Meillä vietettiin 4-vuotissynttäreitä, ja pikku-Mantestamme tuli ISO. Nämä olivat ensimmäiset juhlat, joista pikkuveli osasi ottaa kaiken ilon irti. Mante nimittäin aloitti synttäreidensä suunnittelun ja odotuksen jo kaksi kuukautta etukäteen. Vaan millaiset syntymäpäivät neljävuotiaamme itselleen suunnitteli?

Kaverisynttäreitä vietettiin työmaa-teemalla metsässä

”Tahdon työmaasynttärit!”

Yksi asia Mantelle oli selvää alusta asti: Hän tahtoi työmaasynttärit. Neljävuotias toivoi juhliinsa työkoneita, työmiehiä ja työmaatöitä. Vision toteutus jäi äidille.

Ei siis auttanut kuin alkaa suunnitella. ”Äiti, tuolla on työmaa. Kysy saadaanko sieltä kaivuri synttäreille!”  Mante avusti innokkaana. Lopulta synttäreille saatiinkin kaivinkone – se tosin oli hieman pienikokoisempi, hiekkalatikkoleikkeihin tarkoitettu versio.

Juhlakaupasta löysimme Manten kanssa muutakin teemaan sopivaa: työmaan eristysnauhaa, työkonelautasia ja -ilmapalloja. Lisäksi askartelin aasinhäntä-pelin inspiroimana seinään kiinnitettävän kaivurin, jolle kiinnitettiin kauha sokkona.

Aasinhäntä-peli toimi hyvin myös kaivuriversiona

”Kakussa on kymmenen kerrosta ja dinosauruksia”

Kakku oli Mantelle toinen suunnittelun tärkeimmistä elementeistä. Villeimmissä visioissa siitä oli tulossa kymmenkerroksinen ja niin suuri, että juhlat pitäisi siirtää kaverin kotiin, koska sinne kakku mahtuisi toisin kuin meidän kotiimme. Mante myös toivoi, että kakun päällä olisi dinosauruksia.

Lopulta luottokonditoriamme kinuskikakku kuitenkin kelpasi, kun tuunasin sitä dinosauruskoristeiden ja strösselin avulla. (”Ja kun ostettiin myös mutakakku”, Mante huomauttaa. ”Työmaallakin on mutaa.”)

Vaikkei kakku ollutkaan kymmenkerroksinen, kelpasi se dinoilla ja strösselillä höystettynä

”Juhlitaan koko yö ympäri”

Järjestimme kahdet erilliset juhlat: toiset sukulaisille ja toiset Manten kavereille. Juhlaa siis riitti koko viikonlopulle! Kaverisynttärit pidimme totuttuun tapaan metsässä ja jälleen kerran säidenhaltija oli meille suosiollinen.

Olin kyhännyt metsään erilaisia työmaarasteja, joita lapset saivat kiertää jäätelönsyönnin ja yleisen kirmaamisen lomassa. Rasteilla pääsi siirtämään käpykuormaa kaivurilla, ajelemaan työmaarataa erilaisilla ajopeleillä, kiinnittämään kaivurin kauhaa sokkona, puhaltamaan saippuakuplia työmaatunnelin läpi ja rakentamaan majaa.

Sukulaissynttäreitä vietimme perinteisemmin kotonamme, joskin osa juhlakansasta löysi myös tuolloin tiensä ulos auringonpaisteeseen pomppimaan trampoliinilla ja testailemaan kaverisynttäreiltä esiin jätettyjä rasteja. Mikäs sen parempaa!

Kun viimeiset sukulaiset lähtivät, Mante vaikutti hivenen pettyneeltä. ”Minä luulin, että juhlitaan koko yö ympäri”, tuore nelivuotiaamme huokaisi. Lopulta yhdessä totesimme, että juhlien täytyy joskus loppua, jotta seuraavat voivat alkaa.

Lahjaksi Mante sai toivomansa leikkitrumpetin.

”4-vuotisuus tuntuu…”

Jo varsinaisen syntymäpäivän aamuna kysäisin Mantelta, miltä tuntuu olla neljä. ”4-vuotisuus tuntuu ihan samalta kuin eilenkin”, Mante tuumi hivenen kummastuneena. Pian pikkumies oli kuitenkin jo ottanut uuden roolin haltuun. Syntymäpäivillään hän jo kuvaili juhlavieraille, että herättyään hänestä oli yhtäkkiä tullut ISO!

”Vaikka vielä eilen olin pieni.”

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kun saavun töistä kotiin, ensimmäisenä minua saapuu tervehtimään Mante, joka ojentaa magneettikirjaimia samalla selostaen: ”P niin kuin pallo, ö niin kuin ötökkä, m niin kuin mummi…”  On helppo arvata, mitä isoveli on hetkeä aiemmin leikkinyt. Samassa tajuan, että viikon päästä on Manten kaksivuotissynttärit, jotka olin jo ehtinyt arjen kiireessä unohtaa – ja sen muistaessani järkytyn uudelleen, sillä tajuan Manten olevan vasta yksivuotias. Mehän kohtelemme häntä usein kuin kolmevuotiasta!

Esikoinen valitsi pikkuveljen synttärikortin.

Pakko pysyä isoveLjen perässä

Mantella on aina ollut palava halu oppia – pysyä isoveljen vauhdissa. Hän lähti kävelemään kymmenkuisena ja kiipeili jo alle vuoden ikäisenä kirjahyllyihin ja porraskaiteille. Viime kesänä Mante alkoi puhua pulputtaa. Nyt hän jo keksii alkeellisia tarinoita ja laulelee oppimiaan lauluja. Mante suorastaan loukkaantui, kun hän ei saanut ajaa polkupyörää esikoisen alkaessa sitä harjoitella, vaan joutui tyytymään VAUVOJEN potkupyöräilyyn.

Esikoisen kanssa tahti oli aina verkkaisempi: Kävelemään hän lähti 1,5-vuotiaana, puhumaan alkoi reilu 2-vuotiaana – ja jos esikoinen saa päättää, hän valitsee potkupyörän, eikä mitään TYHMÄÄ polkupyörää. Ei siis ole ihme, että ensimmäisen kierroksen tahtiin tottuneet aivomme menevät sekaisin, varsinkin kun Manten leikitkin ovat samoja, joita isoveli leikkii. Välillä kuitenkin mietin, miten saisin kuopuksemme keskittymään hetken oman ikätasonsa asioihin, vaikkapa värien ja numeroiden opetteluun sen sijaan, että hän pänttäisi päähänsä aakkosia niistä innostuneen isoveljensä vanavedessä.

Koronavauvamme sai ensimmäiset kunnon synttärijuhlat

Koronavauvan ekat isot synttärit

Vaikka muistinkin Manten lähestyvän juhlapäivän viime tipassa, synttärikutsut olin sentään muistanut lähettää hyvissä ajoin etukäteen. Koronavauvallamme kun ei ollut vielä kokemusta yksistäkään kunnon juhlista. Ristiäisissäkin paikalla olivat vain kummit ja osa isovanhemmista – muut seurasivat toimitusta etänä. Yksivuotissynttärit puolestaan vietettiin parissa pienemmässä erässä.

Meillä on ollut tapana, että synttärisankari saa toivoa, mitä juhlapäivältään haluaa. Viime vuonna Mante ei sitä meille osannut vielä kertoa, mutta tällä kertaa visio oli valmiina: ”Kakkuja! Kynttilöitä! Junia! Nakkeja!” Niinpä katoimme pöydän juhlapäivänä kakuilla ja nakkikulhoilla, joiden väleissä kiemurteli jos jonkinmoisia junia.

Vielä keväällä esikoisen synttäreitä juhliessamme lapset kavahtivat kotiimme ilmestyneitä vieraita ja kököttivät ensimmäisen puolituntisen turvassa äidin ja isän sylissä. Vähitellen korona-ajan lapsetkin sentään tuntuvat tottuneen ”tavalliseen”. Tällä kertaa vieraat otettiin avosylin vastaan, ja Mante tuumi illalla heidän olleen myös paras juttu päivässä – kakkujen lisäksi. ”Minusta oli kyllä aika paljon väkeä näin pienessä tilassa”, esikoinen sen sijaan rohkeni huomauttaa.

Pikkuveljellä on kiire olla iso – täytyyhän isoveljen perässä pysyä!

Lue myös:

• Lasten ajatuksia iästä ja syntymäpäivistä
• Oodi isoveljelle!
• ”Ykskymmentä ja kymmenentoista” – Miten opetella kirjaimia ja numeroita lasten kanssa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

9