Vuosi 2021 kuvina
2
Kulunut vuosi on ollut valvomisentäyteinen. Tammikuusta syyskuun loppuun nukuin keskimäärin kolme tuntia vuorokaudessa lasten moninaisista uniongelmista johtuen. Sen jälkeen tilanne on vähitellen alkanut parantua, mutta nukkumattomuuden vuoksi en muista kuluneesta vuodesta kovinkaan paljoa. Onneksi olen aina rakastanut valokuvaamista, sillä kuvat auttavat muistamaan.
vuosi sellaisena kuin sen muistan
Muistan vauvarokossa vaihtuneen vuoden ja sen, kun keksimme alkaa käydä lasten kanssa uimassa yksityisvuorolla koronan sulkemassa Suomessa. Muistan molemmat Löylykontin saunareissut (kummallakin kerralla sain houkuteltua jonkun kanssani myös avantoon).
Muistan ylpeyden, kun esikoinen oppi huterasti luistelemaan ja hiihti kanssani ensimmäisen oikean hiihtolenkin talven päätteeksi. Tai kun Mante oppi vajaassa kahdessa viikossa ryömimään, konttaamaan ja seisomaan – ilo vaihtui järkytykseksi, kun vauvamme vähän myöhemmin oppi kiipeämään liedelle ja porraskaiteille.
Muistan poikien syntymäpäivät, höyryjunaretken ja ensimmäisten ulkosaaristomökkipäivien kaaoksen. Muistan, kun kannustimme ja jännitimme lähipiiriläisen olympiaurakkaa mökkitelkkarista ja seurasimme kauhuissamme EM-futiksen yhtäkkistä elvytystilannetta. Pitkiä olivat nekin minuutit, kun odotimme kotona ambulanssia. Onneksi sekin päättyi hyvin!
Siinä vuotemme sellaisena kuin sen muistan. Onneksi ovat kuvat ja videot! Vaikka osaa niistä katsellessa edelleenkin ihmettelen, olenko todella ollut tuollaisessakin tilanteessa mukana, monet niistä myös palauttavat mieleen unohtuneita palasia menneltä kuukausilta. Ja mikä parasta, väsymyksestä huolimatta kuluneen vuoden kuvista paistavat onni ja ilo!
vuosi kuvina
Pssst! Kuvia klikkaamalla pääset lukemaan juttuja kuluneen vuoden varrelta.
Vuosi 2021 starttasi vauvarokkoa parannellessa.
Jännetuppitulehdukset olivat säännöllinen riesa, kunnes sain niiden hoitoon toimivan niksin.
Korona muovasi Manten vauvavuodesta varsin erilaisen kuin esikoisen ensimmäisestä vuodesta aikanaan.
Kasvava perhe vaati kehittelemään kotiin lisää säilytystilaa.
Kevättalvella pääsin kahdesti avantoon. Ennen lapsia talviuin säännöllisesti.
Pasilla on ollut sopeutumista, kun se on joutunut vanhoilla päivillään tottumaan ensin yhteen ja sitten vielä toiseen taaperoon.
Esikoinen innostui viime talvena toden teolla hiihtämisestä.
Koronasulkujen aikaan keksimme alkaa käydä uimassa perheille vuokrattavilla yksityisvuoroilla.
Myös luisteleminen on ollut esikoiselle mieluista tekemistä, mikä on tainnut salaa ilahduttaa myös jääkiekkovalmentajana työskentelevää isää.
Kun korona esti perinteisen virvonnan, kylällä päätettiin järjestää etävirvonta virtuaalikarttoineen.
Vuosi sitten esikoinen sai joululahjaksi ison pojan sängyn. Se toimitettiin Korvatunturilta helmikuussa ja myöhemmin keväällä valmistui myös kirjahyllyillä huoneeksi rajattu nurkkaus.
Mante lähti liikkeelle aivan liian varhain. Kiipeilevää pikkuapinaamme ei pidättele mikään.
Keväällä tekemäni laulu valittiin biisintekokilpailun finaaliin. Finaaliesitykset jouduttiin lopulta koronasta johtuen esittämään etukäteen taltioituina vetoina. ”Onnellisten laulussa” kanssani duetoi hyvä ystäväni Elise Hasanen.
Syntymäpäivälahjaksi esikoinen sai höyryjunaretken, jota hän oli vuoden päivät toivonut ja odottanut.
Kaksivuotissynttärit jäivät koronan varotoimien vuoksi juhlimatta, mutta tällä kertaa juhliin saatiin vieraitakin!
Kuluneen vuoden aikana perheessämme on läpikäyty monenlaisia muodonmuutoksia. Kuvassa esikoisen kolmevuotissynttärit.
Kesäkuussa korona hellitti sen verran, että pääsimme lopulta toteuttamaan esikoisen suuren unelman ja matkustimme höyryjuna Ukko-Pekalla.
Kesällä päätimme ostaa pyöräkärryn, jotta pääsisin retkeilemään lasten kanssa sujuvasti yksinkin.
Yhden koiraystävän jouduimme hyvästelemään, toiseen pääsimme tutustumaan. Kuvassa vanhempieni Mamba-pentu.
Jalkapallohuuma ei ehkä vielä tarttunut pikkuväkeen aivan yhtä vahvasti kuin meihin aikuisiin.
Ulkosaariston mökillämme sattui ja tapahtui, kun matkustimme yhteysveneellä, soutuveneellä ja kallioita kiiveten kauas mantereesta 3-vuotiaan, 9-kuisen, koiran ja tavaravuoren kanssa.
Löysimme uusia kivoja retkikohteita, kuten Herra Hakkaraisen talon Sastamalassa.
Syksyllä teimme useaan otteeseen tuttavuutta laryngiitin kanssa ja erään kerran jouduimme turvautumaan ambulanssiinkin. Esikoinen sai tapauksesta muistoksi hienon Sankaripupun.
Veljeksistä on hitsautunut kuluneen vuoden aikana luja tiimi.
Vihdoinkin pääsin taas Kirjamessuille! Mantekin pääsi ensimmäistä kertaa mukaan messuhumuun.
Lokakuussa aloitin bloggaajana Vaikuttajamedialla ja melkein heti pääsin myös livenä tutustumaan uusiin kanssabloggaajiini. Marraskuussa Äijä-äiti blogi puolestaan täytti vuoden.
Joulun alla vein esikoisen ensimmäistä kertaa teatteriin. Esitys teki sen verran suuren vaikutuksen, että meillä leikitään yhä ”Hölmöläisten joulua”. Samalla reissulla kävimme katsastamassa Stockmannin jouluikkunat.
Korona on muovannut kyläyhteisöstämme varsin aktiivisen ja kekseliään. Suomen sulkeuduttua täällä on alkanut tapahtua! Joulukuussa kylällä toteutettiin jo kolmatta kertaa yhteisöllinen joulukalenteri. Yhteen luukuista rakensin tonttupolun ja päädyin sattumalta myös uutisiin.
Joulun alla meille muutti tonttu.
Tänä jouluna toiveemme toteutui: Saimme olla terveitä.
Kohti uusia seikkailuja ja vuotta 2022!
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!
Uu kävittekö Käpylän vauvauinti kultakalojen tiloissa? Meki uidaan siellä!
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Joo, siellä ollaan käyty! Mahtava paikka ❤