Tammikuun alussa pääsimme juhlistamaan kummipoikani nelivuotissynttäreitä. Siitä lähtien ihmisten iät ja syntymäpäivät ovat olleet meillä lähes päivittäinen puheenaihe, sillä esikoinen on alkanut odottaa myös omia syntymäpäiviään malttamattomana.

”En saa unta, Jännittää” – Syntymäpäivän odotusta

”Äiti, en saa unta. Jännittää.”
[Ä: ”Mikä jännittää?”]
”Synttärit.”
[Ä: ”Kulta, niihin on vielä aika monta kuukautta.”]

Se ero meissä aikuisissa ja lapsissa on, että siinä missä esikoinen on suunnitellut syntymäpäiviään jo puoli vuotta etukäteen, minä melkein unohdin omani. Viikot sekoittuivat, kun helmikuun loppu kului sairastupaa pyöritellessä.

Kevään ensimmäisenä päivänä kaikki olivat kuitenkin jälleen terveitä ja juhlapäivä koitti. Ensimmäisen kerran heräsin jo ennen kuutta, kun Mante halusi aloittaa aamuhalimiset.

Seuraavan kerran heräsin puolitoista tuntia myöhemmin synttärilauluun ja esikoisen vaikerrukseen: ”PALJON… En jaksa vielä herätä!…NNEA VAAN.” Korttiin esikoinen oli kirjoittanut, että äiti on tyttö, rakas ja mukava, ja tekee kauniita töitä. Sitten ikkunalaudalle kiivennyt Mante putosi niskaani.

Synttärit ovat jännä paikka!

”Mikset ole tehnyt kakkua?!” – juhlapäivän kompurointeja

Tiedossa oli kiireinen viikko ja tiesin, että olisin juhlapäivän pitkälti omillani lasten kera. Päivään oli kuitenkin sattunut osumaan spesiaaliohjelmaa. Ensin veimme ystäväni kanssa vaaperomme Oopperan taidetuokioon ja sen jälkeen jatkoimme yhdessä lounaalle.

Esikoinen rakasti aikanaan taidetuokioita, mutta Mante ei showsta perustanut, kun olisi pitänyt olla paikoillaan. Lounaskaan ei pikkuherraa miellyttänyt: Taas olisi pitänyt istua aloillaan! Ei ole Mantea luotu sellaiseen. Minä nautin senkin edestä!

Sitten alkoi päivän varsinainen action-osuus: Jo Oopperatalolla selästäni oli kuulunut pahaenteinen naksaus, minkä myötä tuttu kipu oli levinnyt kehoon. Vaapuin jumiutuneen selkäni kanssa hakemaan esikoista päiväkodista. Siellä minua odotti kiukkuinen kolmevuotias:

”Äiti, et saa tulla vielä hakemaan! Mene pois! Ja mikset ole tehnyt kakkua?! Nyt on syntymäpäivä. Minä haluan kakkua!”

Kakku oli tosiaan jäänyt tekemättä ja hankkimatta, kiitos venyneen sairastelun. Eikä meillä sen syömiseen olisi ollut perheenä aikaakaan. Olisimme koossa vasta puoli kahdeksalta, juuri ennen lasten nukkumaanmenoa. Keksin kuitenkin, miten pelastaisin tilanteen: kotoa löytyi tarvikkeet marjarahkaan.

Ilta jatkui vauhdikkain kääntein. Ensin Mante puklasi uuden keltaisen nojatuolimme päälle, sitten esikoinen keksi työntää kätensä juuri tehtyyn marjarahkaan. Lopulta istuimme kuitenkin iltapalan ääressä koko perhe ja kannoin pöytään juhlatarjoilun: esikoisen käsivarsilla vatkatun synttärirahkan.

Tunnelma oli odottava. Ensimmäisten lusikallisten jälkeen koitti tuomio: ”Minä tykkään rahkasta, mutten tästä sinun tekemästä. Haluan jonkun muun tekemää rahkaa!”

Kakku jäi tekemättä ja hankkimatta. Virhe – ainakin jos esikoiselta kysytään.

”Onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori” – ikä on vain numero

Iltatoimien äärellä selkää kivisti ja silmäluomia painoi. Jo hetkeä myöhemmin, harvinaisen nopeasti nukahtaneita lapsia katsellessa, olo oli kuitenkin äärimmäisen onnellinen. Ei tämä meidän kohelluksemme Strömsön standardeja täytä, mutta meininki on ainakin aidosti meidännäköistämme!

Vaan mitä tuumikaan esikoinen uudesta iästäni, lukemasta kolmekymmentäkuusi?

”Isu on kyllä jo tosi vanha! Mutta onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori, että muistat, miltä lapsista tuntuu.”

”Onneksi sinä olet äiti vielä niin nuori, että muistat, miltä meistä lapsista tuntuu.”

Lue myös:

• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• ”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä
• Kun äiti ei tuoksukaan pullalta

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista, Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lastemme lukumieltymykset ovat taas muuttuneet ja suosikkikirjat sen myötä vaihtuneet. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: Lukijoina veljekset ovat keskenään aivan erilaisia! Esikoista viehättävät kielen kepposet ja hyvät tarinat, Mantea toiminnallinen lukeminen. Kummallekin on löytynyt mieluista lukemista. Vaan mitä meillä meillä nyt luetaan ja mitkä ovat lasten uusia lempikirjoja?

Yksi Manten lempikirjoista on Urhon ja Onnan laastarikirja. Jostain syystä Mante tykkää laastaroida erityisesti tarinan hahmojen suut…

KAKSI ERILAISTA LUKIJAA

Kun esikoinen (3,5v) oli Manten ikäinen, luimme hänelle jo pitkiä satukirjoja. Esikoisen lemppareita olivat muun muassa lastenkirjaklassikko Kuinkas sitten kävikään, palkittu Avain hukassa ja Kirsi Kunnaksen rakastettu runoteos Tiitiäisen runolelu. Pitkään ajattelin, että lukemisen ja satujen kuuntelun kipinä oli jollain lailla ahkeran lukemiseni ansiota. Pikkuveli Manten (1,5v) synnyttyä opin kuitenkin, että jokainen lapsi on erilainen: Vaikka runsaalla lukemisella voi innostaa lasta tarinoiden pariin, se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä johdakaan samaan lopputulokseen toisen kanssa.

Mitä tulee lukemiseen, en enää uskalla paukutella henkseleitäni. Olen jo aikaa sitten ymmärtänyt, että SAIN lukea esikoisellemme niin paljon pienestä pitäen vain siksi, että se oli hänenkin mielestään hauskaa. Mantesta lukemisessa puolestaan ei ollut mitään hauskaa, pikemminkin päinvastoin – kunnes ymmärsin, mikä satujen kuuntelemisesta teki Manten mielestä niin keljua: Olisi pitänyt pysytellä paikoillaan ja vain kuunnella ja katsella. Ei Mantea ollut luotu sellaiseen! Tämän oivalluksen jälkeen ikiliikkujallemmekin alkoi kuitenkin löytyä sopivia kirjoja, joita Mante lukee nykyään jo paljon myös itsekseen.

Meiltä löytyy kaksi hyvin erilaista lukijaa. Kuvassa esikoisen lempikirjoja.

Mitä meillä luetaan?

Kielellinen leikittely ja hyvin kehitellyt tarinat ovat edelleen esikoisen juttu! Hän imee kuulemastaan arkikäyttöön hauskanmakuisia ilmaisuja ja kehittelee niitä myös itse eteenpäin. Kirjojen äärellä vietetty kahdenkeskinen hetki aikuisen kanssa on esikoiselle tärkeä myös siksi, että silloin isoveli saa jakamattoman huomion ja harvinaislaatuisen rauhan jutella kaikesta mieltä mietityttävästä.

Mante on sen sijaan toiminnan ihminen. Kirjan äärellä hän jaksaa istua sitä pidempään, mitä enemmän se tarjoaa tekemistä. Tekstiä ei saa olla liikaa. Parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä samaan aikaan!

ESIKOISEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava): Parhaat iltanaurut saa, kun pyllyt pörisee, lapsia papanoidaan, koira kakkii taikavääkylöitä ja mummu on ihan vauhdissa! Tämä on ensimmäinen Pikkiriikki-kirjamme, mutta valloittanut iltasatuvalintana sekä esikoisen että vanhemmat.
?️ Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla (Otava): Junafanimme osaa tämän kirjan kohta ulkoa, mutta kuvista löytyy yhä joka lukukerralla uusia sanaleikkejä käkätettäviksi. Esikoinen treenaa kirjasta repliikkejä jo tulevaa Lapin reissun junamatkaamme varten: ”Otetaanko jotain kivoja pelejä junamatkalle? Kävisikö vaikka petankki? Ja onhan halko kuitenkin mukana?”
?️ Jopas sattui, Noksu / Noksu kulkee ja keksii (Kvaliti): Kääntökirjassa on kaksi tarinaa, joiden joka käänteessä vaaditaan nokkeluutta. Junallakin matkustetaan! Naurunpyrskähdyksiä saavat aikaan myös Nupin hurjat ehdotukset: Mitä siitäkin tulisi, jos lettuhillon korvaisi ketsupilla?!
?️ Mestarietsivä Peppunen – Mestarivaras ja hohtava huntu (Otava): Tässä teoksessa lukijakin pääsee leikkimään etsivää. Esikoinen rakastaa tehtäviä, jotka ratkomalla tarina etenee. Ja kyllä Peppusvitsikin vähän hihityttää.

MANTEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Missä Puppe piileksii (Otava): Tämä nostalginen luukkukirja on löytynyt jo minun ja mieheni lapsuuden kirjahyllyistä!
?️ Hauvat (Gummerus): Vahvoilla läpillä ja hauskoilla riimeillä varustettu luukkukirja on vieläkin ehjä. Hajoamattomuudesta iso plussa!
?️ Meriyksisarvinen (Kustannus Mäkelä): Ripaus taikaa -kirjasarja on ollut meillä kovin tykätty. Kirjoissa on monenlaista motorista puuhaa: nostamista, vetämistä, pyörittämistä, heiluttamista.
?️ Paljon onnea vaan (S&S): Tämän laadukkailla instrumenttiraidoilla ryyditetyn soivan nappikirjan Mante kuuntelee lähes joka aamu ja laulaa mukana: ”Aaaa vaaaan”. Viimeisellä aukeamalla koko orkesteri soittaa yhdessä ja kynttiläkin syttyy!
?️ Urhon ja Onnan laastarikirja (Wsoy): Ykköshitti! Tämän kirjan mukana tulee viisi uudelleenkiinnitettävää laastaria, joiden liimapinnan saa helposti veden alla myös putsattua. Tarinassa sattuu ja tapahtuu, joten laastareille riittää tarvetta. Jostain syystä Mante tosin tahtoo kiinnittää ne aina hahmojen suiden eteen…

Manten mielestä parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä, samaan aikaan.

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Onnelliset aakkoset – lukemisen leikkejä

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!