Tammikuun alussa pääsimme juhlistamaan kummipoikani nelivuotissynttäreitä. Siitä lähtien ihmisten iät ja syntymäpäivät ovat olleet meillä lähes päivittäinen puheenaihe, sillä esikoinen on alkanut odottaa myös omia syntymäpäiviään malttamattomana.

”En saa unta, Jännittää” – Syntymäpäivän odotusta

”Äiti, en saa unta. Jännittää.”
[Ä: ”Mikä jännittää?”]
”Synttärit.”
[Ä: ”Kulta, niihin on vielä aika monta kuukautta.”]

Se ero meissä aikuisissa ja lapsissa on, että siinä missä esikoinen on suunnitellut syntymäpäiviään jo puoli vuotta etukäteen, minä melkein unohdin omani. Viikot sekoittuivat, kun helmikuun loppu kului sairastupaa pyöritellessä.

Kevään ensimmäisenä päivänä kaikki olivat kuitenkin jälleen terveitä ja juhlapäivä koitti. Ensimmäisen kerran heräsin jo ennen kuutta, kun Mante halusi aloittaa aamuhalimiset.

Seuraavan kerran heräsin puolitoista tuntia myöhemmin synttärilauluun ja esikoisen vaikerrukseen: ”PALJON… En jaksa vielä herätä!…NNEA VAAN.” Korttiin esikoinen oli kirjoittanut, että äiti on tyttö, rakas ja mukava, ja tekee kauniita töitä. Sitten ikkunalaudalle kiivennyt Mante putosi niskaani.

Synttärit ovat jännä paikka!

”Mikset ole tehnyt kakkua?!” – juhlapäivän kompurointeja

Tiedossa oli kiireinen viikko ja tiesin, että olisin juhlapäivän pitkälti omillani lasten kera. Päivään oli kuitenkin sattunut osumaan spesiaaliohjelmaa. Ensin veimme ystäväni kanssa vaaperomme Oopperan taidetuokioon ja sen jälkeen jatkoimme yhdessä lounaalle.

Esikoinen rakasti aikanaan taidetuokioita, mutta Mante ei showsta perustanut, kun olisi pitänyt olla paikoillaan. Lounaskaan ei pikkuherraa miellyttänyt: Taas olisi pitänyt istua aloillaan! Ei ole Mantea luotu sellaiseen. Minä nautin senkin edestä!

Sitten alkoi päivän varsinainen action-osuus: Jo Oopperatalolla selästäni oli kuulunut pahaenteinen naksaus, minkä myötä tuttu kipu oli levinnyt kehoon. Vaapuin jumiutuneen selkäni kanssa hakemaan esikoista päiväkodista. Siellä minua odotti kiukkuinen kolmevuotias:

”Äiti, et saa tulla vielä hakemaan! Mene pois! Ja mikset ole tehnyt kakkua?! Nyt on syntymäpäivä. Minä haluan kakkua!”

Kakku oli tosiaan jäänyt tekemättä ja hankkimatta, kiitos venyneen sairastelun. Eikä meillä sen syömiseen olisi ollut perheenä aikaakaan. Olisimme koossa vasta puoli kahdeksalta, juuri ennen lasten nukkumaanmenoa. Keksin kuitenkin, miten pelastaisin tilanteen: kotoa löytyi tarvikkeet marjarahkaan.

Ilta jatkui vauhdikkain kääntein. Ensin Mante puklasi uuden keltaisen nojatuolimme päälle, sitten esikoinen keksi työntää kätensä juuri tehtyyn marjarahkaan. Lopulta istuimme kuitenkin iltapalan ääressä koko perhe ja kannoin pöytään juhlatarjoilun: esikoisen käsivarsilla vatkatun synttärirahkan.

Tunnelma oli odottava. Ensimmäisten lusikallisten jälkeen koitti tuomio: ”Minä tykkään rahkasta, mutten tästä sinun tekemästä. Haluan jonkun muun tekemää rahkaa!”

Kakku jäi tekemättä ja hankkimatta. Virhe – ainakin jos esikoiselta kysytään.

”Onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori” – ikä on vain numero

Iltatoimien äärellä selkää kivisti ja silmäluomia painoi. Jo hetkeä myöhemmin, harvinaisen nopeasti nukahtaneita lapsia katsellessa, olo oli kuitenkin äärimmäisen onnellinen. Ei tämä meidän kohelluksemme Strömsön standardeja täytä, mutta meininki on ainakin aidosti meidännäköistämme!

Vaan mitä tuumikaan esikoinen uudesta iästäni, lukemasta kolmekymmentäkuusi?

”Isu on kyllä jo tosi vanha! Mutta onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori, että muistat, miltä lapsista tuntuu.”

”Onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori, että muistat, miltä meistä lapsista tuntuu.”

Lue myös:

• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• ”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä
• Kun äiti ei tuoksukaan pullalta

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista, Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Mikä neuvoksi, kun tuttipullo ei kelpaa, vauvan kanniskelun keskellä iskee jännetuppitulehdus tai pitäisi selvitä ulkosaaristoon kahden pienen kanssa? Mitä tarkoittaa affektikohtaus, ovatko synnytystarinat totta, ja kannattaako vauvauinnista maksaa? Lukijoiden toiveesta koostin luetuimmat vauvavuoden jutut vinkeäksi lukupaketiksi uusille vauvaperheille. Mante-vauvamme (1v 4kk) on tätä nykyä jo touhukas, sanoja tapaileva ja uhmaa aloitteleva taapero – mutta mitä kaikkea vauvavuotemme pitikään sisällään…

Otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan jutun!

Mante-vauvamme on tätä nykyä jo touhukas, sanoja tapaileva ja uhmaa aloitteleva taapero – mutta mitä kaikkea vauvavuotemme pitikään sisällään…

ÄITI KODIN VANKINA – MIKÄ NEUVOKSI, KUN TUTTIPULLO EI KELPAA?

Kun Mante-vauvamme osoittautui tuttipullokieltäytyjäksi, oli ryhdyttävä selvittämään, millaisia vinkkejä ongelmaan löytyi. Juttuun on koottu kokeiltavaksi kaikki löytyneet niksit, kun tuttipullo ei kelpaa.

Koliikista, valvomisesta ja vyöhyketerapiasta

Mante syntyi vauhdilla, kärsi pahasta koliikista ja rangankiertymistä. Lopulta nielin omat ennakkoluuloni ja kokeilin vyöhyketerapiaa. Kiitos osaavan ammattilaisen, se myös auttoi.

Murphyn lakeja lapsiperheille – vauvamaailman lainalaisuuksia

Tämä on yksi blogini luetuimmista jutuista ja silkkaa hassuttelua. Juttu puraisee parhaitensopivan väsyneenä, vauva-arkea elellessä.

Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Lapsemme ovat erikoistuneet kummallisiin mutta vaarattomiin ilmiöihin. Esikoisella oli kolmekuisesta lähtien kyky itkeä itseltään taju kankaalle, ja molemmat veljekset ovat läpikäyneet sekä unissakävelyvaiheen että unikauhukohtaukset. Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely saattavat pelästyttää, jos niistä ei ole kuullut koskaan ennen – mutta ei hätää, minäpä kerron!

SAIRAALASULKU JA MUITA SYNNYTYSJÄRKYTYKSIÄ – OVATKO SYNNYTYSTARINAT TOTTA?

Synnyttäneet naiset kertovat synnytystarinoitaan siinä missä armeijan käyneeyt miehet inttikokemuksiaan. Mutta ovatko ne totta ja kannataako niistä yrittää ottaa oppia? Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, ettei välttämättä, sillä kahta samanlaista synnytystä ei ole ja synnyttäessä hommat harvoin menevät suunnitelmien mukaan. HUOM. Jutussa kerron myös omista melko vauhdikkaista synnytyksistäni (jotka kyllä päättyivät onnellisesti), joten juttu kannattaa jättää lukematta, mikäli kovasti jännittää synnyttämään menoa.

Paljonko tavaraa lapsiperhe tarvitsee? Kannattaako vauvauinnista maksaa? Mikä neuvoksi, kun tuttipullo ei kelpaa tai jännetuppitulehdus iskee?

PALJONKO TAVARAA LAPSIPERHE TARVITSEE?

Asumme kodissa, jossa säilytystilaa on keskimääräistä vähemmän. Siksi olemmekin joutuneet monesti tavaravalikoiman äärellä pohtimaan mitä ja kuinka paljon todella tarvitsemme. Jutussa on myös vinkkejä meillä toimineista välineratkaisuista, joiden kanssa olemme matkanneet kahden pienen lapsen kera muun muassa mökillemme kauas ulkosaaristoon.

KELLARIMÖKÖTTÄJÄ JA KOIRANKARVAN KISKOJA – KOIRA VAUVAPERHEESSÄ

Koiramme oli jo kahdeksanvuotias, kun esikoisemme syntyi. Nyt se on joutunut totuttelemaan vauvalla kasvavaan laumaan jo kahdesti. Miten muutoksista on selvitty ja mitä lieveilmiöitä koiran ja vauvojen yhteentörmäyksistä on meillä seurannut. Kurkkaa juttuun, niin tiedät!

KANNATTAAKO VAUVAUINNISTA MAKSAA?

Vauvauinti on melko kallis harrastus ja sen hinta-hyötysuhde jakaa mielipiteitä. Molemmat lapsemme ovat saaneet vauvauinnin lahjaksi. Toinen oli vesipeto jo syntyessään, toinen oli veden suhteen arempi eikä vieläkään erityisemmin nauti sukeltamisesta. Molempien kohdalla olemme ehdottomasti sitä mieltä, että harrastus kannatti.

Äitivaiva nimeltä jännetuppitulehdus

Mantea imettäessäni ja kanniskellessani sain pahan jännetuppitulehduksen, joka hankaloitti arkea, eikä meinannut parantua millään… kunnes sain loistavan venytysvinkin, jolla pääsin vaivasta lopulta kokonaan eroon. Vinkki löytyy jutusta!

INTERNAL SERVER ERROR eli äitiaivot

Äitiaivoista riittäisi vitsailtavaa varmasti loputtomiin. Tässä parhaita paloja meidän vauva-arjestamme. Ja varoituksen sana ISILLE: Äitiaivot voivat iskeä myös teihin!

Lukijoiden toiveesta koostin luetuimmat vauvavuoden jutut lukupaketiksi uusille vauvaperheille.

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!