”Äitiiiii, Mante menee Pasin luo!”

Lapsiperhe-elomme on saavuttanut jälleen sen lakipisteen, jossa vaapero konttaa aamusta iltaan koiran kintereillä, tavoitteenaan kiskaista mahdollisimman iso tuppo karvaa irti eläinparan ylikasvaneesta turkista. Siksipä on oivallinen aika kerrata, millaisen matkan olemme taittaneet, jotta koiramme on tottunut lapsiperhearkeen.

Lapsillamme ei ole ollut totuteltavaa. Molemmat ovat syntyneet koiraperheeseen, eivätkä muusta tiedäkään. Cairnterrierimme Pasi sen sijaan oli jo 7-vuotias, kun se joutui osaksi uudenlaista menoa ja meininkiä…

Kellarimököttäjä lähtee laumasta

Pasi on ollut aina vähän dramaattisuuteen taipuvainen. Kun esikoisemme syntyi, olimmekin etukäteen selvittäneet, miten koira ja vauva kannattaisi tutustuttaa toisiinsa.

Kun Pasi palasi hoidosta luoksemme, eteisessä se sai nuuhkittavakseen vauvan pissavaipan. Haistelun ja jälleennäkemishalien jälkeen se pääsi sitten ihmettelemään nukkuvaa vauvaa – ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten.

Pasi otti tassut alleen ja muutti kotimme kellarikerrokseen. Siellä se mökötti muutaman päivän laumasta eronneena, kunnes totesi ruokahuollon toimivan paremmin kerrosta ylempänä ja palasi luoksemme.

Valpas vaunuvahti vai rasittava remmiräyhääjä?

Alkushokista toivuttuaan Pasi otti tavakseen vahtia vaunuja ja räyhätä kaikille vähänkään tuntemattomammille, jotka niitä yritiivät lähestyä. Vaikka Pasin tarkoitusperät saattoivatkin olla hyvät, päädyimme suitsimaan koiran vahtitarmoa kolinapurkin avulla. Vaihe menikin nopeasti ohi ja Pasi tottui parissa päivässä kulkemaan hienosti vaunujen vierellä.

Cairnterrierejä pidetään yhtenä maailman itsepäisimpänä koirarotuna. Jästipää-Pasillammekin on tapana aika ajoin osoittaa mieltään ja sotkeentua vielä nykyäänkin tahallaan vaunuihin. Sen jälkeen se katsoo minua loukkaantuneena: Katso nyt, miten olet elämäni pilannut! Ajoittain tuntuukin, että kotonamme asuu kaksi uhmaikäistä, huomionkipeää isoveljeä…

Koirankarvan kiskoja

Pian Pasi unohti koko vauvan ja alkoi taas nauttia elämästään. (Se on aina ollut kovin nautinnonhaluinen cairniksi…) Vauva oli osa laumaa ja kotoalähdettäessä Pasilla oli tapana tarkistaa, että pikkukäärylekin oli varmasti mukana.

Seuraavan järkytyksen koira kuitenkin koki, kun esikoisemme oppi konttaamaan. Valitettavasti konttaavien vauvojen lempipuuhaa tuntuu olevan karvaisten otusten jahtaaminen ja niiden turkin repiminen – ja näin kävi meilläkin. Pasi ei tietenkään tästä kovin ilahtunut, mutta pyrki silti sinnikkäästi aina takaisin vauvan luo sille osoitetuista turvapaikoista ja väliporteista piittaamatta.

Tämä yhdistelmä teki meidän aikuisten elämästä aika haipakkaa. Pasi on lasten kanssa yllättävän kärsivällinen, mutta kun sen turkkiin riittävän kovaa tarraa, sekin puolustautuu. Se ei selvästi halua purra lapsiamme, mutta on keksinyt esimerkiksi, että tukea vasten seisovan turkinrepijän saa kätevästi kaadettua, jolloin itku alkaa mutta kiusanteko loppuu.

Läheltä piti -tilanteet eivät tietenkään tunnu mukavilta, joten välillä koira on viety vanhempien hermojen säästämiseksi kokonaan toiseen kerrokseen. Nykyään myös esikoisesta on kehittynyt oivallinen vahti ja varoittaja konttaajan ja koiran väliin.

Karvan verran kaverimpi

Lapsen ja koiran ystävyys sinetöidään monessa perheessä likimain samana päivänä, kun vauva aloittaa sormiruokailun. Näin kävi myös meillä. Yhtäkkiä melko kurinalaiseen ruokavalioon tottunut Pasi huomasi, että keittiönpöytämme alle oli avattu uusi ”syö niin paljon kuin jaksat” -buffetravintola.

Lapsiluvun kasvaessa tarjoilujen anti on vain parantunut, ja Pasi onkin oppinut, että paras noutopöytä sijaitsee tällä hetkellä Mante-vauvan syöttötuolin alla.

Samaa laumaa

Esikoinen oli jo alle parivuotiaana hyvä heittelemään tavaroita. Lentäviä esineitä kotona väistellessämme ja portaikkoon paiskottavia tavaroita pelastaessamme emme mieheni kanssa osanneet iloita uudesta taidosta – mutta Pasi osasi! Vihdoinkin joku jaksoi heitellä sille palloja aamusta iltaan.

Vaikka minullakin on ollut koira yhdeksänvuotiaasta, esikoisen koirankäsittelytaidoista huomaa jo nyt, että hän ei koirattomasta elämästä tiedäkään. Kolmevuotiaallamme on jo koirankomennusääni, jota Pasi pääosin myös uskoo. Hän tykkää myös taluttaa koiraa, eikä pienistä nykimisistä hätkähdä. Esikoinen jopa tietää, että hajujen maailmoihin unohtunutta koiraa kutsutaan kahdesti ennen kuin se remmiä kevyesti nykäisemällä pakotetaan palaamaan todellisuuteen ja jatkamaan matkaa.

Kaksi menee siinä missä yksikin

Kun Mante-vauva syntyi, odotimme suurella mielenkiinnolla Pasin reaktiota. Se kuitenkin vain nuuhkaisi pikaisesti uutta tulokasta, totesi että nyt niitä on sitten kaksi ja jatkoi elämäänsä enemmittä järkytyksittä. Ilmeisesti Pasikin on hyväksynyt kohtalonsa lapsiperhekoirana.

Lue myös:

• Koira lasten armoilla – mitä kuuluu Pasi?
• Kun äiti ei tuoksukaan pullalta
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Toukokuu 2018 oli käänteentekevä. Silloin kahden aikuisen ja yhden hemmotteluun tottuneen koiran kokoinen perheemme muuttui lapsiperheeksi.

Vauvan tultua taloon koira muutti kolmeksi päiväksi kellariin mököttämään, kunnes päätti antaa uudelle tulokkaalle mahdollisuuden. Myötämielisyys palkittiin myöhemmin, esikoisen siirryttyä kiinteisiin ruokiin. Tie koiran sydämeen kävi vatsan kautta.

Ennen kuin jatkan pidemmälle lienee syytä esitellä tämän blogin päähenkilöt. Ja kuka sopisikaan tehtävään paremmin kuin esikoisemme, joka syntymällään aloitti tarinamme lapsiperheenä. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu!

Kursivoidut kohdat ovat esikoisen kertomaa. Selostus on koostettu useamman päivän juttutuokioista.

***************

ÄITI

(teatteriopettaja, luokanopettaja, laulaja-lauluntekijä, nyt äitiyslomalla)

Äiti eli Äijä-äiti

Äiti on pöljä, joskus tomppeli. Ja kiva.
Äitillä on takkutukka.
Hassua. Hassu äiti.

Äiti on äijä.
Ei saa syödä äitiä. Ei purra.
Lettuja saa syödä. Ja puolukkaa.

Äiti on töissä koulussa. Nyt äiti on töissä kotona.
Töissä äiti tekee töitä.

Äiti tykkää laulaa. Äiti tykkää kirjoista. Äiti soittaa.
[Ä: Mitä äiti soittaa?]
Äitin herätyskello soi.

Mä teen äitin kanssa musaa. Ja katon valoja.
Ne syttyy, sammuu, syttyy, sammuu.

Äiti ei itke. On hyvä olla.

ISÄ

(jääkiekkovalmentaja, kulkee myös nimellä isu)

Isä eli isu

Isu tykkää jääkiekosta ja kakusta.
Isu on töissä hallissa. Jäähallissa.
Menee töihin meidän autolla.

Töissä isu on maalissa. Ja voittaa. Tittidii!
[Ä: Valmentaako isu?]
Ei.
[Ä: Mitä valmentaminen tarkoittaa?]
Tota, tota, tota, tota…

Isun kanssa mä teen möhyn. MÖHYYYY!
Ja meen uimaan.
Hyppään reunalta ihan ite.

Isukin on kiva.
Isu ei itke. Kaikki on hyvin.

ESIKOINEN

(vuosimallia 5/2018)

Esikoinen

Mä tykkään nakeista ja kakusta ja liukumäestä.

Mä oon töissä päiväkodissa. Siellä pääsee liukumäkeen.
Mutta ei saa mennä isoon liukumäkeen.

Mä tykkään Ryhmä Hausta. Rekkuuuu, Vainuuu, matkaan! Paras on Pasi-koira.
[Ä: Onko meidän Pasikin Ryhmä Haussa?]
Ei oo.

Tykkään bussista. Bussissa on yy-kaa-koo.
Mä tykkään hissistä. Hississä on nappi, saa painaa.

Mä ei itke. Oon iloinen. Huraa, tittidii.
Mä oon kiva.

VAUVA

(vuosimallia 9/2020, Mante-vauva on esikoisen oma väännös maha-ajan nimestä)

Mante-vauva

Mante-vauva on pieni.
Mä oon iso. Äiti on iso. Isu on iso. Pasi on iso.
Mante-vauva ei oo enää pieni vaan iso.
Mä ei oo enää iso vaan pieni. Isopieni.

Mante-vauva on kiva.
Mante-vauva on töissä kotona.
Mante-vauva tykkää nukkua, tykkää tutista.
Mä tykkään Mante-vauvasta.

Mante-vauva juo tissimaitoo. Ei saa juoda isoo maitoo.
Mä juon isoo maitoo.

Mante-vauva ei osaa käydä potalla.
Ei osaa vielä istua.

Mante-vauva ei itke. Masu ei oo kipee.

pasi-KOIRA

(10-vuotias cairnterrieri, isoegoinen laiskottelija, nuortuu silmissä aina tyttökoiran kohdatessaan)

Cairnterrierimme Pasi

Pasi on kotona. Ei nuku. Missä on Pasi?
Tule Pasi moikkaamaan.
Pasi on hassu.

Ovikello soi. Pimpom.
Pasi haukkuu.

***************

Tarkennettakoon vielä muutamaa seikkaa, jotka saattoivat jäädä askarruttamaan tarkkasilmäistä lukijaa: Miksi itkemisestä puhutaan joka välissä ja koko ajan? Mikä on möhy? Ja montako päivää Pasi-koira mökötti toisen vauvan kohdalla?

Itkeminen on ollut esikoisen erityiskiinnostuksen kohteena siitä lähtien, kun vauvallemme puhkesi kuukauden iässä paha koliikki. Itkua on ihmetelty ja käsitelty kaikista mahdollisista näkökulmista (kuka itkee, miksi itkee, miksi ei itke, saako itkeä, jne.), ja esikoinen on pikkuveljensä inspiroimana opetellut hyvin aidonkuuloisen tekoitkun. Möhyksi puolestaan kutsumme toistuvaksi tavaksi tullutta, yhteistä luvallisen iltariehun hetkeämme.

Ja mitä tulee koiraan, toisen lapsemme synnyttyä syyskuussa 2020 se suhtautui asiaan ilman draamaa, tyynen viileästi. Kai se laskelmoi, että pian keittiön pöydän alta löytyisi entistä enemmän syötävää.