Mitä tehdä, kun lapsilla on meno päällä ja kierroksia pitäisi saada alaspäin? Tässä viisi (ainakin ajoittain) toimivaa leikkivinkkiä rauhoittumiseen.

leikkejä rauhoittumiseen:

1. Sivellinhoitola / Automaalaamo

Leikkiin tarvitaan kokoelma erilaisia suteja ja siveltimiä. Lapsi asettuu selinmakuulle ja sulkee silmänsä. Aikuinen alkaa sivellä häntä hellästi erilaisia siveltimiä käyttäen, esimerkiksi käsivarsista, poskista, niskasta, nenänpäästä, jalkapohjista sekä sormien ja varpaiden väleistä. Jos lapsi on kovin kutinaherkkä, kannattaa käyttää suurempia pensseleitä ja pidempiä vetoja. Kun lapsi on ollut siveltävänä riittävän pitkään, voidaan vaihtaa rooleja. Siveltimien seuraksi voi ottaa myös esimerkiksi huiveja, höyheniä tai harsoja, jotka tuntuvat myös mukavalta iholla.

Kaikkein riehakkaimpina päivinä, kun paikoillaan makaaminen on mahdotonta, laitan pikkuvillikot suoraan sivelijän rooliin. Joskus auttaa myös tekemiseen motivoiva tarina: ”Olen kuullut, että olette maankuuluja sivellintohtoreita ja osaatte poistaa sivelemällä kaikenlaisia vaivoja. Osaisittekohan auttaa minua?…”

Leikkiä voi leikkiä myös versiona ”Automaalaamo” (tai vaikkapa Junamaalaamo, jos junat ovat enemmän lapsen mieleen). Tähän versioon tarvitaan puhdas maalitela ja erivärisiä papereita tai ämpäreitä maalipurkeiksi. Aikuinen asettuu makaamaan maahan autoksi ja lapsen tehtävänä on maalata hänet telalla halutun väriseksi, molemmilta puolilta. Ensin telaan otetaan haluttua väriä ja se suditaan haluttuun kohtaan aikuista.

Mante ei tällä kertaa malttanut makoilla ja halusi osallistua myös sivelemiseen. Rauhallisen hetken saimme joka tapauksessa!

2. Maan läpi menevä jalka

Aikuinen kertoo tekevänsä taikatempun, jos lapsi osaa olla ihan rennosti ja rauhassa ja kuunnella ohjeita. Lapsi asettuu maahan makaamaan ja sulkee silmänsä. Aikuinen pyytää pitämään jalat aivan suorina ja alkaa hitaasti kohottaa toista jalkaa ylöspäin, nilkasta kiinni pitäen. Kun jalka on kohotettu ylös asti, aikuinen pitää sitä hetken paikallaan ja alkaa sitten hitaasti laskea sitä alaspäin, pyytäen lasta kertomaan heti, kun jalka tuntuu menevän maan läpi.

3. Piirrä selkään

Lapsi istuu alas. Aikuinen asettuu hänen taakseen ja alkaa piirtää lapsen selkään. Lapsen tehtävänä on yrittää arvata, mitä selkään piirrettiin. Kuvien lisäksi leikin avulla voi harjoitella myös numeroiden ja kirjainten tunnistamista.

Rauhoittumisleikeissä on sekin kiva puoli, että niiden avulla aikuinenkin saattaa saada pienen rentoutushetken!

4. Tarkista varpaidenvälit

Jostain syystä nöyhtä viehättää lapsia. Ilmiötä voi hyödyntää iltariehujen pysäyttämiseksi tekemällä lapsesta vastaavan varpaidenvälitarkastajan. Ensin lapsi tarkastaa omat varpaidenvälinsä ja poistaa sieltä mahdolliset sukkanöyhdät. Sitten hän voi tehdä saman myös aikuisten varpaille. (Se tuntuu yllättävän rentouttavalta!)

P.s. Tämä leikki on esikoisen keksimä.

5. Lumoavien lelujen lipas

Yleensä jokaisella lapsella on leluja, jotka lumoavat eli vangitsevat huomion. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiimalasit, kuplamuovi, sinitarra, Fidget-painelulelut, sormihyrrät tai vaikkapa rannalta löytyneet sileät kivet. Lapsille voi koota omat lippaat tai aarrearkut, joihin on koottu joukko lasta lumoavia leluja. Aarrearkun säilytyspaikan kannattaa olla sellainen, että sen olemassaolo unohtuu. Tällöin sen esiin kaivamisessa ja sisällön tutkimisessa on aina myös uutuudenviehätystä, joka saa lapsen hetkeksi pysähtymään lelujen ääreen.

Junat ovat yksi esikoisen lumoava asia. Hänen aarrelippaastaan löytyykin muun muassa pieni nelivaunuinen juna, joka parissa näperrellessä saattaa vierähtää tovi jos toinenkin.

Bonusvinkki: Lukupesä

Toinen lapsistamme rauhoittuu hyvin myös kirjojen ääreen. Toinen sen sijaan ei, ellei lukemiseen kehittele jotakin lisähöystettä, kuten painelemista, luukkujen availua tai vipujen vääntelyä. Lukuhetkeen rauhoittumisessa auttaa myös lukupesä. Lukupesä on nimensä mukaisesti pieni, tiivis ja turvallinen tila, jonne änkeydymme lukemaan. Joskus se voi olla maja, toisinaan taas tiivis, peitosta tehty paketti, jonka sisällä kaikki olemme. Tärkeää on olla lähekkäin ja lämpimästi, kylki kylkeä vasten, ja antaa muun maailman jäädä lukuhetken ulkopuolelle.

Lue myös:

• Lue | Leiki | Liiku | Luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Käsinukeista apua lastenkasvatukseern – vinkkejä vanhemmille
• Vuosaarenhuippu – retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kun jo kolmannelta Äijä-äidin pariin tiensä löytäneeltä tuoreelta seuraajalta saapui tunnusteleva viesti: ””Siis mikä tää juttu on?” totesin, että taitaa olla taas aika kerrata, kuka olen ja mistä Äijä-äidissä on kyse. Ja jotta en alkaisi toistaa itseäni, pyysin tehtävässä apua myös seuraajiltani ja lapsiltani. Puhumaan intoutunut Mantekin (1,5v) suostui kertomaan oman kantansa: ”Marakassi. Äiti. Äijä. Isu. Pupu… Ei oo pupu. Se oot sä. Sä.”

Perheeseemme kuuluu vanhempien lisäksi sanavalmis esikoinen (4v), vauhdikkaisiin stunttitemppuihin erikoistunut Mante (1,5v) sekä arvonsatunteva Pasi-koira.

ÄIJÄ-ÄIDIN TAUSTAA

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.” (esikoinen, 3/22)

Äijä-äidin taakse kätkeydyn minä, Meri-Maaria, 36-vuotias helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä. Tiedän – työlitania on aika pitkä, mutta kaikkea tuota todella teen tai olen ainakin tehnyt.

Musiikki ja teatteri ovat kulkeneet mukana läpi elämän, välillä harrastuksina ja välillä työnä. Varsinaisen työurani aloitin teatteripainotteisen lukion vastaavana teatteriopettajana ja äidinkielen opettajana. Seitsemän vuoden jälkeen vaihdoin kulttuurikasvatukseen erikoistuneeseen kouluun teatterin ja luokanopettajaksi.

Viimeiset neljä vuotta olen ollut kotona lasten synnyttyä. Kotivuosien aikana on syntynyt myös esikoisalbumini Tähdistä kotiin sekä tämä Äijä-äiti -proggikseni. Blogin rinnalla Äijä-äidillä on myös Instagram-tili, joka tunnetaan muun muassa sanavalmiin esikoisemme sutkautuksista sekä huumoripitoisista reels-videoista, joissa pääsen leikittelemään teatteritaustallani.

Vaikka blogini nimi huokuu maskuliinista uhoa, nimen tarinalla ei ole mitään tekemistä miehisyyden kanssa. Kun esikoisemme oppi puhumaan, hän alkoi kutsua minua äijäksi. Jos joku mainitsi jotakin äidistä, esikoinen korjasi nopeasti, että hänen äitinsä on äijä – ei mikään äiti. Vasta 2,5-vuotiaana esikoinen vaihtoi nimeni perinteisemmin äitiin, mutta yhä vieläkin hän on sitä mieltä, että yksi nimistäni on Äijä. Saa nähdä, kysyykö esikoinen vielä teini-ikäisenä kavereidensa kanssa kotiin tullessaan ja minut nähdessään: ”Mitä äijä?”

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.”

äijä-äiti pähkinänkuoressa

Perustin Äijä äiti -blogin rakkaudesta kirjoittamiseen (ja mieheni yllyttämänä). Koska elämä lasten kanssa tuntui näyttäytyvän mediassa usein joko painajaismaisena tai epäuskottavan harmonisena, halusin nostaa esiin perheemme vekkulin ja vauhdintäyteisen todellisuuden niiden rinnalle. Koen, että lapsiperhearkeen kätkeytyy paljon iloa, ja vaikka se pakottaa ajoittain myös venymään, positiivinen pilke silmäkulmassa katastrofeillekin oppii nauramaan – ainakin muutamaa hetkeä myöhemmin. Myös hassuttelu on sallittua, jopa suotavaa!

Kysyin myös seuraajiltani, miten he kiteyttäisivät Äijä-äidin. Tällaisia vastauksia sain:

• ”Tämä äiti on todellinen äijä. Humoristinen, laulava ja musiikkia tekevä selviytyjä.”
• ”Sopivan erilainen ja erottuva oma juttu. Mutta silti samaistuttava. Taas meni aamukahvit väärään kurkkuun…”
• ”Verbaalista ilotulitusta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – mutta aina positiivisella pilkkeellä!”
• ”Posketonta juttua villikoiden koheltaessa taustalla”
• ”Aitoa vanhemmuutta kahdelle hulivilille!”
• ”Pelastaa ja piristää harmaantuneen aamun. Hyvää menoa rennolla otteella.”
• ”Hullun hauskaa huumoria lapsiperhearjesta”
• ”Kreisin hauskaa lapsiperhearkea kahden vilivilperin kanssa”

Entä mitä tuumii satusetä-esikoinen?
”Äijä-äiti on minun äitini ja ihan hassu. Se vaan laulelee, kertoo juttuja, syö tomaatin ja kurkun ja menee sitten piiloon. Sitten se syö makaronin ja pikkukiviä. Äiti on niin vahva, että hän jaksaa nostaa vaikka bussipysäkin.”

Tällaiseen soppaan olet siis sekaantunut. Lämpimästi tervetuloa mukaan hämmennysväkeen!

Arkemme on vekkulia ja vauhdintäyteistä. Vanhemmuus on opettanut nauramaan katastrofeillekin – ainakin hetkeä myöhemmin.

Lue myös:

• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Lasten suusta: Millaista on olla neljävuotias?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!