Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
2Tänä vuonna päätin tehdä kummilapsilleni lahjaksi joulukalenterit. Omille lapsille tein jo viime vuonna toiminnallisen jouluvalmistelukalenterin, jonka luukuista löytyviä puuhia tehdessä joulu rakentui vähitellen kotiimme. (Lue lisää kalenterista TÄÄLTÄ.)
Tälläkin kertaa ajattelin, että tavaravuoren kasvattamisen sijaan yrittäisin tarjota kalentereilla touhua joulun odotukseen. Meillä on mieheni kanssa ihana liuta kummilapsia. Haluaisin ehtiä viettää heidän kanssaan vielä paljon enemmän aikaa kuin tällä hetkellä on mahdollista, varsinkin kun pari viime vuotta näkeminen on ollut jo koronankin vuoksi rajoitettua. Tästäkin johtuen halusin tänä vuonna tehdä heille jotakin ajatuksella loihdittua.
Tuorein kummilapsistamme on vielä niin pieni, että hän saa kalenterin myöhemmin, vähän vartuttuaan. Muut kalenterinsaajat ovat iältään 1-8 -vuotiaita. Työpajallani alkoikin vimmattu ajatushautomo viiden joulukalenterin aikaansaamiseksi. Lähetin tontut tiedustelemaan kunkin lapsen toiveita ja mieltymyksiä pystyäkseni loihtimaan kalentereista mahdollisimman mieluisat. Sitten ryhdyin hommiin.
Touhujoulukalenteri on erilainen lahja lapsille. Suurinkin kalentereista mahtui kenkälaatikkoon.
Sisällöt vaihtelevat kalenterinsaajan mukaan. Sisaruksiakaan ei ole unohdettu.
Mitä joulukalentereista löytyy?
Yhteistä kaikissa kalentereissa oli ajatus siitä, että ne sisältäisivät mahdollisimman paljon touhua ja tekemistä: piparimuotteja, joulutunnelmaa luovia tehtäviä, lukemista ja askerreltavaa. Muutamaan luukkuun sujautin myös jouluherkkuja: rusinoita ja kuivattua omenaa. Noin puolessa luukuista on mukana tontun viesti, joka voi sisältää arvoituksen, tehtävän, etäkonserttilinkin tai vaikkapa peliohjeita välineille, joita luukuista on löytynyt. Sisaruksiakin tonttu päätti muistaa osassa luukuista. Silloin sieltä löytyy jotakin heille osoitettua.
Isompien joulukalentereihin kätkin muun muassa marmorikuulia leikkivinkkien kera, väri- ja numerosudokuja teko-ohjeineen, itse askarreltavia lennokkeja ja hyrriä sekä tuulahduksia esihistorialliselta ajalta (eli oman lapsuuteni kestohittejä, kuten kuplamuovia paukuteltavaksi – pahoittelut vanhemmille!). Pienempien kalentereihin piilotin esimerkiksi minikirjoja, pujotteluhelmiä leikkiohjeineen sekä kylpyviihdykettä joulusaunaan.
Yritin parhaani mukaan huomioida kalenterien suunnittelussa myös lempivärit, mielenkiinnon kohteet ja toiveet. Pikkuprinsessat saavat tontuilta toivomiaan tarroja, pinnejä ja pompuloita. Auto- ja eläinfanien sisältö räätälöitiin niin ikään toiveteeman mukaan. Jouluaaton luukkuun piilotin jokaiselle jotain henkilökohtaista ja vähän isompaa aattopäivän viihdykkeeksi: siirtotarroja, Pokemon-kortteja, kummin lukemia äänisatuja…
Luukuista löytyy muun muassa väri- ja numerosudokuja.
Pakkausta vaille valmis!
millaisia kalentereista tuli?
Pakkausvaiheessa tein kalentereista tarkoituksella keskenään erinäköisiä. Ajattelin, että vähän isompi kalenterinsaaja arvostaisi aarrearkkumaista ulkonäköä ja sitä, että kalenterissa olisi sulkumekanismi. Vähän pienemmälle tärkeintä sen sijaan olisi helppous – siis se, että pussukoita saisi poimittua rasiasta simppelisti, omin käsin. Ja kyllähän paloautofanille oli räätälöitävä teemaan sopiva pakkaus!
Toinen toteutukseen vaikuttava tekijä oli se, että eri kalentereiden sisällöt veivät eri verran tilaa. Jokaisen pussukoille ja lappusille piti siis löytää sopivankokoinen säilytysratkaisu. Ja koska tykkään suosia paketoimisessa kierrättämistä, kalenterinrunkoja loihdittiin siitä materiaalista, mitä oli saatavilla.
Ja tällaisia niistä tuli!
Kummilasten toiveet ja mieltymykset näkyvät myös toteutuksessa. Tässä joulukori pikku-prinsessalle.
Useimmat luukuista sisältävät touhua ja tehtäviä. Toki tontut ovat livauttaneet sekaan jotain myös toivelistalta. Tämä perhosteemainen kalenteri on vielä koristeluja vailla.
Kylttiä ja pussukoiden sulkemista vaille valmis! Paloharjoitusasemalta löytyy muun muassa ruisku, jolla voi sammuttaa paloja.
Kouluikäisen kalenterista tuli aarrearkku sulkumekanismeineen.
Omien lasteni joulukalenteri on tehty tänäkin vuonna vanhaan teejoulukalenteriin. Pikkuluukuista löytyy tekemistä, touhua, arvoituksia ja aarteenetsintää.
Lue myös:
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!
Isänpäivä – koko perhe yhdessä
”Äiti, haluaisin semmoisen päivän, että isu olisi koko päivän kotona”, esikoinen tuumasi isänpäivän lähestyessä. ”Koko perhe yhdessä.”
Olen onnekas. Olen saanut lapsilleni juuri semmoisen isän kuin olen aina toivonutkin: lempeän, turvallisen ja kekseliään kasvattajan, joka on myös parantumaton humoristi, toiminnan ihminen ja leikkisyytensä säilyttänyt arjen sankari. Hän on takuulla juuri sellainen isä, jolle lapset teini-iässä huutavat: ”sä oot niiiiiiin nolo” samalla, kun hiljaisesti ihailevat tämän rohkeutta ja kykyä heittäytyä. Ja tiedän, että hän on myös isä, joka opettaa lapsensa tuntemaan, puhumaan ja tekemään sukupuolesta piittaamatta.
Valmentajan Työ pakottaa taIpumaan ja tottumaan erossaoloon
Kuten jokaisella perheellä, meilläkin on haasteemme. Mieheni työ jääkiekkovalmentajana pakottaa koko perheen taipumaan, venymään ja tottumaan erossaoloon. Siksi ei olekaan yllättävää, että esikoinen toivoo sekä isänpäivältä että joulupukilta kokonaisia yhteisiä perhepäiviä.
Haastavista työajoistaan huolimatta mieheni kuitenkin löytää aikaa lapsilleen: Hän kiirehtii töistä kotiin ehtiäkseen lukea iltasadun ennen lasten nukahtamista. Hän piipahtaa jäiden välissä kotona päästäkseen mukaan hakemaan esikoista päiväkodista. Parin vapaatunnin aikana hän ehtii kuin ihmeen kaupalla lasten kanssa pyöräretkelle, junia katsomaan tai uimahalliin, vaikken aina ymmärräkään miten.
Ja onhan meillä vapaapäiviä: Tällä kaudella olemme saaneet nauttia ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yhteisestä viikonloppuvapaasta, useimmiten sunnuntaisin. Silloin vietämme pitkiä laiskoja aamuja, käymme perhetemppuilussa, retkeilemme, ulkoilemme, saunomme ja saatamme jopa tilata pizzaa.
Mitä toivon lasteni oppivan isältään?
Olemme mieheni kanssa molemmat kunnianhimoisia. Unelmoimme suuresti ja uskomme siihen, että voimme myös saavuttaa unelmamme. (Miehen työ on tästä yksi konkreettinen esimerkki.) Ja kun toisen usko omiin kykyihin ja onnistumiseen uhkaa loppua, toinen uskoo niihin senkin edestä. Toivon, että lapsemmekin oppisivat sopivasti sinnikkyyttä, kykyä uskoa itseen ja uskallusta unelmoida. Siihen heillä on isästään hyvä malli.
Meillä myös nauretaan paljon. Se on toinen olemisen tapa, jonka toivon tarttuvan lapsiimme. Kyky heittäytyä, nähdä asioiden valoisat puolet sekä nauraa itselle ja elämälle auttavat selättämään elämisen varjoja. Niitä kun tulee jokaiselle vastaan ihan varmasti.
Isän palattua pidemmältä pelireissulta esikoisen toive toteutuu: Meillä on perheen yhteistä aikaa koko päivä, aamusta iltaan. Miten esikoinen toivoisi sen käytettävän?
”Ollaan vaan yhdessä kotona. Ja ehkä mennään pyöräretkelle. Ja katsomaan junia. Ja uimahalliin. Ja lentsikkaretkelle. Ja…”
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Onnellista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja muille isähahmoille!
Lue myös:
- Läpsystä vaihto – tanssi nimeltä vanhemmuus
- Havaintoja vanhemmuudesta ja supervoimista
- Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistus erilaiseen arkeen
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!