”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä!
7
”Äiti, miksi joillain ihmisillä on erivärinen iho kuin meillä? Miksen minä syntynyt tytöksi, mutta sinä synnyit? Miksi jotkut eroaa?” Heräämisestä on alle puoli tuntia ja puemme kumisaappaita selvitäksemme kolmevuotiaan kanssa päiväkotiin. Silti olemme jo suurten asioiden äärellä esikoisen tykittäessä kysymyksiään. Miksi-ikä on täällä!
miksi-ikä kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen
MLL:n Vanhempainnetti vahvistaa asian: Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluva kyselykausi alkaa tavallisesti 2-vuotiaana mikä-alkuisilla kysymyksillä ja jalostuu myöhemmin vaiheeksi, jossa miksi- ja missä-kysymyksiä ei säästellä.
Meillä harrastetaan erityisesti ensin mainittuja: ”Miksi tuo bussi ajaa tuohon suuntaan? Mikseivät kaikki bussit aja samaa reittiä? Miksi tuo ihminen tekee noin? Ai mikset osaa lukea hänen ajatuksiaan?” Matka päiväkotiin taittuu tuoreissa lumihangissa ja kysymystulvassa tarpoen. Ehdin hädin tuskin aloittaa vastausta edelliseen, kun päälleni ryöpsähtää jo komea otanta uusia kysymyksiä.
Kaikesta huolimatta pidän miksi-iästä. Tuntuu kuin oppisin esikoisestamme joka päivä valtavasti uutta. Paljastavathan kysymykset, mitä hän ajattelee, miten hän ajattelee ja mitkä asiat elämässä ovat niitä, jotka vangitsevat juuri hänen mielenkiintonsa. Toki jo mikä-ikä opetti hänestä paljon, mutta huomattavasti konkreettisempia asioita.
Miksi-ikä on täällä!
vaikeita kysymyksiä, vaikeita vastauksia
En pelkää tabuna pidettyjä kysymyksiä, kuten mistä vauvat tulevat, tai vaikeita tieteellisiä dilemmoja avaruuden koosta ja väristä. Työssäni olen tottunut siihen, että lapset kysyvät vaikeita ja ansaitsevat ikätasolleen sopivan, suoran ja rehellisen vastauksen. Myös sen elämä on opettanut, että saan vastata: ”En tiedä, otetaan selvää.” (Katso Mtv3:n artikkeli: ”Kyseleekö lapsesi jatkuvasti vaikeita?”)
Kaikkein haastavimpina koen sellaiset kysymykset, joihin vastatessaan jakaa herkästi myös asenteita. Olen kirjoittaja ja parhaimmillani, kun saan rauhassa muokata ajatuksiani niin, että lopulta tulen kirjoittaneeksi sen, mitä olen halunnutkin ilmaista. Jutellessa jo yksi väärinvalittu sana voi vesittää sanoman – muuntaa sen erilaiseksi kuin oli tarkoitus – mutta silti sanojen valitsemiseen ei ole kuin ohikiitävä hetki aikaa. Parhaani kuitenkin yritän.
Mitä siis vastasin lapselleni?
”Äiti, miksi joillain ihmisillä on erivärinen iho kuin meillä?”
Ä: ”Eri puolilla maailmaa on erilaista elää ja siksi ihmiset ovat kehittyneet aikojen saatossa erilaisiksi. Kuumassa ja kesäisessä maassa on esimerkiksi ollut tärkeää, että iho kestää aurinkoa ja tumma iho kestää sitä paremmin kuin vaalea.”
”Miksen minä syntynyt tytöksi, mutta sinä synnyit?”
Ä: ”Se on sattumaa. Tyttöjä ja poikia tarvitaan molempia, että maailmaan voi syntyä lisää vauvoja.”
”Miksi jotkut eroaa?”
Ä: ”Joskus ihmiset huomaavat, että yhdessä eläminen ei sovikaan heille enää niin hyvin kuin aiemmin. Silloin voi olla, että on parempi olla, kun ollaan erillään ja asutaan eri osoitteissa.”
Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluva kyselykausi alkaa tavallisesti 2-vuotiaana mikä-alkuisilla kysymyksillä ja jalostuu myöhemmin vaiheeksi, jossa miksi- ja missä-kysymyksiä ei säästellä.
Lue myös:
- Uhmäikäisen elämänpilaamislista
- Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
- Imurointiyrityksiä lapsiperheessä – miksi palkkasimme siivoojan?
- Tähtien tuolle puolen – miten puhua kuolemasta lapsen kanssa
- Kun äiti ei tuoksukaan pullalta
Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Ihania sun vastaukset! ❤️
Kiitos ❤
Hyviä kysymyksiä ja vastauksia! Mä jäin vielä miettimään jatkokysymyksiä: ”Miksi X on erivärinen, vaikka hän asuu Suomessa ja puhuu Suomea?” ja ”Miksi A:lla on kaksi äitiä, mutta ei isää?”
Näihinkin varmasti vielä päästään ?
Hienoja kysymyksiä ja hyvää pohdintaa vastausten antamisesta. Tämä herätti minussa ajatuksen siitä, että kyselyikä on varmasti merkityksellinen juuri arvojen, uskomusten ja asenteiden siirtymisessä. Siksi on hyvä ajatus miettiä vastauksia tarkkaan. Minä olisin antanut ainakin kahteen ensimmäiseen kysymykseen aika erilaiset vastaukset, sillä kristittynä en usko sattumaan tai halua painottaa evoluutiota lasten kasvatuksessa. Olisin puhunut Jumalan luomisesta ja pyrkinyt tukemaan lapsen itsetuntoa kertomalla, että hänet on haluttu luoda nimenomaan pojaksi/tytöksi. Vastaukset taitavatkin paljastaa aika syvästi meidän vanhempien aatoksia. ?
Minulla on elvästi muistissa, kuinka oman lapsen kyselyikä alkoi yhden tietyn pyörämatkan aikana. Huh sitä kysymystulvaa! ? Hienona muistona noilta ajoilta on jäänyt mieleen juuri se, kun tuli niitä kysymyksiä joihin äiti ei osannut vastata ja sitten etsimme vastausta yhdessä muualta. Kävimme muun muassa yliopistolla luonnontieteellisessä tiedekunnassa kysymässä pissivätkö leppäkertut. Kyselyikä on mehevää aikaa myös tiedonhakutaitojen kehittämiseen. ??
Tärkeä näkökulma tämäkin, samoin kuin oivallus perheen arvojen heijastumisesta vastauksissa!
Mikä muuten oli vastaus kysymykseen, pissivätkö leppäkertut?
Tämä kommentti pisti nyt vähän silmään. Minäkin olen kristitty, mutta en halua valehdella lapselleni. Kysymykseen tytöistä ja pojista olisin kertonut ikätasoisesti kromosomeista ja siitä, miten biologinen sukupuoli määräytyy. Olisin kuitenkin painottanut myös, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että kaikki eivät koe olevansa sitä sukupuolta, joksi heidät on syntymässä määritelty. On tärkeää puhua lapselle ikätasoisestl sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Suosittelen lukemaan Maria Kihlströmin kirjan Oikeilla nimillä.