssään, hänet rauhoittaa ajatus, että lopulta susikin löysi unen.

Mikko Kunnas: Jopas sattui, Noksu (Kvaliti)

Kunnaksen sarjakuvamainen satukirjakerronta vetoaa veljeksiimme. Noksulle sattuu ja tapahtuu, mutta siinä sivussa tarina opettaa kuin vaivihkaa pieniä asioita elämästä: Mahaan voi sattua, kun jännittää, kiehuvan veden lähellä täytyy muistaa olla varovainen, ja pyöräillessä on syytä käyttää kypärää. Kääntökirjaan mahtuu kaksi tarinaa, joten se sopii lukemiseksi lyhyeen tai vähän pidempäänkin lukuhetkeen.

Pikkiriikki naurattaa isompaa ja pienempää lukijaa, unen kadottanut susi puolestaan vetoaa kauniilla kuvillaan ja kerrontakielellään.

Lampela & Reittu: Prinsessa Pikkiriikki ja (kaamea) totuus vauvoista (Otava)

Prinsessa Pikkiriikin ja hänen mummonsa sutkautukset naurattavat meillä niin vanhempia kuin lapsiakin. Tämä tarina tarjoaa kuitenkin nauruntyrskähdysten lisäksi myös tietoa. Erityisen ilahduttavaa on se, että vaikka aihe (mistä vauvat tulevat ja millaista on saada pikkusisarus) on varsin monesti käytetty, tällä kertaa sitä käsitellään myös raikkaista näkökulmista: Miten vauvan voi saada yksin? Voiko kaksi äitiä tai isää saada vauvan? Miksi aikuisten on niin vaikea vastata lasten kysymyksiin tästä aiheesta?

Pöyhönen, Livingstone & Bellamine: Fanni ja suuri tunnemöykky (Kumma)

Jokaisen suuresti tuntevan ja tunteisiinsa tutustuvan kannattaisi tutustua myös Fanniin. Kirjasarjassa tutkitaan tunteita sympaattisten eläinkaverusten kommellusten kautta. Tekstissä sanoitetaan tunteita taitavasti ja kaunis kuvitus tarjoaa vielä rutkasti lisämateriaalia tunteista puhumiseen ja niiden tutkiskeluun. Kirjan lopussa on vielä tietopaketti aiheesta vanhemmille ja harjoituksia yhdessä lapsen kanssa tehtäviksi. Sarjan tässä osassa lähdetään Fanni-norsun kanssa markkinoille, kohdataan pettymys, harjoitellaan sisäisen tunnemöykyn nimeämistä ja pohditaan sitä, miksi tunteet tuntuvat niin suurilta.

Tom Percival: Täydellinen Taavi (Kumma)

Täydellinen Taavi on kirja rohkeasti erilaisille, erilaisuutta pelkääville, itseään etsiville ja epäröiville sekä erilaisuutta ympärillään huomaaville. Jo nelivuotiaan kanssa olemme tarinan luettuamme aikaansaaneet upeita keskusteluja erilaisuudesta ja itsen hyväksymisestä. Ne ovat molemmat aika keskeisiä teemoja meidän kaikkien elämässä.

Fanni ja Taavi tarjoavat oivan väylän tunteista puhumiseen lapsen kanssa. Elmeri-norsun etsintäleikeissä sen sijaan vierähtää tovi jos toinenkin.

kirjavinkkejä oppimisennälkäisille

Lucy Cousins: Tiedätkö mitä, Maisa (WSOY)
+ Maisan lentomatka (Mäkelä)

Meillä rakastetaan Maisoja! Erityisesti ne ovat kohta kaksivuotiaan Manten suosiossa. Viime aikoina perinteisemmät Maisa-tarinat ovat jääneet taka-alalle ja Maisan tietokirjat sekä oppimista tukevat opukset ovat alkaneet kiinnostaa. ”Maisan lentomatkassa” käydään läpi, mitä kaikkea tapahtuu lentokentällä ja lentokoneessa yhden matkan aikana. ”Tiedätkö mitä, Maisa” puolestaan johdattelee lukijan värien, numeroiden, muotojen, kirjaimien ja nimeämisen maailmaan. Jälkimmäisessä erityistä ihastusta herättävät luukut, joiden takaa löytyy pieniä tipuja ja paljon muuta mukavaa.

David McKee: Elmeri – etsi ja löydä värejä (Mäkelä)

Elmeri on väriä vaihtava norsu, joka tykkää paitsi piiloutua, myös seikkailla supervärikkäissä maisemissa muiden eläinotusten seassa. Tämä suuri, pahvikantinen kirja kestää maistelua ja vähän kovempiakin otteita, mutta tarjoaa värienopettelun ohessa puuhaa ja tekemistä myös vähän vanhemmalle lukijalle. Löydätkö Elmerin, nallet ja täplikkään leopardin? Myös Elmerin huivi taisi matkan varrella hävitä jonnekin.

Maisa-kirjat tuntuvat säilyttävän lumonsa lasten silmissä sukupolvesta toiseen. Oppi&ilo-kirjasarja puolestaan houkuttelee oppimaan leikin kautta.

puuhaa oppimisen tueksi

Sormenjälkipuuhaa – kissoja ja koiria (Nemo)

Lapsemme eivät ole koskaan olleet erityisen innostuneita piirtämisestä, mutta tämän kirjan äärelle sain esikoisen pysähtymään pidemmäksikin aikaa. Joka aukeamalta löytyy hauska tehtävä, jossa kuvaa sormenjälkitaiteella täydentämällä tulee samalla luoneeksi jotain uutta. Kirjan reunaa somistaa runsas väripaletti, jonne on kiva kastaa sormet ja ryhtyä taiteilemaan. Tehtävistä löytyy omansa niin suurpiirteisille huiskijoille kuin hienomotorisempaa harjoitusta sitä kaipaaville.

Ensimmäiset kirjaimet / Ensimmäiset aakkoset (Oppi&ilo)

Koko kesän ajan aakkosiin viehtynyt esikoisemme kuljetti näitä tehtäväkirjoja mökkipaikasta toiseen. Oppi&ilo -sarjan aakkostehtävissä erityisen hauskaa on se, ettei tehtäviä tehdessään välttämättä edes tajua harjoittelevansa kirjaimia. Vuorijonoja, oravanloikkia ja linnan muureja piirrellessä tulee vain samalla harjoiteltua kirjainten muotoja. Sokkelot ja seuraamistehtävät puolestaan harjaannuttavat kynäotetta ja käden motoriikkaa valmiimmaksi kirjainten rustailuun. Poispyyhittävä tussi mahdollistaa tehtävien tekemisen moneen kertaan (ja irtoaa ihanan helposti myös sellaisilta pinnoilta, jonne tussin kärki on vaivihkaa eksynyt kirjan sivuilta!).

Lue myös:

• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?
• Onnelliset aakkoset: Lukemisen leikkejä
• Terveisiä Kirjamessuilta!
• Mitä meillä luetaan: Lasten uusia lempikirjoja

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!