Jälleen vietetään kansallista Lukuviikkoa eli lukutaidon teemaviikkoa. Tänä vuonna sen teemaksi on valittu ”Lukemalla parempi maailma”, mikä on aiheena myös valitettavan ajankohtainen. Lukuviikon kunniaksi ajattelin jakaa teille vinkkejä lukemiseen lasten kanssa – eli sen, mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta!

Mantelle lukeminen on toimintaa, sanan joka merkityksessä.

Erilaista luettavaa erilaisille lukijoille

Lapsemme ovat kirjojen kuluttajina aivan erilaisia, vaikka molemmat on johdatettu satujen ja lukemisen maailmaan jo varhain. Esikoinen on aina tykännyt kuunnella satuja – jopa pitkiä, vaikkei häntä kovin helposti muuten saakaan rauhoittumaan aloilleen. Hän kuuntelisi lukemista loputtomiin ja kirjahyllystä löytyykin rutkasti lastenkirjaklassikoita Mauri Kunnaksesta Tove Janssoniin ja Kirsi Kunnakseen.

Pikkuveli Mante ei sen sijaan tahtonut kuunnella mitään ensimmäistä sanaa pidemmälle – kunnes keksimme, mikä on hänen juttunsa. Lukeminen alkoi kiinnostaa heti, kun ymmärsimme tarjota taaperolle toiminnallista luettavaa, eli kirjoja jotka tarjoavat tekemistä ja aktiviteettia kuuntelemisen lomassa. Esimerkiksi nappi-, luukku- tunnustelu ja palapelikirjojen myötä Mantekin on oppinut istahtamaan toviksi kirjojen ääreen. Manten lukuintoa on lisännyt myös se, etteivät kaikki kirjat löydy enää yhdestä paikasta, vaan niitä on ripoteltu kodissamme sinne, tänne ja tuonne. (Lisää aiheesta TÄÄLLÄ.)

Kirjojenkin äärellä voi leikkiä

Siinä missä Manten lukeminen on kovin touhukasta, myös esikoisen kanssa tykkäämme leikkiä kirjojen äärellä. Etenkin kun hän on kovin innostunut sanoista ja kielestä, tarjoavat kirjat ja tarinat monenlaista viihdettä. Esikoisemme on osoittanut meille, että jo kolmevuotias voi olla hyvinkin nokkela sanankääntäjä ja -vääntäjä. Hän tykkää esimerkiksi kokeilla, mitä sanoille tapahtuu, kun ensimmäisen kirjaimen vaihtaa, ja naureskelee monimerkityksellisille ilmaisuille.

Olemme kehitelleet esikoisen kanssa omia lukuleikkejämme, mutta kielellistä leikkisyyttä lukemiseen löytyy nykylastenkirjoista runsaasti omastakin takaa. Alkuun pääsee esimerkiksi Tatun ja Patun seikkailuilla, Prinsessa Pikkiriikin seurassa tai vaikka Onnelliset aakkoset -kirjasarjan parissa. Avain hukassa on myös ollut yksi aikaa kestäneistä lukusuosikeistamme. (Aiheesta lisää TÄÄLLÄ.)

Kivalta kuulostavia kirjavinkkejä kannattaa kerätä varastoon!

Lukuvinkkejä varastoon

Se että kirjojojen tarjonta on runsasta, on sekä haaste että mahdollisuus. Joskus voi tuntua hankalalta löytää loputtomasta kirjamerestä mitään. Toisaalta, valikoimasta löytyy varmasti jotain mieleistä jokaiselle. Minulla on tapana kuljeskella lasten kanssa kirjastoissa, kirjakaupoissa ja -messuilla, jotta näen, millaiset kirjat heitä vetävät puoleensa. Sama temppu onnistuu myös leikkikavereiden kirjahyllyjen äärellä.

Yritän poimia muistiin myös tuttavien, päiväkodin opettajien, bloggaajien ja lehtijuttujen vinkkauksia. Niiden joukosta löytyy aina uusia lempikirjoja. (TÄÄLTÄ löydät lukuvinkkejä yksivuotiaalle, TÄÄLTÄ vähän varttuneemmille lapsille ja TÄÄLTÄ  koko perheelle.)

lukeminen lähentää

Ei ole sattumaa, että niin monessa lapsiperheessä luetaan vähintäänkin iltasatu yhdessä. Kuuluupa monilla pariskunnillakin olevan tapana lukea ääneen toisilleen. Onhan yhdessä lukiessa luontevaa olla lähekkäin ja rauhoittua päivän melskeestä. Silloin on myös helppo heittäytyä puhumaan vähän painavammistakin asioista tai muista mielen mietteistä.

Taidokkaasti tehdyt lastenkirjat auttavat meitä myös kasvatustyössä. Esimerkiksi Fanni-kirjojen äärellä esikoisemme oppi puhumaan tunteistaan ja nimeämään niitä. Myös numerot ja värit hän oppi kuin huomaamatta lukemisen lomassa. Nyt vuorossa on aakkosten ihmettely. Mante puolestaan on taitava laastaroija, kiitos Urhon ja Onnan laastarikirjan, josta arjen ensiaputaito on opittu.

(TÄÄLLÄ on juttu siitä, mitkä ovat uusimpia ilmiöitä lastenkirjallisuuden saralla.)

Lukemisen äärellä on mahdollisuus levähtää, leikkiä ja lähentyä. (* kuvan kirjat saatu Otavalta)

äänikirjat – kiireisen himolukijan pelastus

Olen aina lukenut paljon ja rentoutunut kirjojen parissa. Kiireisessä lapsiperhearjessa omalle lukemiselle ei kuitenkaan tahtonut löytyä aikaa – kunnes sain mieheltäni joululahjaksi langattomat kuulokkeet. Kokeilen ensimmäistä kertaa äänikirjapalvelua ja jo ensimmäisen kuukauden jälkeen tajusin kuunnelleeni lähes yhtä monta kirjaa kuin olin ehtinyt kuluneen vuoden aikana lukea. Nykyarjessa kun kädet ovat täynnä työtä, mutta korvat usein toimettomina.

Kuulokkeiden ja äänikirjojen myötä sain rakkaan harrastukseni takaisin, mutta myös tunne omasta ajasta lisääntyi, vaikkei mikään oikeasti muuttunutkaan. Täydellinen diili! (Aiheesta lisää TÄÄLLÄ.)

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Miten puhua lapsille sodasta?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

On tiistai-ilta. Esikoinen on ollut isänsä kanssa uimahallissa. Saavumme Manten ja koiran kanssa iltalenkiltä kotiin samaan aikaan, kun uimarit kaartavat autolla pihaan. Ulko-ovella esikoinen kääntyy katsomaan minua ja tokaisee: ”Kuule äiti, me taidetaan olla isun kanssa tänään ihan kaksin. Te saatte jäädä Manten kanssa nukkumaan ulos.” Isivaihe on alkanut.

Kun vain toinen vanhemmista kelpaa

Eräs ystäväni kertoi, että kun hän palasi vanhempainvapaalta töihin, lapset käänsivät hänelle yhdessä yössä selkänsä – kirjaimellisesti. Ennen hän oli ollut vanhemmista se, johon turvauduttiin, ja isä vasta kakkosvaihtoehto. Jo ensimmäisen työpäivän jälkeen tilanne oli kuitenkin muuttunut. Vain vuorostaan kotiin jäänyt isä kelpasi lapsille, äidille osoitettiin avoimesti mieltä – ja uusi asema kakkosvaihtoehtona.

Neljän kotivuoden aikana olen ehtinyt tottua vaiheisiin, joissa vain toinen vanhemmista kelpaa. Koska mieheni on ollut kausittain työnsä takia paljon poissa kotoa, on ollut luonnollista, että näiden vaiheiden iskiessä lapsemme ovat ripustautuneet minuun. Sen vastapainona minuun on usein purettu myös kiukku, harmi, väsymys ja yleinen paha mieli. Olen ollut se arjenharmaa haapa, joka on seistä tököttänyt myrskyistä huolimatta omalla paikallaan aamusta ja päivästä toiseen.

Isä on vastaanotettu kotiin kirkkain silmin ja riemunkirjavin hurraahuudoin. Toisaalta, hän on saanut liian monta kertaa kuulla sydäntä riipivät sanat: ”Haluan mieluummin äidin.”

Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut. Esikoisella on alkanut isivaihe!

Esikoisella on alkanut isivaihe

Suosiminen on osa lapsen itsenäistymistä

”Miksi sinä tulit hakemaan. Haluan isun”, esikoinen ilmoittaa päiväkodin portilla. Kotiin ehdittyämme hän linnoittautuu olohuoneen ikkunan ääreen tähystyspaikalleen, vaikka sanon isän tulevan vasta parin tunnin päästä. Kun isä sitten kesken iltasadun ilmestyy yläkertaan, kainalooni käpertynyt esikoinen ilmoittaa: ”No niin äiti, voit mennä nyt. Isu tulee tähän.”

Sanat voisivat satuttaa, jollen olisi itse ollut niin monesti suosikkivanhemman asemassa. Tiedän, että vanhempien valikointi liittyy lapsen uhmaan ja itsenäistymiseen, ja olen oikeastaan onnellinen kaikesta ajasta, jonka isä ja esikoinen saavat viettää keskenään. Monta pitkää vuotta mieheni on joutunut sietämään kelpaamattomuuttaan. Nyt hän saa vuorostaan kokea olevansa supersankari – ja minä saan iltasatuhetken verran enemmän omaa aikaa. Sitä paitsi Mante riippuu vielä varsin tiukasti paidanhelmassani. Hänen isivaiheensa aika on sitten joskus myöhemmin.

Vaan miten kävi esikoisen langettaman porttikielton kanssa? Jouduimmeko Manten kanssa yöpymään taivasalla? Emme sentään. Aivan kaikkea lapset eivät meilläkään saa valita.

Lue myös:

• Uhmaikäisen elämänpilaamislista
• Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskellä
• Omaa aikaa äänikirjoista – oivalluksia vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista
• ”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista, Facebookista – ja nyt myös TikTokista!