Miten saada lapsi harrastamaan musiikkia?

”Äiti, minä haluan mennä muskariin”, kolmevuotiaamme yllättäen ilmoitti. Valehtelisin, jos väittäisin, etten ollut hyvilläni. Musiikki on antanut minulle elämässä niin paljon, että olen toivonut voivani siirtää rakkauden musiikkiin myös lapsilleni. Se on vain osoittautunut vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Miten saada lapsi harrastamaan musiikkia?

Musiikista harrastus?

Musiikki on kulkenut mukanani aina. Se oli jo parivuotiaana minulle ominainen itseilmaisun tapa – jotain joka maagisesti veti puoleensa. Musiikki auttoi löytämään samanhenkisiä ystäviä, opetti tekemään töitä unelmien eteen ja kuljetti turvallisesti läpi teinivuosien. Se auttoi selviämään, kun oli vaikeaa, muotoutui välineeksi käsitellä tunteita ja antoi minulle äänen, joka punoutui vahvasti myös osaksi identiteettiäni. Musiikin kautta löysin myös teatterin, josta tuli minulle myöhemmin työ.

Mutta miten siirtää jotakin itselle niin kallisarvoista eteenpäin tuputtamatta? On toki lapsia, jotka löytävät musiikin ja halun sen harrastamiseen itse, mutta useimmiten päätös on kuitenkin vanhempien. Musiikkiluokaltammekin iso osa koki aikanaan soittavansa vanhempiensa pakottamana.

Itse aloitin soittamisen 4-vuotiaana. Aloin tutkia kotonamme ollutta pianoa ja soittaa sillä itsekseni lauluja korvakuulolta. Niinpä vanhempani laittoivat minut pianotunneille. Päätös oli helppo ja perusteltu, kiinnostus minusta lähtöisin. Vaikkei soittaminen lopulta ollut minun juttuni – olin laulaja ja lauluntekijä jo koulussa – harjoittelussa ja soittoharrastuksessa eteenpäin ajava pakote liittyi omiin tavoitteisiin. Ei siihen, että kukaan muu olisi minua pakottanut soittamaan.

Meidän lapsemme rakastavat lähinnä pianomme hakkaamista: Mitä kovempi ääni, sitä parempi. Musiikki elää kyllä heissä molemmissa: Heillä on luontaista rytmi- ja säveltajua ja kyky kokea musiikkia – muttei minun silmissäni kuitenkaan riittävää pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sen harrastamiseen, ainakaan vielä. Esikoinen kävi vuoden verran rokkimuskaria, mutta riehaantuminen taisi olla tunneilla musisointia mukavampaa.

Miten päästä alkuun?

Lapsemme ovat toki vielä pieniä ja altistuvat työni ja tekemisteni ansiosta musiikille kotona tahtomattaankin. Monissa soittimissa herkkyyskaudet ovat kuitenkin armottomia. Minua ei haittaa, jos lapseni eivät halua soittajiksi, enkä tahdo heitä siihen pakottaa. En kuitenkaan haluaisi päätöksilläni myöskään viedä heiltä mahdollisuutta siihen.

Nykyään on kehitelty monenlaisia tapoja tutustua soittimiin matalalla kynnyksellä: On kitaramuskareita ja soitinkaruselleja – mutta silti on tuntunut vaikealta tyrkätä lapsia harrastuksiin, joiden kokeilemista he eivät ole itse toivoneet.

Siispä olen tarjonnut kotona virikkeitä niin paljon kuin lapsemme ovat niitä halunneet. Esikoinen tykkää tehdä itse lauluja. Vauvana hän vietti kanssani paljon aikaa studiossa, koska viihtyi siellä, ja kiersi korona-aikana mukana Keikoilla parvekkeiden alla. Mante sen sijaan on selkeästi kiinnostuneempi instrumenteista ja laulamisesta. Hän tutkii kitaran kieliä, oppii laulut nopeasti ja opettelee niitä lisää mielellään.

Ja nyt hän on pyytänyt päästä muskariin. ”Ja siellä minä soitan torvea ja kitaraa!” Nähtäväksi jää, kantaako toive ensi syksyyn, kun uudet muskariryhmät taas alkavat.

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!