Mitä kirjoja lapset valitsisivat, jos he saisivat päättää, mitä heille luetaan? Entä mikä saa heidät innostumaan lukemisesta? Otin 4- ja 2-vuotiaat lapseni mukaan Helsingin kirjamessuille ja annoin heille tärkeän tehtävän: Näyttää kirjatiskeistä kaikki ne kirjat, jotka he haluaisivat lukea, ja kertoa miksi.

Molemmat pojat löysivät messuilta oman lempisatuhahmonsa.

Aikuisen ennakko-oletukset osoittautuivat vääriksi

Etukäteen ajattelin, että tehtävä saattaisi mennä mönkään: Lapset osoittaisivat hyllyistä joka toisen kirjan tai heidän kiinnostuksensa leikkiin lopahtaisi ensimmäisen suoran jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lapset jaksoivat kahlata koko messualueen läpi ja valitsivat kustakin pisteestä kirjoja hyvin harkiten. Esikoinen jopa perusteli valintansa häkellyttävän hyvin.

Ennakko-oletukseni oli, että lapsia miellyttäisivät värikkäät kirjankannet ja kuvat, jotka liittyisivät heidän mielenkiinnon kohteisiinsa. Valintojen perustelut eivät kuitenkaan jääneet näin yksioikoisiksi.

Lasten kirjavalintoja

Ryhmä 1: tuttuja satuhahmoja

Mitä kirjoja lapset sitten valitsivat? Yhden selkeän ryhmän muodostivat kirjat, joissa seikkailivat heille valmiiksi tutut ja rakkaat hahmot: Fanni, Elmeri, Maisa, Tatu ja Patu, Pipsa, Ryhmä Hau, Molli ja Mauri Kunnaksen eläinotukset.

”Valitsin kirjoja, joiden hahmot olivat minulle tuttuja, koska tiesin valmiiksi, että tykkään niistä ja ne on hyviä. Sitten vaan katsoin, mitä [sarjojen] kirjoista en ole vielä lukenut ja otin sen, jonka kansikuva vaikutti kivoimmalta.” (Esikoinen, 4v)

”Elmeri! Missä Elmeri? Minun kirja! Toinen Elmeri! Tää!” (Mante, 2v)

Mante löysi oman suosikkinsa hyllystä – ja vieläpä sarjan kirjan, jota meillä ei vielä ollut!

RYHMÄ 2: kirjoja mielenkiinnon kohteista

Toisen selkeän ryhmän muodostivat kirjat, joiden kannet paljastivat niiden liittyvän lasten merkittävimpiin mielenkiinnonkohteisiin: juniin, ratikoihin, kaivureihin, eläimiin tai kirjaimiin. Ennakko-oletukseni osui siis osittain oikeaan. Pelkkä kansi ei kuitenkaan vielä riittänyt valituksi tulemiseen. Esikoinen selaili ja arvioi kirjoja pitkään ja hartaasti. Mante puolestaan tarkisti, löytyykö kirjasta toiminnallisuutta, ja teki valintansa sen perusteella.

”Koska tykkään ratikoista, katsoin kirjat, joiden kannessa oli ratikka. Jos sisälläkin oli paljon ratikkajuttuja, valitsin ne, mutta jos siellä olikin vaan jotain tylsää, en valinnut.” (Esikoinen, 4v)

”Ratikka! Kaivuri!” [Selaa kirjaa. Jos kirjassa on toiminnallisuutta: ”Tää!”, jos ei: ”Pois!”]

Kaivuri bongattu!

Ratikka bongattu!

RYHMÄ 4: tykätyt kirjaideat

Lapset tuntuivat olevan myös hyvin tietoisia, millaisista kirjoista juuri nyt tykkäävät, ja etsivät sellaisia hyllyväliköistä. Kolmas ryhmä muodostui siis hyväksihavaituista kirjatyypeistä: Etsimis- ja nappikirjoista (joista jälkimmäiset ovat erityisesti Manten suosiossa).

”Me tykätään nyt tosi paljon etsimiskirjoista, koska se on hauskaa.” (Esikoinen, 4v)

”Tosi paljon eläimiä! Nappeja!” (Mante, 2v)

ryhmä 4: yllätysvalinnat

Valittujen kirjojen joukossa oli kuitenkin myös muutama sellainen, joka ei kuulunut mihinkään edellisistä kategorioista. Ne olivat kaikki esikoisen valitsemia. Niinpä kysyin häneltä vielä erikseen, mikä oli valintaperuste näiden kirjojen kohdalla.

”Tämän kannessa oli isot kirjaimet, joita on hyvä harjoitella. Tykkään harjoitella kirjaimia. Siinä oli myös paljon punaista. Punainen on minun lempikirjankansiväri. Aina jos niissä on paljon punaista katson vähän tarkemmin, ovatko ne muuten hyviä. Nämä olivat.”

Värilläkin voi siis olla väliä!

Tässä kirjassa esikoiseen vetosivat kannen suuret kirjaimet ja punainen väri. Selailunkin jälkeen se vaikutti mielenkiintoiselta.

Nämä kirjat lapset valitsivat:

• Pöyhönen & Livingston: Fanni ja levoton liikeri (Kumma),
• Oxlade & Tuya: Etsi, korjaa ja jatka matkaa (Mäkelä),
• Davies & Hu: Miten kirja syntyy (Mäkelä),
• Lucy Cousins: Maisa sairaalassa (Mäkelä)
• Lucy Cousins: Maisan luontoretki (Mäkelä),
• David McKee: Elmeri – Etsi ja löydä (Mäkelä),
• Hälytys! Ryhmä Haun pelastuspartio (Otava),
• Peppa Pig: Pipsan taiturinäytös (Otava),
• Jaatinen (toim.): Nuku hyvin – Iloisia iltasatuja pienille (Otava),
• Petteri Kaniinin luontoretki (Otava),
• Havukainen & Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu (Otava)
• Mauri Kunnas: Kuka kaappasi auringon (Otava)
• Katri Kirkkopelto: Molli ja pöpi pipi (Lasten Keskus)
• Katri Kirkkopelto: Molli ja maan ääri (Lasten Keskus),
• Kalle Nuuttila: Äkkää ja tökkää liikenteessä (Lasten Keskus),
• Nikola Kucharska: Tosi tarua lohikäärmeistä (Lasten Keskus)

HUOM. Kuljimme kaikkien kustantamoiden tiskit läpi, mutta esimerkiksi WSOY:n pisteellä tungos vaikutti siihen, etteivät lapset viihtyneet kirjoja katselemassa kuin hetken ennen kuin halusivat jatkaa eteenpäin. Tämä on vrmasti osaltaan vaikuttanut siihen, ettei kaikista kustantamoista ole valittu kirjoja.

Lue myös:

• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?
• Onnelliset aakkoset: Lukemisen leikkejä
• Kirjavinkkejä lapsille: Lukemista arjen ja oppimisen tueksi

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Jälleen vietetään kansallista Lukuviikkoa eli lukutaidon teemaviikkoa. Tänä vuonna sen teemaksi on valittu ”Lukemalla parempi maailma”, mikä on aiheena myös valitettavan ajankohtainen. Lukuviikon kunniaksi ajattelin jakaa teille vinkkejä lukemiseen lasten kanssa – eli sen, mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta!

Mantelle lukeminen on toimintaa, sanan joka merkityksessä.

Erilaista luettavaa erilaisille lukijoille

Lapsemme ovat kirjojen kuluttajina aivan erilaisia, vaikka molemmat on johdatettu satujen ja lukemisen maailmaan jo varhain. Esikoinen on aina tykännyt kuunnella satuja – jopa pitkiä, vaikkei häntä kovin helposti muuten saakaan rauhoittumaan aloilleen. Hän kuuntelisi lukemista loputtomiin ja kirjahyllystä löytyykin rutkasti lastenkirjaklassikoita Mauri Kunnaksesta Tove Janssoniin ja Kirsi Kunnakseen.

Pikkuveli Mante ei sen sijaan tahtonut kuunnella mitään ensimmäistä sanaa pidemmälle – kunnes keksimme, mikä on hänen juttunsa. Lukeminen alkoi kiinnostaa heti, kun ymmärsimme tarjota taaperolle toiminnallista luettavaa, eli kirjoja jotka tarjoavat tekemistä ja aktiviteettia kuuntelemisen lomassa. Esimerkiksi nappi-, luukku- tunnustelu ja palapelikirjojen myötä Mantekin on oppinut istahtamaan toviksi kirjojen ääreen. Manten lukuintoa on lisännyt myös se, etteivät kaikki kirjat löydy enää yhdestä paikasta, vaan niitä on ripoteltu kodissamme sinne, tänne ja tuonne. (Lisää aiheesta TÄÄLLÄ.)

Kirjojenkin äärellä voi leikkiä

Siinä missä Manten lukeminen on kovin touhukasta, myös esikoisen kanssa tykkäämme leikkiä kirjojen äärellä. Etenkin kun hän on kovin innostunut sanoista ja kielestä, tarjoavat kirjat ja tarinat monenlaista viihdettä. Esikoisemme on osoittanut meille, että jo kolmevuotias voi olla hyvinkin nokkela sanankääntäjä ja -vääntäjä. Hän tykkää esimerkiksi kokeilla, mitä sanoille tapahtuu, kun ensimmäisen kirjaimen vaihtaa, ja naureskelee monimerkityksellisille ilmaisuille.

Olemme kehitelleet esikoisen kanssa omia lukuleikkejämme, mutta kielellistä leikkisyyttä lukemiseen löytyy nykylastenkirjoista runsaasti omastakin takaa. Alkuun pääsee esimerkiksi Tatun ja Patun seikkailuilla, Prinsessa Pikkiriikin seurassa tai vaikka Onnelliset aakkoset -kirjasarjan parissa. Avain hukassa on myös ollut yksi aikaa kestäneistä lukusuosikeistamme. (Aiheesta lisää TÄÄLLÄ.)

Kivalta kuulostavia kirjavinkkejä kannattaa kerätä varastoon!

Lukuvinkkejä varastoon

Se että kirjojojen tarjonta on runsasta, on sekä haaste että mahdollisuus. Joskus voi tuntua hankalalta löytää loputtomasta kirjamerestä mitään. Toisaalta, valikoimasta löytyy varmasti jotain mieleistä jokaiselle. Minulla on tapana kuljeskella lasten kanssa kirjastoissa, kirjakaupoissa ja -messuilla, jotta näen, millaiset kirjat heitä vetävät puoleensa. Sama temppu onnistuu myös leikkikavereiden kirjahyllyjen äärellä.

Yritän poimia muistiin myös tuttavien, päiväkodin opettajien, bloggaajien ja lehtijuttujen vinkkauksia. Niiden joukosta löytyy aina uusia lempikirjoja. (TÄÄLTÄ löydät lukuvinkkejä yksivuotiaalle, TÄÄLTÄ vähän varttuneemmille lapsille ja TÄÄLTÄ  koko perheelle.)

lukeminen lähentää

Ei ole sattumaa, että niin monessa lapsiperheessä luetaan vähintäänkin iltasatu yhdessä. Kuuluupa monilla pariskunnillakin olevan tapana lukea ääneen toisilleen. Onhan yhdessä lukiessa luontevaa olla lähekkäin ja rauhoittua päivän melskeestä. Silloin on myös helppo heittäytyä puhumaan vähän painavammistakin asioista tai muista mielen mietteistä.

Taidokkaasti tehdyt lastenkirjat auttavat meitä myös kasvatustyössä. Esimerkiksi Fanni-kirjojen äärellä esikoisemme oppi puhumaan tunteistaan ja nimeämään niitä. Myös numerot ja värit hän oppi kuin huomaamatta lukemisen lomassa. Nyt vuorossa on aakkosten ihmettely. Mante puolestaan on taitava laastaroija, kiitos Urhon ja Onnan laastarikirjan, josta arjen ensiaputaito on opittu.

(TÄÄLLÄ on juttu siitä, mitkä ovat uusimpia ilmiöitä lastenkirjallisuuden saralla.)

Lukemisen äärellä on mahdollisuus levähtää, leikkiä ja lähentyä. (* kuvan kirjat saatu Otavalta)

äänikirjat – kiireisen himolukijan pelastus

Olen aina lukenut paljon ja rentoutunut kirjojen parissa. Kiireisessä lapsiperhearjessa omalle lukemiselle ei kuitenkaan tahtonut löytyä aikaa – kunnes sain mieheltäni joululahjaksi langattomat kuulokkeet. Kokeilen ensimmäistä kertaa äänikirjapalvelua ja jo ensimmäisen kuukauden jälkeen tajusin kuunnelleeni lähes yhtä monta kirjaa kuin olin ehtinyt kuluneen vuoden aikana lukea. Nykyarjessa kun kädet ovat täynnä työtä, mutta korvat usein toimettomina.

Kuulokkeiden ja äänikirjojen myötä sain rakkaan harrastukseni takaisin, mutta myös tunne omasta ajasta lisääntyi, vaikkei mikään oikeasti muuttunutkaan. Täydellinen diili! (Aiheesta lisää TÄÄLLÄ.)

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Miten puhua lapsille sodasta?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!