Vuosia haaveilin joulunvietosta Lapissa, kunnes siihen lopulta tarjoutui tilaisuus. Kokemus oli juuri sellainen kuin olin unelmoinutkin – jopa ylitti odotukseni – ja tänä vuonna saimmekin kokea Lapin joulun jo kolmatta kertaa. Mutta millaista on viettää joulu Lapissa?

Tänä vuonna saimme kokea Lapin joulun jo kolmatta kertaa

Lappi vetää puoleensa

Ylläs on minulle tuttu paikka jo lapsuudesta. Joka vuosi perheemme suuntasimme autolla Äkäslompoloon viikoksi hiihtämään ja laskettelemaan. Rakkaus Lappiin syttyi jo tuolloin. Opiskeluaikoinakin suuntasin pohjoiseen aina, kun rahat vain riittivät. Ikimuistoinen oli myös miehen kanssa tehty vaellusreissu Kilpisjärven seudulle.

Muistan vielä ensimmäisen jouluni Lapissa: ihmeellisen valon, sisäänsä kietovan pimeyden, valkeat hanget ja taivaalla loimuavat revontulet. Tuolloin meillä ei ollut vielä lapsia, joten teimme pitkiä hiihtovaelluksia, luimme läjäpäin kirjoja, kirmasimme hankeen saunan lauteilta, olimme ja ihmettelimme. Tuntui kuin joulusta olisi kuorittu kaikki ylimääräinen ja jäljelle olisi jäänyt kaikkein olennaisin: lepo, yhteinen aika ja hetkessä eläminen.

Hiihtoretket ovat muodostuneet osaksi Lapin jouluperinteitämme

Toisen kerran suuntasimme Ylläkselle joulunviettoon, kun esikoinen oli reilu puolivuotias. Yhden paikoillaanpysyvän ja varsin hyväntuulisen vesselin kanssa reissu oli lähes yhtä rentouttava kuin ensimmäisellä kerralla – varsinkin kun mukana matkassa oli isovanhemmat, jotka auttoivat vauvan hoidossa ja mahdollistivat minulle ja miehelleni yhteiset hiihtoretket.

Erityisen taianomaisen tuosta joulusta teki vauva, jota ehdimme rauhassa ihmetellä ja ihailla koko joulun omassa talvisessa kuplassamme. Mieleen ovat jääneet myös Ylläksen kappelissa järjestetyt Kauneimmat joululaulut, jonne suuntasimme tuore pienokainen mukanamme.

Tämä oli esikoisen (4v) toinen Lapin joulu ja Manten (2v) ensimmäinen

Jo kolmas joulu ylläksellä

Tänä vuonna oli vuorossa kolmas joulumme Ylläksellä. Edelliskerrasta perhe oli kasvanut yhdellä lapsella ja olimme jälleen onnistuneet houkuttelemaan myös isovanhemmat mukaan.

Kiireisen ja raskaan syksyn jälkeen Lapin joulu tuli todella tarpeeseen. Palasin elokuussa töihin, ja miehen työrytmin vuoksi uusi paletti oli ollut juuri niin haastava kuin olin etukäteen pelännytkin – varsinkin kun lapset vielä siirrettiin syksyn aikana sisäilmaongelmien vuoksi eri päiväkoteihin. Siksi tuntui erityisen hyvältä hypätä heti viimeisen työpäivän jälkeen yöjunaan ja vaihtaa maisemaa: Viettää yksinkertaistettua joulua tunnelmallisessa mökissä, valkoisten pakkashankien keskellä saunoen, syöden ja hiihdellen.

Kuin joulusta olisi kuorittu kaikki ylimääräinen – JoulUnviettoa lapissa

Joulun aikaan valoisa hetki on Lapissa lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi. Aamuhämärä taipuu sinertäväksi valonkajoksi yhdentoista aikaan, ja vähän sen jälkeen aurinko kurkistaa horisontin takaa maalaten taivaan violetilla ja vaaleanpunaisella. Sen enempää ei aurinkoa näy. Kahdelta alkaa taas hämärtää. Hämärän hetket ovat kuitenkin pitkiä ja viipyileviä, eikä pimeys ole yhtään niin pimeää kuin etelässä, kiitos puut peittävän tykkylumen ja valkeiden nietosten.

Pimeys ja aamuisin paukkuva pakkanen ovatkin hyvä tekosyy hitaille ja raukeille aamuille. Valo puolestaan rytmittää luontevasti päivän pääulkoilua.

Mante yllätti koko perheen sivakoimalla puolen kilometrin lenkin

Joululauluja ja pikkuhiihtäjiä aatonaattona

Aatonaattona käytimme valoisan ajan testailemalla koko perheen voimin suksia ladulla. Esikoinen (4v) sivakoi jo hyvää kyytiä eteenpäin, mutta myös Mante (2v) yllätti puolen kilometrin lenkillään.

Illan pimennyttyä keksimme lähteä edelliskerran tapaan kauneimpiin joululauluihin. Kappeli oli täysi, tunnelma lämmin ja lapset jaksoivat ällistyttävän hienosti koko tunnin kestäneet laulajaiset. Kun pappi lopuksi kehotti meitä ottamaan vastaan Herran siunauksen, esikoinen kääntyi katsomaan minua pahoitellen: ”Sinä et äiti valitettavasti saa sitä. Tämä siunaus on vain herroille.”

Lasten mentyä nukkumaan ehdin vielä jäädyttää mökkipihalle pari jäälyhtyä joulun tunnelmaa luomaan.

Jouluaaton letturetki ja muita perinteitä

Lapin jouluaattoperinteeksi meillä on muodostunut hiihtoretki. Sen toteutimme tälläkin kertaa herkuteltuamme ensin aattoaamuna riisipuurolla ja katseltuamme yhdessä Joulupukin kuumaa linjaa. Retken kohteeksi valikoitui letuistaan ja hämyisestä tunnelmastaan tunnettu Welhon kota. Isovanhemmat päätyivät tällä kertaa kulkeman matkat pikkuväen kera autolla, joten me saimme miehen kanssa sivakoida jouluhiihdon kahdestaan. Letut maistuivat (Welhon kodan poroletut ovat ihania!) ja ennen paluumatkaa oli vielä tovi aikaa mäenlaskulle.

Hiihtolenkin jälkeen vuorossa oli luonnollisesti joulusauna, minkä perään olikin jo mukava alkaa valmistella illan ateriaa. Vanhemmiltani saadut joululaatikot ja anopin tekemät joululeivät olivat kulkeneet Lappiin näppärästi suksiboksissa, mutta mitään muuta meillä ei ollut valmiina.

Kaupasta kipaisimme hakemassa tärkeimmät: kalaa, mätiä, poroa, glögiä ja vihreitä kuulia. Kinkun päätimme jättää suosiolla myöhemmäksi, sillä satunnaisten sähkökatkojen ja aaton kokkauskuormituksen vuoksi uunin toiminnasta ei ollut takeita. Alennuksesta haettu kinkku valmistui lopulta tapanina ja maistui sitäkin paremmalta! Muitakin jouluherkkuja syntyi aina inspiraation iskiessä, ripotellen aaton jälkeen. Mante löysi joulun lempiruokansa: laatikot. Viidennen lanttulaatikkoannoksen jälkeen hän oli suorastaan pöyristynyt, kun valkeni, ettei sitä ollut enää enempää.

Lahjoja olimme toivoneet Korvatunturilta vain vähän, jotta ne olisi helppo kuljettaa paluumatkalla kotiin. Jouluiloa niistä riitti senkin edestä, kun uusia kirjoja ja leluja tutkittiin rauhassa koko loppuloman ajan. Joulupukki oli sen verran kiireinen, että jätti lahjat ovelle, koputti ja jatkoi jo matkaansa. Lapsista tuntui silti turvallisemmalta vilkaista oven taakse aikuisten syleissä. Sen verran pukin piipahdus nosttti jännitystä. Jännitys kuitenkin helpotti, kun esikoisen paketista löytyi tämän vuoden ykköstoive: Muumi-tietokone kirjainten harjoitteluun. Sanoipa esikoinen nähneensä ikkunassa vilauksen myös loittonevasta porovaljakosta.

Sen verran paljon Joulupukin koputus jännitti, että oven taakse oli turvallisempi kurkistaa sylistä käsin

Rennonletkeät joulunpyhät

Loppujoulu sujui samaan, rauhaisaan malliin: Välillä kävimme hiihtämässä vuorovedoin tai ahkion kanssa koko perheen voimin, välillä potkukelkkailimme, katsoimme lastenelokuvia ja ihmettelimme Lapin pimeyttä. Tänä vuonna emme onnistuneet näkemään revontulia, mutta poroja (ja niiden papanoita) kylläkin.

Navettagallerian asukkaita

Mikä Lapin jouluissa viehättää?

Mikä Lapin jouluissa viehättää? Ensinnäkin, on ihanaa viettää joulua lumen ja pakkasen keskellä, kun tietää että lasten kanssa pääsee niin pulkkamäkeen kuin ladullekin. Toiseksi, on virkistävää viettää joulua vailla arkisia velvoitteita tai pikkupuuhia, joita kotona tulee aina tehtyä. Ja kun saa riuhtaistua itsensä heti loman alkajaisiksi irti tutuista ympyröistä, on lomatunnelmaan helpompi siirtyä.

Lisäksi Lappiin matkustaminen pakottaa yksinkertaistamaan omia jouluperinteitä, mikä itse asiassa antaa enemmän tilaa itse joulunvietolle. Jäljelle jää tärkein.

Lue myös:

• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Lasten kanssa Lapissa – talvilajeja umpihankijuoksusta ahkiohiihtoon
• Kun suhtautuminen tavaraan muuttuu – ajatuksia joululahjoista

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Minulta on usein toivottu, että tekisin mökkimaisemistamme Sastamalasta jutun, jossa vinkkaisin paikkakunnan parhaita retkikohteita lasten kanssa. Toiveenne on kuultu! Nyt kerron, millaisen lapsiperheen miniloman kaupungissa viettäisin, ja mitkä ovat mielestäni Sastamalan parhaat retkikohteet lasten kanssa.

kaupunki kulttuurin, kahviloiden ja kirjallisuuden ystäville

Sastamalan kaupunki on nykyään melko suuri, sillä se syntyi vuonna 2009 useamman pienemmän kaupungin yhdistämisen seurauksena. Minulle alueesta tuttuja paikkoja ovat Vammala ja Karkku ja siksi juttuni keskittyykin niiden kulmille.

Sastamala tunnetaan parhaiten varmaankin lukuisista historiallisista kirkoistaan, lentopallosta, Vanhan kirjallisuuden päivistä ja alueella asuvista kirjailijoista ja taiteilijoista (esim. Mauri Kunnas, Aino Havukainen & Sami Toivonen). Maininnan arvoisia ovat mielestäni myöskin alueen kaunis luonto, paikallisten vireä aktiivisuus ja kyky perustaa käsittämättömän hyviä kahviloita sekä käsityön ja kulttuurin vahva näkyminen kaikessa ja kaikkialla.

Vaikka olen elänyt koko elämäni pääkaupunkiseudulla, aina Sastamalaan mennessä tuntuu kuin saapuisin kotiin: Molemmat isoäitini ovat sieltä kotoisin, ja valtaosa suvustani elää siellä yhä. Siellä olen myös viettänyt lapsuuden lomista varmasti isomman osan kuin kotona, mökkeillen ja isovanhempien luona kyläillen.

Pukstaavi on elämyksellinen ja osallistava museo koko perheelle

Tatun ja Patun juna taitaa olla matkalla Hääppölään

Kirjaan kurkistamalla saattaa löytää salakäytäviä uusiin paikkoihin

lapsiperheen Miniloma Sastamalassa

Jos lähtisin perheeni kanssa parin päivän reissuun Sastamalaan, suuntaisin ensin Vammalan keskustaan. Tampereen kautta ajaessa matkan varrelle osuu myös Kiskokabinetti, jossa jokaisen junafanin kannattaa piipahtaa jaloittelemassa ja vanhoja junavaunuja ihmettelemässä. Keskustassa viettäisin toiminnallisen aamupäivän Herra Hakkaraisen talossa ja Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa. Niissä riittää tekemistä ja ihmeteltävää koko perheelle.

Kiskokabinetissa pääsee tutustumaan vanhoihin junavaunuihin

Herra Hakkaraisen talossa saattaa hyvällä lykyllä törmätä tuttuun unissakävelijään

Sisäleikkitilojen lisäksi Herra Hakkaraisen talon takapihalta löytyy huikea autopiha, jossa ei vauhtia tarvitse säästellä

Nälän yllättäessä suuntaisin syömään joko Helsingin Sanomienkin noteeraamaan Funkkistaloon tai Puistokadulla sijaitsevaan hyvään kiinalaiseen, King Gardeniin. Molemmat ovat lapsiystävällisiä ruokapaikkoja. Kahvipullat hakisin Pyymäestä torin laidalta.

Kirjan ystäville suosittelen lämpimästi visiittiä myös paikallisessa kirjakaupassa, Kirjakellarissa. Lempikirjakauppani kätkee nimittäin sisäänsä kellarikerroksen, josta voi tehdä aikamoisia löytöjä! Muu perhe voi sillä välin suunnata rantaan, josta löytyy paitsi kiva hiekkaranta, myös isot leikkipuistot ja rutkasti erilaisia pelikenttiä padelista katukorikseen.

Seuraavaksi jatkaisin matkaa Karkun suuntaan, sillä matkalta löytyy useampikin komea kirkko. Niistä pysähtyä kannattaa ainakin Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, jonka moni saattaa muistaa ikävästä tuhopoltosta: Kirkon paanukatto oli valmistunut suurissa korjaustalkoissa vain kolmea viikkoa ennen kuin tuli tuhosi sen jälleen. Kirkon liepeiltä löytyy myös sympaattinen pikkukahvila, jonka pihalta saattaa löytää lampaita.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on tutustumisen arvoinen paikka

Kirkon kupeessa olevan pikkukahvilan pihalta saattaa löytää lampaita

Jos virtaa vielä riittää, iltapäivän käyttäisin Ritajärven luonnonsuojelualueella retkeillen. Siellä voi pulahtaa myös uimaan. Pienten lasten kanssa olemme käyneet kävelemässä muun muassa Horniossa. Loistava päivällispaikkakin löytyy läheltä, Karkun keskustasta: Karkun baarin pizzat ja burgerit eivät nimittäin petä!

Kun väsymys alkaa painaa, näppärä yöpymispaikka löytyy esimerkiksi Ellivuoresta, joka tarjoaa lähiympäristössään monen laista aktiviteettia. Talvisin hotellin vieressä kohoaa myös sympaattinen laskettelukeskus, jossa minäkin olen oppinut pienenä laskettelemaan. Aamupäivällä vielä ennen kotimatkaa kannattaa tehdä retki Pirunvuorelle ja sen rinteeseen rakennettuun kivilinnaan. Upeiden maisemien lisäksi reitin varrelta löytyy tekemistä myös lapsille.

Karkun maisemissa kelpaa retkeillä! Vanhojen tarinoiden mukaan piru viskeli Pirunvuorelta kiviä kirkkoon soutaneiden veneilijöitä niskaan. Siksi Rautavesi on nykyäänkin niin kivinen järvi.

Lue myös:

• ”Minä rakastan tätä paikkaa!” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• Viisi vähemmän tunnettua retkikohdetta lapsiperheille
• Vuosaaren huippu – retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!