Kevät on juhlien – ja sen myötä myös lahjojen aikaa. Poimi tästä helposti räätälöitävät lahjavinkit opettajille, äideille koulunsa päättäville ja muille päivänsankareille!

Jäden tuunausboksi

Kokoa passeli setti strösseleitä, vaahtikarkkeja, kastikkeita, vohveleita, kippoja, kuppoja ja muuta mukavaa jäätelöannosten höysteeksi. Pakkaa kauniisti ja tarjoa lahjansaajalle kesän makeimmat jädehetket!

Jäden tuunaussettiä on helppo tuunata lahjansaajalle sopivaksi

Laulupussi (täytteillä x)

Tätä lahjaa voi tuunata monella tavalla: Nuorimmille sankareille voi koota laulu- tai lorupussin tylsien hetkien viihdykkeeksi. Vähän varttuneempien lahjansaajien pussukasta voi puolestaan löytyä vaikkapa mukavia yhteisiä muistoja, kehuja tai lunastettavia lupauksia yhteisestä tekemisestä tulevan vuoden varrelle. Laput voi laminoida tai päällystää kontaktimuovilla, jolloin ne kestävät kovemmassakin käytössä.

Kuvassa näkyvän pussukan ompelin itse taittamalla kankaan puoliksi (oikeat puolet vastakkain) ja ompelemalla kaksi saumaa kiinni. Pussukan yläreunaan tein ”tunnelin”, jonka läpi pujotin hakaneulan avulla nyörin. Näin pussukkaan syntyi kiristettävä suuaukko. Pussukoita voi kuitenkin ostaa myös valmiina, mikäli epäilee omia kädentaitojaan.

Tämä laulupussi syntyi musiikista innostuneelle kummitytölle

Herkullinen kukkakimppu

Leikkaa kukkien terälehdet kauniista papereista tai anna vaikka lasten osallistua niiden pohjapaperin taiturointiin. Pistä kunkin kukan keskelle reikä ja pujota sen läpi tikkari. Jos haluat kukkiin pidemmät varret, pujota tikkarinvarsi vielä pilliin ja kiinnitä liimalla tai pienellä teipinpalalla.

Halutessaan kukkien terälehtiinkin voi kirjoittaa lahjan saajalle pieniä hyvänmielen terveisiä tai viestejä.

Tämän kukan terälehtien taiteilu on lasteni käsialaa ja syntyi vesiväreillä.

Hyvänmielen ämpäri

Tein tämän lahjan pieneen askartelukaupasta löytämääni ämpäriin, mutta yhtä hyvin astiana voi käyttää rasiaa tai vaikkapa tulitikkuaskia. Vain mielikuvitus on rajana!

Kirjoita lapuille lahjan saajan hyviä puolia ja ominaisuuksia, joita hänessä arvostat (HUOM. Yksi asia per lappu!). Laita laput valitsemaasi säilytysastiaan ja kiinnitä siihen etiketti, jossa kerrot lappujen käyttötarkoituksen, esimerkiksi ”pahojen päivien varalle ja hyvän mielen tarpeeseen”.

Itsekasvatettu Taimi

Istuta jotakin kaunista tai hyödyllistä ruukkuun (esim. mauste, peruna, mansikka, auringonkukka) ja saata kasvatustyö alulle. Lahjoita kasvunsa aloittanut ”sato” eteenpäin. Lahjan voi yhdistää myös seuraavaan ideaan.

Tässä kasvaa mansikkaa ja auringonkukkia

hamahelmialuset

Tee hamahelmistä alunen tai alustasarja lahjansaajalle sopivasta aiheesta. Netti on pullollaan ideoita ja valmiita ohjepohjia, jollei itse uskalla ryhtyä suunnittelijaksi. Silitä valmis tuotos leivinpaperin läpi molemmilta puolilta, jolloin siitä tulee kestävämpi.

Valmiin alusen voit antaa esimerkiksi edellisen lahjaidea kaverina, ruukunalusena tai kortin osaksi tuunattuna.

Jotain lahjan saajalle tärkeää?

Millaisista lahjoista itse opettajana ilahdun? Usein sykähdyttää se, jos lahja paljastaa, että sen antaja on painanut mieleen jonkin pienen yksityiskohdan minusta tai asioista, joista pidän. Näin ollen esimerkiksi kahvipaketit, jäätelölahjakortti ja inkiväärikarkit ovat olleet erityisen mieleenpainuvia lahjoja, kun korteissa on vielä viitattu sisäpiirivitsiimme tai tilanteeseen, josta lahjan idea on saanut alkunsa.

Upea lahja olivat myös itsetehdyt lapaset jo pelkästään siksi, että nähdyn vaivan määrä tuntui käsittämättömältä, ja lapasiin oli vielä harkiten valittu ”minun värini”, joka perusteltiin kortissa. Sitä paitsi, lapaset olivat mielettömän kauniit. Tällaiseen vaivannäköön en silti tohdi tässä usuttaa – mutta melkoiselta kiitoksella niiden saaminen tuntui. Samasta syystä myös luokilta saadut, taiten tehdyt muistelmaposterit yhteisestä matkastamme sekä itsetehdyt laulut ovat olleet huikaiseva.

Nykyään on suosittua hankkia porukalla yksi yhteinen lahja. Tällaistenkin lahjojen kohdalla on erityisesti ilahduttanut, kun lahja on osoittanut sen antajien tuntevan minut edes jollain tasolla: Esikoista odottaessani sain ihanan vauvanvarustekorin äitiyslomalle jäädessäni. Välillä yhteislahjat taas ovat liittyneet harrastuksiini tai mieltymyksiini – tai olleet muuten vain ihanaa hemmottelua arjen keskelle – sellaista, jota ei itse raaskisi itselleen tarjota.

Äitinä taas lempilahjojani ovat olleet ylivoimaisesti lasteni tuotokset. Ja koska he ovat verbaalikkoja, saan usein nauttia korteista, joihin he ovat sanelleet viisauksia ja muita nasevia ajatelmia. Ne ovat aarteita ja ne aion säästää kaikki!!

Lue myös:

• Viisi leikkivinkkiä villikoille – leikkejä rauhoittumiseen
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mitä meillä luetaan – lasten uusia lempikirjoja

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Vaikka teen töitä lasten parissa ja luulin etukäteen olevani suhteellisen perillä vanhemmuudesta, muutama juttu on silti yllättänyt lapsiperhe-elämässä…

1. Kaksi ei mene siinä missä yksi

Olin ajatellut, että koska olen tottunut pyörittämään töissä päivittäin 30 lapsen ryhmää ja tilanne on pysynyt hallinnassa, pari-kolme omaa lasta olisi vielä helppo nakki.

Yksi vikkelä lapsi vielä hoituikin helposti, mutta kun seuraava saapui maailmaan, olin jo helisemässä. Esikoinen tarvitsi vielä apua lähes kaikkeen, kun pahasta koliikista kärsinyt pikkuveli Mante syntyi. Mies teki töissä pitkää päivää, minä opettelin kotona alivoima-vanhemmuuden selviytymistaitoja.

Myöhemmin myös Mante osoittautui vikkeläliikkeiseksi kaveriksi. Jo alle vuoden ikäisenä hän käveli ja kiipeili kirjahyllyissä ja porraskaiteilla. Vauhdin määrä ei ole vähentynyt, mutta siihen on tottunut ja siitä on tullut uusi normaali. Kevään ensimmäisellä juoksulenkillä hämmästyin juoksukuntoani – kunnes tajusin, että sitähän olen treenannut päivittäin jo yli 2,5 vuoden ajan.

2. Sama kasvatus voi johtaa kunkin lapsen kohdalla eri lopputulOkseen

Olin toki jo töissä oppinut, etteivät samat temput toimi kaikille lapsille. Sitä en kuitenkaan ollut tajunnut, miten totaalisen erilainen lopputulos voi olla myös kotona, jossa sisarukset kasvavat samoissa raameissa.

Lapsemme ovat keskenään täysin erilaisia. Kaikki se, mikä on ollut esikoisen kanssa haastavaa, on sujunut Manten kanssa kuin itsestään – ja toisaalta, mikään isoveljen kanssa toimivaksi koeattu niksi ei ole purrut Manteen. Kikat on pitänyt kehitellä alusta asti uudelleen.

Yksi arvokkaimmista lastemme opettamista asioista onkin ollut se, ettei edes sisaruksia kannata yrittää kasvattaa samalla tavalla. Kun lasten temperamentit, luonteet ja vahvuudet ovat aivan erilaisia keskenään, on päivänselvää, että kumpikin hyötyy myös erilaisista toimintatavoista.

3. SovittUihin menoiHin selviäminen on moukan tuuria

Neljä vuotta sitten en olisi uskonut, jos joku olisi väittänyt, että on aivan normaalia, jos sovittuja menoja joutuu siirtämään helmikuun nuhakaudella viiteen kertaan. Tuolloin en myöskään ymmärtänyt, etteivät töistä toistamiseen poissaolevat, sairaita lapsiaan hoitamaan jääneet vanhemmat olleet mitenkään erityisen huono-onnisia vaan ihan tavallisia pikkulasten vanhempia.

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että sovittuja menoja joudutaan siirtämään,  kun taloudessa on pieniä lapsia. Ja jos kaksi lapsiperhettä yrittää tavata toisensa, peruuntumisen todennäköisyys tuplaantuu.

Aina esteenä ei ole edes sairastaminen, vaan muita yleisiä menojen peruuntumisten syitä ovat esimerkiksi rokotusten jälkivaikutukset, huonosti nukutut yöt, koliikki, uhmaikäisen kiukuttelupäivä tai jokin muu kodin hetkellisesti keikauttanut arkinen katastrofi.

Vähitellen esteitä ja tautiaaltojen ajankohtia on kuitenkin oppinut ennakoimaan, ja toisaalta muuttuvat aikataulut ovat opettaneet hetkessä elämisen taitoa. Sitä riemukkaammalta ja ainutlaatuisemmalta kyläreissu ystäville lopulta tuntuu, kun se viimein saadaan järjestymään!

4. Kahden lapsiperheen todellisuus voi olla täysin erilainen

Meillä on käynyt tuuri molempien lasten kohdalla, sillä myös ystävämme ja sisaruksemme saivat lapsia samoihin aikoihin. Lapsillamme tulee siis aina olemaan samanikäisiä serkkuja ja kavereita lähipiirissään.

Vaikka tämä onnenpotku on tarjonnut arvokasta vertaistukea, on se myös avannut silmät sen suhteen, ettei elämä ole samanlaista edes kahdessa lapsiperheessä. Vaikka lapsia olisi sama määrä ja he olisivat keskenään samanikäisiä jokaisen perheen todellisuus on omanlainen.

Siinä missä yksi perhe saa paljon aikaan lasten pitkien päiväunien ansiosta, toisessa perheessä kukaan ei nuku päivisin – eikä välttämättä myöskään öisin. Kun yksi perhe kamppailee lasten syömisen, allergioiden, diagnoosien tai sairauksien paineen alla, toiset nauttivat lastensa mutkattomasta lapsuudesta. Myöhemmin, lasten tullessa teini-ikään, tilanteet kääntyvät kenties päälaelleen. Ja jos perheellä on hyvät, vahvat tukiverkostot voi olla vaikea ymmärtää vanhempaa, joka ei lapsenvahtien puutteessa pääse juuri koskaan viettämään omaa aikaa.

Todellisuus voi olla kovin erilainen myös saman perheen lasten kohdalla. Kyllä kesäinen vauva-aika perheen ja ystävien ympäröimänä oli esikoisen kanssa kovin erilainen kokemus kuin koliikista ja rangankiertymistä kärsineen Manten ensimmäiset, syyssateiden ja koronasulkujen harmaannuttamat kuukaudet.

5. Työ lasten parissa ei tee vanhemmuudesta helpompaa

Etukäteen ajattelin, että minulla on hyvät valmiudet vanhemmuuteen. Olinhan hoitanut jo lapsena kahta pikkuveljeäni, valmentanut lapsia kymmenen vuoden ajan ja vielä opettanut heitä töissä lähes toisen mokoman.

Se hyöty kokemuksesta toki on ollut, että tunnen kasvattamisen periaatteet ja lapsen kehitysvaiheet, minulla on liuta kikkoja lapsen kiukun laannuttamiseen ja taskunpohjalla loputtomasti leikkejä ja askarteluideoita. (Harmi vain, etteivät lapsemme ole kovinkaan innostuneita askartelemaan!)

Silti vanhemmuus tuntui sukellukselta syvään päähän ja elämässä karttuneesta osaamisesta tuntui olevan kovin vähän hyötyä. Osittain se varmasti johtui siitä, että lapset, joiden kanssa olin työskennellyt, olivat samanikäisiä kuin esikoinen nyt. Ei minulla vastasyntyneistä tai taaperoista ollut kokemusta.

Osittain taas uskon vanhemmuuden olevan rooli, jota ei voikaan oppia etukäteen. Siihen täytyy kasvaa. Eivät valmentajat, opettajat tai välttämättä edes isovanhemmat pääse näkemään lapsista kaikkia niitä puolia kuin vanhemmat.

Lapsiperhekaaoksen ihanuutta on vaikea selittää

Ennen lapsia mietin usein, miksi perheelliset nostivat arjestaan aina esiin kurjilta kuulostavia asioita. Nyt ymmärrän, etten tuolloin vain kyennyt ymmärtämään.

Lapsiperhearki on usein kaoottista. Kotiimme ovat pesiytyneet kaiken sotkeva pyörremyrsky ja musta aukko, jonne katoavat tavarat eivät löydy enää koskaan. Toisaalta, rakastan uutta kotiamme, jossa on majoja ja jännittäviä esineitä – ja joka ei ole lainkaan tylsä. Pidän myös uudesta itsestäni, jolle on ihan sama, jos keittiön seinällä on muutaman viikon ajan vadelmahillolla tehty luolamaalaus.

Onnelliseksi minut tekevät myös tunnekuohut, joita lapset saavat aikaan. Kolmetuntisista uhmamaratoneista olisin toki valmis luopumaan, mutten lasten sydämeen menevistä sanoista, vilpittömyydestä, riemusta, ensimmäisistä heiltä saamistani kukkakimpuista ja mahdollisuudesta ihmetellä heidän kanssaan maailmaa.

On ihanaa saada lukea satuja ja vielä ihanampaa, jos lapset malttavat hetkeksi rauhoittua kainaloon niitä kuuntelemaan. Flow-tilaan pääsen rakennellessani esikoisen kanssa Brion junarataa. (Hän on yleensä jo huomaamattani kadonnut paikalta ennen kuin saan urakan valmiiksi.) Lapsilleni saan myös esitellä itselleni tärkeitä juttuja ja rakkaita harrastuksia. Kovin moni aikuinen tuskin lähtisi kaikkeen yhtä ennakkoluulottomasti mukaan.

Tätä paremmin en osaa sitä selittää.

Lue myös:

• Murphyn lakeja lapsiperheille – vauvamaailman lainalaisuuksia
• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Isivaihe – kun vain toinen vanhemmista kelpaa
• Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!