Miten saada lapsi harrastamaan musiikkia?
0”Äiti, minä haluan mennä muskariin”, kolmevuotiaamme yllättäen ilmoitti. Valehtelisin, jos väittäisin, etten ollut hyvilläni. Musiikki on antanut minulle elämässä niin paljon, että olen toivonut voivani siirtää rakkauden musiikkiin myös lapsilleni. Se on vain osoittautunut vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Miten saada lapsi harrastamaan musiikkia?
Musiikista harrastus?
Musiikki on kulkenut mukanani aina. Se oli jo parivuotiaana minulle ominainen itseilmaisun tapa – jotain joka maagisesti veti puoleensa. Musiikki auttoi löytämään samanhenkisiä ystäviä, opetti tekemään töitä unelmien eteen ja kuljetti turvallisesti läpi teinivuosien. Se auttoi selviämään, kun oli vaikeaa, muotoutui välineeksi käsitellä tunteita ja antoi minulle äänen, joka punoutui vahvasti myös osaksi identiteettiäni. Musiikin kautta löysin myös teatterin, josta tuli minulle myöhemmin työ.
Mutta miten siirtää jotakin itselle niin kallisarvoista eteenpäin tuputtamatta? On toki lapsia, jotka löytävät musiikin ja halun sen harrastamiseen itse, mutta useimmiten päätös on kuitenkin vanhempien. Musiikkiluokaltammekin iso osa koki aikanaan soittavansa vanhempiensa pakottamana.
Itse aloitin soittamisen 4-vuotiaana. Aloin tutkia kotonamme ollutta pianoa ja soittaa sillä itsekseni lauluja korvakuulolta. Niinpä vanhempani laittoivat minut pianotunneille. Päätös oli helppo ja perusteltu, kiinnostus minusta lähtöisin. Vaikkei soittaminen lopulta ollut minun juttuni – olin laulaja ja lauluntekijä jo koulussa – harjoittelussa ja soittoharrastuksessa eteenpäin ajava pakote liittyi omiin tavoitteisiin. Ei siihen, että kukaan muu olisi minua pakottanut soittamaan.
Meidän lapsemme rakastavat lähinnä pianomme hakkaamista: Mitä kovempi ääni, sitä parempi. Musiikki elää kyllä heissä molemmissa: Heillä on luontaista rytmi- ja säveltajua ja kyky kokea musiikkia – muttei minun silmissäni kuitenkaan riittävää pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sen harrastamiseen, ainakaan vielä. Esikoinen kävi vuoden verran rokkimuskaria, mutta riehaantuminen taisi olla tunneilla musisointia mukavampaa.
Miten päästä alkuun?
Lapsemme ovat toki vielä pieniä ja altistuvat työni ja tekemisteni ansiosta musiikille kotona tahtomattaankin. Monissa soittimissa herkkyyskaudet ovat kuitenkin armottomia. Minua ei haittaa, jos lapseni eivät halua soittajiksi, enkä tahdo heitä siihen pakottaa. En kuitenkaan haluaisi päätöksilläni myöskään viedä heiltä mahdollisuutta siihen.
Nykyään on kehitelty monenlaisia tapoja tutustua soittimiin matalalla kynnyksellä: On kitaramuskareita ja soitinkaruselleja – mutta silti on tuntunut vaikealta tyrkätä lapsia harrastuksiin, joiden kokeilemista he eivät ole itse toivoneet.
Siispä olen tarjonnut kotona virikkeitä niin paljon kuin lapsemme ovat niitä halunneet. Esikoinen tykkää tehdä itse lauluja. Vauvana hän vietti kanssani paljon aikaa studiossa, koska viihtyi siellä, ja kiersi korona-aikana mukana Keikoilla parvekkeiden alla. Mante sen sijaan on selkeästi kiinnostuneempi instrumenteista ja laulamisesta. Hän tutkii kitaran kieliä, oppii laulut nopeasti ja opettelee niitä lisää mielellään.
Ja nyt hän on pyytänyt päästä muskariin. ”Ja siellä minä soitan torvea ja kitaraa!” Nähtäväksi jää, kantaako toive ensi syksyyn, kun uudet muskariryhmät taas alkavat.
Lue myös:
- Miksi lapsille kannattaa laulaa?
- Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
- Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
- Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Tuhat kirjaa vuodessa – tavoitteena lukevat lapset
Meillä on aina luettu paljon. Siksi innostuinkin erään instaisän (@faijanarkea) ideasta pyrkiä lukemaan lasten kanssa vuoden aikana 500 kirjaa. Viisisataa luettua kirjaa tuntui oman perheen lukutottumuksiin nähden liian helpolta. Mutta entä tuhat? Tuhat kirjaa vuodessa – voisiko se olla mahdollista?
Olen ripotellut erilaisia kirjahyllyjä ympäri asuntoamme, jotta kirjat olisivat aina kaikille helposti saatavilla
Tavoitteena lukevat lapset
Olen aina lukenut paljon ja myös saanut kirjoilta paljon: Tekemistä, mielikuvituksen ruokaa, näkökulmanottokyvyn ja laajan sanavaraston. Kyvyn kirjoittaa, vaikuttaa ja viihdyttää. Koulutuksen. Ammatin. Sen jälkeen kun neljävuotiaana opin lukemaan, minulla ei enää koskaan ollut tylsää hetkeä. Luin autossa, bussissa, vessassa, pihaportailla, koulussa, odottaessa, helteisinä kesäpäivinä riippukeinussa kun oli liian kuuma tehdä muuta, iltaisin unta odotellessa peiton alla taskulampun kajossa.
Kirjat ovat antaneet minulle niin paljon, että tuon saman lahjan toivoisin pystyväni siirtämään myös lapsilleni. Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan paitsi lukemalla heille, myös näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville. Monet nykykodit on ”siivottu” kirjoista. Ne kun ovat tilaavievä ja hankala sisustuselementti. Minä olen ripotellut kirjahyllyjä ympäri asuntoamme. Puolison murahdellessa kaikkialta pursuileville kirjoille yritän lohduttaa häntä sillä, että hänen kärsivällisyytensä nyt palkitaan myöhemmin.
Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan lukemalla heille, näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville
Me myös luemme puolisoni kanssa molemmat. Nykyään. Puolisoni ei nimittäin ollut lukija tavatessamme. Hän osasi nimetä kaksi kirjaa, joista oli elämässään pitänyt. Se riitti auttamaan hänet alkuun. Aloin kantaa hänelle ensin noiden kahden suosikin kaltaisia kirjoja. Vähitellen opin lisää hänen lukumieltymyksistään ja myös luettavaa löytyi yhä enemmän. Hutejakin tuli, totta kai – mutta kirjan saa aina jättää kesken ja tarttua seuraavaan.
Meillä molemmilla on tapana lukea edes muutama minuutti ennen nukkumaanmenoa, jos suinkin jaksamme. Paperista Hesariakin tilaamme edelleen. On mukavampi lukea sunnuntaiaamuisin jotakin konkreettista ruudun tuijottelun sijaan. Jotain jota lapsetkin voivat hypistellä ja kurkistella olan yli. Sivujen rapina, painomusteen tuoksu, osien vaihtelu yli pöydän ja lehden haku aamutuimaan postilaatikolta ovat olennainen osa lukukokemusta.
Mitä yöpöydällä löytyy tällä hetkellä? (*Tinarinnat saatu: Hertta kustannus)
Tuhat kirjaa vuodessa on alle kolme kirjaa päivässä
Mitä tuhat kirjaa vuodessa sitten käytännössä tarkoittaa? Se ei lopulta ole kuin alle kolme kirjaa päivässä.
Luemme lapsille yleensä vähintään kahta kirjaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kumpikin saa valita yhden. Osa lukemistosta on lyhyitä, nopeasti luettuja satukirjoja, mutta erityisesti esikoinen tykkää myös lastenromaanien kuuntelemisesta. Toki iltasadut lukee usein myös puolisoni, joten noina päivinä oma ”kirjatonnini” ei kartu. Toisaalta, toipilaspäivinä, lomilla ja viikonloppuisin saatan kahlata lasten kanssa läpi korkeitakin kirjapainoja, kun kerrankin on aikaa istua rauhassa vieretyksin sohvannurkkaan käpertyneenä.
Koska lasten lukuintoon vaikuttavat sekä aikuisten esimerkki että lasten omat lukukokemukset, päätin laskea tulevan vuoden kirjasaldoon kaikki ne kirjat, joita olen ollut itse lukemassa. Nykyisin kuuntelen paljon kirjoja, sillä pitkät työmatkat ja lenkit koiran kanssa tarjoavat siihen oivan tilaisuuden. Silti yöpöydällänikin on aina luettavaa. Jo muutaman sivun lukeminen ennen nukkumaanmenoa auttaa irrottamaan mielessä kieppuvista arjen asioista ja nukahtamaan nopeasti.
Meillä lapsia kiinnostavat heidän mielenkiinnon kohteisiinsa (esim. kulkupelit ja aakkoset) liittyvät tarinat
Esikoinen tykkää kuunnella iltasaduksi myös lastenromaaneja (*Ärjyli saatu: Otava, *Pomenia saatu: Kumma)
Vaan miten lukutavoitteeni lopulta onnistuu? Siitä raportoin tulevan vuoden mittaan. Aloitin tuhannen kirjan lukuhaasteeni 13. tammikuuta 2024. Nyt, kahdeksan päivää myöhemmin, luettuja kirjoja on kasassa 25. Uskon, että mitä ikinä matkan varrella tapahtuukaan, kaikki luettu on kotiinpäin.
Tällä hetkellä lapsia innostavat myös tunteet, tieteet, jännitys ja ongelmanratkaisuun haastavat tarinat (*Peppunen saatu: Otava, *Monstera Deliciosa 1-2 saatu: Hertta kustannus)
Lue myös:
- Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
- Miksi lapsille kannattaa laulaa?
- Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
- Mitä kaipaan eniten kotivuosista?
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!