Voi mikä onni olikaan, että tänäkin talvena sain viettää viikon lasten kanssa Ylläksellä! Illalla nousimme yöjunaan Helsingissä, lumettomalta asemalaiturilta ja aamulla heräsimme Lapissa valkoisten hankien kimallukseen. Lasten varttumisen huomaa vuosi vuodelta pitenevinä hiihtolenkkeinä ja etenkin esikoisen kohdalla myös kasvavana kiinnostuksena lasketteluun. Tällä kertaa kokeilimmekin Ylläksen rinteissä jotain aivan uutta: Äidin kanssa treenaamisen sijaan lapset pääsivät laskettelutunnille ja harjoittelivat laskettelua hiihtokouluopettajan opissa! Ja kyllä me saimme viikon aikana kokea muutakin Lapin taikaa…

ALKULÄMMITTELYjÄ RINTEIDEN HARJOITTELUALUEELLA

Olen varttunut talviurheiluperheessä eli hiihtänyt ja lasketellut pienestä asti, koko perheen voimin. Noista kokemuksista on jäänyt niin lämpimiä muistoja, että olen toivonut voivani tarjota saman elämyksen myös omille lapsilleni. Hiihtäminen on ollut helppo järjestää (ainakin silloin, kun Helsingissä on ollut lunta), sillä latuverkostot alkavat kotioveltamme. Laskettelua puolestaan olemme testailleet vuosittain Ylläksen lomillamme. Tähän mennessä olen opettanut lapsia itse, niin kuin muistan oman isäni aikanaan minua opettaneen. Tänä vuonna meille tarjoutui kuitenkin tilaisuus kokeilla laskettelutuntia ja saada osaava hiihtokoulun opettaja lapsiamme opastamaan.

Saatuamme sopivankokoiset lasketteluvälineet vuokraamosta suuntasimme kuitenkin lämmittelyksi tutkimaan Äkäslompolon rinteistä löytyvää aloittelijoiden harjoittelualuetta. Olihan edellisestä laskettelukerrasta vierähtänyt jo vuosi! Turvaverkoin varustellut pikkurinteet matto- ja naruhisseillä ovat käytössä maksutta. Niissä pääsee mukavasti laskemisen makuun antamalla läpyjä laskettelutolppina toimiville söpöille rinneörkeille. Siinä sivussa saattaa saada suksetkin kääntymään! Ja jos loppujarrutus ei ole vielä aivan hallussa, verkko kyllä pysäyttää pikkulaskijan.

Starttirinteiden vierestä löytyy jo hieman pidempi ja vaativampi Perherinne, jossa pääsee kokeilemaan sompahissiä. Samalla saattaa nähdä vilauksen Ylläksen uusimmasta huimapäiden lajista: hissikelkkailusta. Ratilla ja jarruilla varustetut erikoiskelkat kulkevat hissiin kiinnitettyinä rinnettä ylös ja sen jälkeen saa nautiskella lähes puolen kilometrin laskusta toista Perherinnettä alas.

Ensin piipahdimme vuokraamossa hakemassa kaikille sopivan kokoiset varusteet

”Mennäänkö kohta isoihin rinteisiin?” kysyy Mante ja katselee haikeana Ylläksen huippua

LASKETTElUharjoituksia YLLÄKSEN hiihtokouluOPETTAJAN OPISSA

Äidin kanssa tehtyjen alkulämmittelyjen jälkeen tapasimme hiihtokouluopettajamme Päivin. Päivin johdolla kertasimme vielä jarruttamisen, kääntymisen taikanappeja painamalla sekä painonvaihtamisen käännöksissä. ”Alamäenpuoleiselle sukselle enemmän painoa, toisen suksen voi nostaa vaikka ilmaan”, Päivi muistutteli käännöksissä. Sitten olikin jo aika kokeilla, miten pärjäisimme Perherinteessä. Päivi laski kuopuksemme Manten (4v) kanssa ja minä esikoisemme (6v) kera. Ensimmäisellä laskulla otimme avuksi yhden sauvan, joka asetettiin poikittain aikuisen ja lapsen väliin niin että kumpikin saattoi pitää kiinni sauvan toisesta päästä. Näin lasten laskuvauhtia pystyi säätelemään, jolloin käännöksiin keskittyminen oli helpompaa.

Ja kun alas oli kerran päästy, oli onnistuttava nousemaan sompahissillä ylös. Esikoinen onnistui parin yrityksen jälkeen nousemaan hissillä koko matkan itse ylös, Mante tuli vielä aikuisen kanssa samalla sommalla. Parhaiten sompahissillä pääsee lapsen kanssa yhdessä ylös, kun asettaa lapsen eteensä reittä vasten niin, että lapsen sukset ovat aikuisen toisen suksen molemmin puolin. Tällöin aikuisen on helppo ottaa sompa itselleen normaaliin tapaan, mutta lapsi matkustaa näppärästi samalla mukana ylös.

Toisella Perherinteen laskukerralla esikoinen saikin jo pärjätä omin avuin. Mante laski open kanssa edellä, esikoinen seurasi heidän perässään ja minä olin kaiken varalta hänen vanavedessään. Laskettelutunnin päättyessä pärjäsimmekin Perherinteessä jo vallan hyvin kolmistaan. Minä laskin Manten kanssa, joka alkoi vähitellen jo väsähtää, ja innosta hihkuva esikoinen seurasi laskujälkiämme itsenäisesti.

Sauvalla pystyy säätelemään laskettelua aloittelevan lapsen laskuvauhtia

Hiihtokouluopettaja ja Mante laskevat yhdessä edellä, esikoinen pärjää jo itsekseen perässä

Pujottelumonstereille voi antaa läpyjä!

POHDINTOJA y1-RINNERAVINTOLAN RUOKIEN ÄÄRELLÄ

Parin tunnin laskemisen jälkeen Mante oli kaikkensa antanut. Mikä neuvoksi, kun väsy iskee ja vähän jo kiukuttaa? Meidän luottokikaksemme on muodostunut Äkäslompolon ala-asemalla sijaitseva rinneravintola Y1 Food Garden, koska siellä on buffet-lounas ja lapsille mieluisa kattaus pizzoja, nugetteja, lihapullia ja nakkeja, jälkiruokapöytää unohtamatta. Aikuiseen makuun on perinteisempiä herkkuruokia. Ja kun ruokaa ei tarvitse odottaa, kaikki löytävät mieluista purtavaa ja syödä saa niin paljon kuin haluaa, paha mielikin haihtuu nopeasti.

Syömisen ohessa rupattelimme lasten kanssa kuluneen päivän kokemuksista:

Mitä opitte tänään?

ESIKOINEN (6v): ”Aurausta, kääntymistä ja menemään hiihtohissillä koko matkan yksin.”
MANTE (4v): ”Marssimista.”
ÄITI: ”Marssimista?”
MANTE: ”Niin. Kun suksilla marssii v-asennossa, pääsee hyvin eteenpäin ja mäkeä ylös.”

Miten selittäisit, mitä laskettelu on?

MANTE: ”Ensin näyttäisin, miten köysihissillä mennään ylös. Sitten näyttäisin, miten jarrutetaan turvallisesti mäkeä alas. En kyllä ihan aina osaa sitä.”
ESIKOINEN: ”Kannattaa aloittaa pujottelemalla, eikä vaan syöksyä. Ylläksellä on lastenrinteessä sellaisia pujottelumonstereita, joille voi antaa läpyjä. Samalla oppii pujottelemaan.”
MANTE: ”Ja taikanappeja voi painaa vii vii vii.”

Teillä oli tänään rinteessä mukana myös hiihtokouluopettaja. Mikä opetuksessa oli kivointa?

MANTE: ”Kun hän opetti meitä.”
ESIKOINEN: ”Oikea ope oli paljon parempi opettamaan kuin äiti. Oli paljon helpompi oppia, eikä se suututtanut niin paljon.”
MANTE: ”Minun paras ope on kyllä äiti.”

Mitä haluaisitte oppia seuraavaksi?

MANTE: ”Ympyrävoltin mäessä. Ja minä haluan oppia lautailemaan! Voitko äiti opettaa?”
ESIKOINEN: ”Takaperin laskettelua. Ja siellä rinteessä oli sellaisia kelkkoja. Voidaanko kokeilla niitäkin?”

MANTE: ”Lopuksi oli jo ihan voimat loppu. Onneksi syöminen antaa jaksua.”
ESIKOINEN: ”Minäkin olin ihan väsynyt. Ja sitten söin niin paljon, että väsyin vielä lisää!”

Nälkä on hyvä taltuttaa nopeasti, niin paha mielikin haihtuu!

lumonväristyksiä SNOWVILLAGEN JÄÄMAAILMASSA

Koska laskettelupäivä oli ollut mukavalla tavalla rankka ja jännityksentäyteinen, hiihdimme seuraavana päivänä lasten kanssa vain leppoisan verryttelylenkin. Iltapäivälle lupasin yllätysohjelmanumeron. Huristelimme puolen tunnin ajomatkan Kittilän Lainioon, jossa yllätys odotti: SnowVillage oli valtavista jääigluista koostuva kokonaisuus täynnä lumesta ja jäästä veistettyä taidetta. Iglujen sisään rakentui kokonainen taikamaailma, jossa seikkailtiin tämän vuoden teeman mukaisesti veden alla. Yhdessä huoneessa ympärillämme uiskenteli parvi laulavia valaita, toisessa merihevosten joukko. Vaikutuksen teki myös lumisviitti, jonka helmisimpukkasänkyä ympäröivät valtavan mustekalan lonkerot. Lasten suosikkeja olivat Poseidonin lumidisko sekä jääliukumäki (johon saatoin itsekin eksyä muutamaan otteeseen).

Tämä oli ensimmäinen kertani SnowVillagessa, enkä etukäteen itsekään oikein tiennyt, mitä odottaa. Kokonaisuus oli käsittämättömän hieno, eikä kokemusta pysty vangitsemaan kuviin, videoihin tai sanoihin. Jäämaailma täytyy kokea paikan päällä. Ällistyttävimmältä tuntui oppaamme Ronjan kuvaus SnowVillagen rakentamisesta. Jo pelkkä iglujen valmistuminen vie viikkoa ja sitä mukaa, kun ne saadaan tehdyiksi, taiteilijat siirtyvät niiden sisään veistämään maailmaa. Virheisiin ei ole varaa, sillä seinämää pystyy veistämään vain kertaalleen, ja työt on saatava valmiiksi parissa kuukaudessa. Rakennustöihin käytetään yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja noin 300 000 kiloa luonnonjäätä joka vuosi. Keväällä kaikki sulaa pois ja työryhmä ryhtyy suunnittelemaan seuraavan vuoden teemaa ja kokonaisuutta.

OPAS: ”Ensi vuonna täällä on sitten taas joku uusi teema. Meille voi vinkata sitä varten ideoita. Mitä te ehdottaisitte?”
ESIKOINEN: ”Joukkoliikenne.”
MANTE: ”Dinosaurukset.”
MOLEMMAT: ”Ja lisää liukumäkiä!”

Lumisviitin helmisimpukkasänky

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Miten meillä on saatu lapset hiihtämään?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Ulkosaaristoon on laskeutunut syyskuu. Se on tosin harvinaisen lempeä. Meri hengittelee tyynenä ja kirkkaana. Leväverhojen heijaus ja pikkukalaparvien tanssi erottuvat kristallisen vedenpinnan läpi kauas. Rantavesi on täynnä meduusoja, sadoittain meduusoja – ja jokin niiden rauhallisessa tai jo vaienneessa sykkeessä sopii tähän kummalliseen syksyyn. Aurinko paistaa matalaa valoaan pilvettömältä taivaalta. Vain valon suunta ja sävy paljastavat, ettei enää ole kesä. Lämpimässä illassa ihmettelemme koko perheen voimin, kun vaaleanpunaisen auringon nopeaa vajoamista lähisaaren taa. Me olemme mökillä. Syysmökillä. Tänä kesänä olemme nimittäin vihdoin päässeet kokeilemaan uudenlaista mökkeilyä lasten kanssa!

syysreissulla ulkosaaristossa

Olen jo aiempina kesinä kirjoitellut tänne juttuja ulkosaariston mökiltämme. Linkit vanhoihin juttuihin löydät tämän tekstin lopusta, mutta alkuun pääset myös TÄÄLTÄ. Heti esikoisen synnyttyä oli selvää, että pyrkisimme kasvattamaan lapsistamme ”saariston lapsia” ja totuttamaan heidät ulkosaariston eloon pienestä pitäen. Yhden lapsen kanssa se oli vielä suhteellisen helppoa, mutta myöhemmin kun soutuveneen kyytiin oli ahdettu vilkas taapero, vastasyntynyt, tarvittavat vauvavarusteet, mereen hyppivä koira, mökille selviytyminen vaatikin jo vähän enemmän sinnikkyyttä. Matkaa kun taitetaan ensin autolla, sitten tunnin verran yhteysaluksella, sen jälkeen veneellä ja lopuksi vielä kallioita ylös kivuten – joskus aallokkoisessa kaatosateessa, joskus tyynessä auringonpaisteessa. (Vauvavuosiin osui kummallisen paljon noita ensimmäisiä.) Mutta mökille selvittyämme olemme aina todenneet matkan olevan vaivan väärti: Saaressa saa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikesta, läsnä ja luonnon äärellä.

Jo viime kesänä uskaltauduimme kokeilemaan lyhyempää viikonloppureissua saaristoon. Olivathan lapset jo 5- ja 2 -vuotiaita. Sitä ennen olimme yleensä viipyneet saaressa aina pari viikkoa sinne selvittyämme. Koska kokeilu oli onnistunut, päätimme tänä vuonna suunnata syysreissulle mökille ennen kuin miehen kiivastahtinen lätkäkausi alkaisi ja vapaat viikonloput loppuisivat pelien myötä. Olimme varautuneet tuuleen ja tyrskyihin, koleaan keliin ja syysmyrskyihin. Vaan toisin kävi. Kesä varasti itselleen lisäviikkoja työntäen syksyn vielä tuonnemmas.

Meren rantaan huuhtomista laudoista syntyy auto

Syysreissulla meri oli täynnä meduusoja

puroleikkejä ja unikekoja

Tämä kesä toi tullessaan kaksi tervetullutta, uutta ilmiötä: Lapsemme alkoivat nukkua enemmän ja oppivat leikkimään hetkellisesti myös kahdestaan. Erityisesti esikoinen ihastui kesäloman aikana viipyileviin aamuihin ja lupaan nukkua pitkään. Hän oli tämän vuoden unikekommekin. Mikä mainio taito tuoreelle eskarilaiselle! Myös Mante malttoi useimpina aamuina nukkua kuuteen tai seitsemään, pari kertaa kahdeksaankin. Ja mikä parasta, uni oli yleensä suhteellisen yhtämittaista. Kiitellen voin siis todeta nukkuneeni tänä kesänä pääosin seitsemän, kahdeksan tunnin yöunia ja löytäneeni sen myötä nukkumisesta itselleni uuden harrastuksen. Kummallista vain on, että hyvin nukutun kesän myötä olen väsyneempi kuin vuosiin. En tiedä, kauanko nukkuisin yhtäjaksoisesti, jos minulle siunaantuisi sellaiseen tilaisuus.

Kesäaamujen luksuksena saimme miehen kanssa myös nauttia aamukahvit Hesarin kera lasten leikkiessä hienosti kahdestaan. Loman loppua kohden meno tosin muuttui hieman riitaherkemmäksi, mikä lienee merkki siitä, että kukin sai nauttia perheenjäsenten seurasta lomalla riittämiin. Oli hienoa seurata vierestä, miten veljekset kuljettivat leikkejä eteenpäin vuorovedoin ehdotellen ja uutta keksien. Kesän hittileikeiksi taisivat nousta puro- ja patoleikit sekä legoista kyhätyt, itse suunnitellut menopelit.

Yhteiset leikit syntyvät ja sujuvat lapsilla nykyään pääosin hienosti

Yksin mökillä lasten kanssa

Yksi pitkäaikainen toiveenikin toteutui tänä kesänä: Mökkeilin yksi lasten kanssa. Olen aina haaveillut siitä, että puolison töistä riippumatta voisin viettää lasten kanssa aikaa mökillä. Tähän asti visiotani on kuitenkin suitsittu sukulaistenkin toimesta – vilkkaat vesselimme kun eivät oppineet tottelemaan sellaisia käskyjä kuin ”ei yksin rantaan” tai ”älä kiipeä puun latvaan ilman aikuista, jos et osaa tulla sieltä alas”. Tämän loman aikana kuitenkin tuntui, että jälkikasvu oli kypsynyt sen verran, että läpäisimme riskikartoituksen.

Ulkosaaristoon en sentään vielä lähtenyt vaan suuntasimme lasten ja koiran kera sukuni järvimökille, jonne saatoin ajaa autolla pihaan. Ensimmäinen soolomökkireissuni lasten kanssa kesti neljä päivää, ja vaikka keli oli kylmä ja sateinen, lähtisin koska tahansa uudestaan. Ensi kesänä meitä ei pidättele enää mikään!

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!