Mitä lapseni ovat opettaneet minulle ystävyydestä?

Olen opetellut ystävyyttä jo verrattain pitkään suhteessa lapsiini. Vanhin lapsuudenystäväni on kulkenut matkassa jo yli 30 vuotta. Olen ollut onnekas, sillä elämän käänteissä olen usein löytänyt uusia ystäviä – välillä tosin myös kadottanut heitä elon myllerrykseen. Silti lasten myötä olen huomannut, että minulla on ystävyydestä yhä opittavaa. Mitä lapseni ovat opettaneet minulle ystävyydestä?

Jo Taapero voi löytää itselleen ystävän

Muistan löytäneeni ensimmäisen tärkeän kaverini iltapäiväkerhosta neljävuotiaana. Kenties siksi olen ajatellut, että suunnilleen tuon ikäisenä lapset alkavat etsiä ystäviä ympärilleen. Omat lapseni ovat kuitenkin osoittaneet minun olleen väärässä.

Kun esikoiseni oli parivuotias, menimme kokeilemaan taaperotemppuilua. Kiipeileminen, hyppiminen ja kuperkeikkojen harjoittelu oli hauskaa, mutta kaikkein hauskinta oli juosta peräkanaa ympäri salia. Ryhmästä nimittäin löytyi toinen samanikäinen taapertaja, jonka kanssa esikoisellamme tuntui synkkaavan saman tien. Lapset etsiytyivät kerta toisensa jälkeen toistensa luo. Tuo ystävyyden alku on kantanut tähän päivään asti ja kantaa yhä.

Mante oli suunnilleen samanikäinen, jopa vähän nuorempi löytäessään omat tutkaparinsa päiväkodista. Kolmikkoa yhdisti innostus vähän vauhdikkaampiin leikkeihin, ja riehaantumiskertoimensa vuoksi heitä on jouduttu jopa tietoisesti erottamaan silloin tällöin. Mutta aina he löytävät toisensa – ja voi sitä riemua!

Ystävyys opettaa

Ystävyys voi alkaa monella tapaa. Esimerkiksi pitkäaikaisimman lapsuudenystäväni kanssa olimme ensin verivihollisia. Olin muuttanut naapurustoon, eikä vastaanotto ollut kovin lämminhenkinen: Meitä pidettiin tunkeilijoina.

Ystäväni kaarsi kavereidensa kanssa monta kertaa päivässä pyörillä pihamme ohi pommittamassa minua ja veljiäni kävyillä. Vastasimme samalla mitalla takaisin. Jossain vaiheessa tajusimme, että meidän kahden kannattaisikin ehkä liittoutua keskenämme, ja niin sai alkunsa vuosikymmeniä jatkunut ystävyys.

Lasteni ystävyyssuhteita seurattuani olen oivaltanut, että parhaimmillaan ystävyys kehittääkin juuri rosoisimpia puoliamme sulavalinjaisemmiksi. Määrätietoinen ja itsepäinen esikoisemme hyötyy samanlaisista ystävistä, vaikka se tarkoittaakin ajoittaista riitelyä ja yhteenottoa. Joku sentään jaksaa laittaa hänelle hanakasti kampoihin, opettaa joustamista ja kompromisseja.

Pikkuveli-Mante puolestaan saa vauhdikkailta ystäviltään tarvitsemaansa juoksutusta, mutta toisaalta kolmikko opettelee päiväkodissa yhdessä myös rauhallista leikkimistä. Heillä on yhteinen tavoite. Lapsuudenystäväni kanssa löysimme toisistamme räväkän ja rämäpäisen saman sukupuolen edustajan, jonka kanssa sai kuitenkin myös ihmetellä tyttöyttä ja siihen liittyviä kasvamisen vaiheita turvallisesti yhdessä.

Sisaruuden side

Myös sisaruus on parhaimmillaan ystävyyttä ja tuo side alkaa muodostua jo häkellyttävän varhain. Kun Mante puolivuotiaana oppi konttaamaan, syntyi myös veljesten ensimmäinen yhteinen, jokailtainen leikki: Vaippa-Petteri. (Nimen keksi tuolloin 2,5-vuotias esikoinen.) Leikissä veljekset konttasivat peräkanaa vaipoista ympäri yläkertaa huudellen ja hihkuen, ja se oli aina illan odotetuin osuus.

Veljekset ottavat toki myös yhteen. On päiviä, jolloin riitaa syntyy kaikesta, mutta valtaosin he ovat melko symbioottinen pari: Kun he ovat erillään, he kaipaavat toisiaan. Kun toista joutuu komentamaan, toinen saapuu rinnalle puolustamaan uskollisen muskettisoturin tavoin. Lähtiessämme jonnekin veljekset tarkistavat aina, että toinen on mukana, ja jos toinen uhkaa jäädä jossain tilanteessa muusta perheestä jälkeen, toinen vaatii odottamaan.

Mante saattaa iltaisin hiipiä hetkeksi myös isoveljen sänkyyn, ja vaikka siellä on silloin ahdasta, esikoinen raottaa peittoa ja toivottaa pikkuveljen tervetulleeksi. Toivon, että lapsemme onnistuvat säilyttämään keskinäisen yhteytensä läpi elämän – sillä mikä arvo onkaan ihmisillä, jotka kulkevat mukana halki elämän!

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• ”Haluan, en halua!” – Meillä asuu taas uhmaikäinen
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!