Tein tänäkin vuonna kummilapsilleni joulukalenterit, jotka täytin tekemisellä, kummilasten toiveilla ja touhulla. Tavoitteenani oli, että kalenterit eivät sisältäisi krääsää eivätkä karkkia (yksittäisiä poikkeusluukkuja lukuun ottamatta) mutta silti jotakin sellaista, joka saisi malttamattomat joulunodottajat innostumaan. Mutta mitä lasten joulukalenteriin voi piilottaa? Tässä tämän vuoden ideat vinkkinä muille kalenterintekijöille!

Kummilasten tämän vuoden joulukalenterit ovat yhtä lukuun ottamatta valmiita – ja tässä ne ovat: prinsessa, keijuboksi, Korvatunturin bussi sekä ”karkkijemma”.

IDEOITA JOULUKALENTERIN LUUKKUIHIN

Minulla on viisi kummilasta, joiden ikähaitari on yhdestä yhdeksään vuotta. Kalenterit siis poikkeavat toisistaan paitsi lasten mielenkiinnonkohteiden, myös ikätason vaikutuksesta. Muun muassa tällaisia asioita kätkin tämänvuotisiin joulukalentereihin:

Pelejä ja leikkejä:

Ajattelen, että kummina on kiva jakaa lapsille eteenpäin pelejä ja leikkejä, joista on itse pienenä pitänyt.

Jatka piirustusta
Tein lapsille piirustuksenalkuja eli viivoja, kaaria ja ympyröitä paperilla, ja annoin tehtäväksi jatkaa niitä eteenpäin.

Kaksi rusinapeliä
Pienen rusina-askin kaveriksi voi sujauttaa leikkiohjeen. Rusinoilla kun on lysti leikkiä vaikka ”myrkkyrusinaa” tai ”rusinan piilotusta”. Ensimmäisessä yksi pöydällä olevista rusinoista on myrkytetty ja herkuttelija saa jatkaa rusinoiden syömistä niin kauan, kunnes koskee myrkytettyyn rusinaan. Sitten vaihdetaan rooleja. Jälkimmäisessä taas toinen kätkee rusinan ja kertoo etsijälle, onko se lintu (=piilossa korkealla) vai kala (=piilossa matalalla). Sen jälkeen piilottaja auttaa etsijää sanoilla ”lämpenee”, ”viilenee” ja ”polttaa”.

Ilmapallohaaste
Luukusta löytyvän ilmapallon kanssa tulee tehtävä: Ilmapallo täytyy yrittää saada pysymään ilmassa niin kauan kuin mahdollista. Leikkiä voi leikkiä yksin, kaksin tai vaikka koko perheen voimin.

Suklaahaaste
Isommille lapsille kätkin kalenteriin suklaahaasteen – eli sisarusten välisen kilpailun, jossa kisataan siitä, kumpi onnistuu syömään oman suklaakarkkinsa hitaammin.

Esikoinen tahtoi tällä kertaa osallistua kalentereiden pakkaamiseen. Tänä vuonna pyrin hyödyntämään luukkujen pakkaamisessa mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Pulmia ja pähkinöitä:

Arvoituksia magneettikirjaimilla
Koska monilla kummilapsillani on menossa vimmainen viehtymysvaihe kirjaimiin, ostin pari paketillista magneettikirjaimia. Niistä riitti arvoituksia useampaankin luukkuun: ”Mitkä kaksi sanaa kirjaimista muodostuu?” ”Kuka on Korvatunturin kuuluisin räppäri? Järjestä kirjaimet, niin tiedät.” ”Montako näillä kirjaimilla alkavaa sanaa keksit?” Tehtäviä pystyy räätälöimään vaikeustasoiltaan erilaisiksi, kun vain käyttää hitusen mielikuvitusta.

Legohaaste
Ostin kaupasta lego-setin, josta pystyi kokoamaan tusinan erilaisia otuksia. Näiden otusten palikat ripottelin sitten lego-iässä olevien kalentereihin rakentelua varten. Varttuneemmille rakentelijoille esitin myös haasteen: Osaatko rakentaa kuvan otuksen ilman ohjeita? Kirjeessään tonttu vielä vinkkasi, että ohjeita voi tiedustella kummitädiltä, jos haaste on liian vaikea. Näitä matalan kynnyksen syitä ottaa kummitätiin yhteyttä ripottelinkin kaikkien kalenteriehin, jotta meillä olisi monta hyvää syytä olla yhteyksissä joulukuun aikana.

Perinteisiä arvoituksia
Arvoituksista pitävät lähestulkoon kaikki ja niissä on se hauska puoli, että lasten vanhemmatkin saa helposti houkuteltua pohdintaan mukaan. (Ja taas on hyvä syy soitella kummitädiltä lisävinkkejä!) Arvoituksia voi toki keksiä itsekin, mutta myös googlaamalla niitä löytyy iso liuta! Mikä tulee sitä isommaksi, mitä enemmän otat siitä pois? No kuoppa tietenkin!

Tontunikä-tehtävä
Kehittelin kalenteriin myös tehtävän, jolla kummilapset voivat selvittää oman tontunikänsä. Tällaisissakin tehtävissä on vain mielikuvitus rajana. Minun versiossani piti muun muassa laskea omien hampaiden ja etunimen kirjainten määrät yhteen ja lisätä perään nolla tai pari.

Keijuboksi lähes valmiina – nimensä mukaisesti se kätkee sisäänsä muun muassa pieniä keijujuttuja.

Prinsessaboksille tein puhvihihat. Kalenterien teemat valitsin kummilasten mielenkiinnonkohteista.

REHTIÄ TEKEMISTÄ:

Värityskuvat
Värityskuvia saa kalenteriin netistä tulostamalla tai ostamalla yhden värityskirjan ja jakamalla sen sivut kalentereihin. Isommille lapsille toimivat mandala-värityskuvat, jotka ovat tuttuja aikuistenkin värityskirjoista.

Valolenksut
Muun muassa isommista ruokakaupoista löytyy pakkauksia, jotka sisältävät taittamalla aktivoituvia valotikkuja. Pakkaus ei muutamaa euroa enempää maksa ja siitä riittää moneen kalenteriin. Minä piilotin valotikut juhlapäivien tienoille: esimerkiksi itsenäisyyspäivälle tai Lucian päivään saa kehiteltyä kivoja leikkejä valotikkujen avulla.

Väritettävät kirjanmerkit
Koska en voi itselleni mitään, tykkään houkutella lapsia lukemaan. Yleensä kummilasten lahjapaketeista (ja joulukalentereista) löytyykin aina myös kirja. Tänä vuonna kätkin jokaisen kalenteriin myös itse väritettävän kirjanmerkin kirjalahjan pariksi.

Laululeikkejä ja tanssihaasteita qr-koodien takana
Osa kummilapsistani on innokkaita tanssijoita, osa taas rakastaa lauluja, laululeikkejä ja musiikkia. Kätkinkin kalentereihin itse laulamiani lauluja, netistä löytyviä tanssihaasteita, laululeikkejä ja muuta musiikillista mukavaa qr-koodien taakse. Qr-koodeja on helppo tehdä netin lyhytlinkki-sivustoilla. Syötät vain halutun nettisivun osoitteen ja saat valmiin qr-koodin tulostettavaksi.

Plusplus-palat
On lego-lapsia, plusplus-pala lapsia ja niitä, jotka rakastavat molempia. Yhdestä plusplus-palapötkylästä riittää jaettavaksi useampaan kalenteriin ja palikoiden rinnalle on hauska keksiä erilaisia haastetehtäviä: ”Mitä näistä voisi rakentaa?” ”Miltä näyttää joulumonsteri?” ”Osaatko nimetä palikoiden värit?” Palikoita on lisäksi kahta kokoa. Suuremmat sopivat pienempienkin maisteltaviksi ja tutkittaviksi!

Vanhasta oman lapsuuteni ”aarrearkusta” syntyi myös toimiva Joulukalenteri. Siinä on peilikin!

ASKARTELUA:

Tarvikkeet askarteluun
Etenkin isommille tykkään laittaa kalenteriin erilaisia askarteluohjeita tarvikkeineen: lennokkeja, lampaita, lumihiutaleita – viime vuonna taisin sujauttaa johonkin kalenteriin myös lakumanteleiden valmistusohjeen.

Tonttuoven tarvikkeita
Tonttuovet ovat kovin suosittuja nykyään. Yhdelle nukkekotileikki-iässä olevalle kummilapselleni kätkinkin tänä vuonna kalenteriin itse tuunattavan tonttuoven. Pitkin joulukuuta tontun tupaan löytyy kalenterista myös kaikenlaista sisustettavaa.

Joulukampa
Ykkösluukkuun voi sujauttaa 24-piikkisen kamman tai muunlaisen joululaskurin, jota pääsee näpräämään päivittäin ja joka konkretisoi jouluun jäljellä olevan ajan.

Muovailuvaha
Tänä vuonna taaperot löytävät kalenteristaan myös muovailuvahaa. Jos sitä löytyy kotoa riittämiin, voi muovailuvahaleikkejä ryydittää muotein tai muovailuvälinein, joilla vahasta saa uutta iloa irti!

Kun eräs vanhemmista kummilapsistani toivoi karkkijoulukalenteria, tein kompromissin: Kalenterin kyljessä on pieni namivarasto joulukuun makeannälkään.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Kauluspaitakortti – kortti lasten kanssa askarreltavaksi
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

2,5 vuoden julkaisutauon jälkeen minulta julkaistiin tänään uutta musiikkia. Tuore joululauluni Voin olla sun tonttus sai alkunsa jo syksyllä 2020, mutta musiikin ja  äitiyden yhdistäminen kahden pienen lapsen äitinä ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin etukäteen kuvitellut – etenkään korona-aikana. Mutta nyt koittaa lauluntekijän paluu. Mihin katosin ja mitä kaikkea matkan varrella tapahtui…?

Kuuntele ”Voin olla sun tonttus” Spotifyssa tai Youtubessa

Syksy -2020: Uusi laulu syntyy

Uusi joululaulu oli alkanut syntyä yllättävän nopeasti. Alun perin suunnittelin vain lyhyttä korvamatoa osaksi joulutervehdystä, mutta yhtäkkiä tajusinkin tekstiä syntyneen kokonaisen laulun tarpeiksi. Loka-marraskuun vaihteessa päätin kokeilla nauhoittaa laulun nähdäkseni, voisiko sen julkaista joulusoittoon.

Äänittämisessä alkoivat kuitenkin haasteet. Taustat sain rakennettua suhteellisen kivuttomasti, mutta lauluraitojen tekemisestä ei voinut sanoa samaa. Mante kärsi pahasta koliikista ja saattoi itkeä 20 tuntia vuorokaudesta. Koska en nukkunut lähestulkoon lainkaan, se kuului äänessä. Laulu ei soinut kunnolla, vaikka vain puolta vuotta aiemmin olin ollut elämäni vedossa tehdessäni Keikkoja parvekkeiden alla kitaristini Jackin kanssa. Myöskään äänitysolosuhteet eivät olleet mairittelevat. Yritin äänittää vuoroin saunalla, vuoroin kellarissa, mutta lopputuloksesta ei tullut toivotunlainen.

Miehen lähtiessä esikoisen kanssa uimahalliin ja Manten nukkuessa harvinaisen sikeitä päiväunia, päätin yrittää vielä viimeisen kerran. Äänitin lauluraitoja pari tuntia, mutta lopputulosta editoidessani deletoin lopulta koko tekeleen lauluosuudet. Aika oli lopussa, joululaulut soivat jo radiossa. Päätin yrittää seuraavana syksynä uudelleen.

”Voin olla sun tonttus” oli lopulta kolmen syksyn mittainen projekti. Laulu ilmestyi 21.11.2022

Syksy -2021: Musiikinteosta ei tule mitään

Kun olin kesällä -2020 jäänyt tauolle keikkailusta valtavan vauvamahani kanssa, luulin tekeväni paluun nopeasti: Ehkä jo samana syksynä. Olinhan onnistunut tekemään musiikkia esikoisen synnyttyäkin aktiivisesti koko ajan. Puolitoista vuotta myöhemmin todellisuus oli kuitenkin kovin toisenlainen kuin olin kuvitellut.  Lasten uniongelmat jatkuivat yhä, enkä ollut 1,5 vuoteen nukkunut kuin kolmisen tuntia vuorokaudessa. (Lue lisää: Valvomisen vuosi) Ohimeneväksi ilmiöksi uumoiltu koronakaan ei ollut kadonnut mihinkään, joten musiikkimaailma ei olut entisellään.

Olin niin väsynyt, ettei minkäänlainen musiikintekeminen käynyt mielessäkään. Luova kipinä oli sammunut, ääneni oli karmeassa kunnossa pitkään jatkuneesta valvomisesta, eikä Mante ollut koskaan viihtynyt studiossa isoveljensä tavoin. Heti Manten synnyttyä olin osallistunut sävellyskilpailuun ja yltänyt siinä finaaliin. Nyt sekin tuntui absurdilta, kuin kaikki olisi tapahtunut jollekulle toiselle.

Jotain luovaa sentään kykenin tekemään. Olin perustanut Äijä-äiti -blogin ja sen rinnalle Instagram-tilin, jolla olin varovaisesti alkanut kokeilla hauskojen videoiden tekemistä. Se oli pienemmän kynnyksen toimintaa, eikä vaatinut yksittäisen lopputuloksen aikaansaamiseen niin paljoa pitkäjänteisyyttä ja aikaa kuin musiikinteko.

Kaivoin kyllä edellisvuonna aloittamani joululaulun taustat esille ja kokeilin äänittämistä. Lopputulos oli vielä kauheampaa kuultavaa kuin edellisvuonna, enkä nauttinut tekemisestä ollenkaan. Niinpä päätin hyllyttää joululaulun jälleen ja olla ajattelematta ja yrittämättä mitään musiikin saralla, kun siihen ei kerran ollut voimia.

Puolitoista vuotta valvottuani olin niin väsynyt, ettei musiikinteko käynyt mielessäkään. Ääni oli karmeassa kunnossa ja luova kipinä sammunut.

Syksy -2022: Kipinä syttyy uudelleen

Valvomisen vuotemme kesti lopulta puolitoista vuotta. Kun vähitellen sain alkaa taas nukkua enemmän, luovat voimatkin alkoivat palautua. Äijä-äitinä olin ryhtynyt tekemään asioita täysin omalla intuitiolla riippumatta siitä, oliko se tyypillinen tapa toimia sosiaalisessa mediassa. Sen myötä homma alkoi vähitellen kasvaa. Aloin kokeilla yhdistää pieniä musiikillisia leikkejä humoristisiin videoihini ja se tuntui heti omalta jutulta. Sitten minua pyydettiin laulamaan häihin…

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla oli konkreettinen projekti ja oikea esiintyminen tiedossa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomasin myös nauttivani harjoittelusta. Ääni ei ollut vieläkään entisellään, mutta joka tapauksessa parempi kuin aiemmin. Kaivoin joululaulun raakileen jo hyvissä ajoin loppukesästä esiin. Alkoi pitkä prosessi, jonka aikana jouduin etsimään omaa ääntäni uudelleen. Lopulta joululaulun äänittämisen rinnalla syntyi vaivihkaa monta muuta tuotosta ja lopulta, niiden kannattelemana kuuntelin sellaista versiota ”Voin olla sun tonttus” -kappaleesta, jonka olin valmis lähettämään masteroitavaksi.

2,5 vuoden tauko on päättynyt. On paluun aika! (Kuva: Miika Rautiainen)

Marraskuu -2022: Paluu artistiksi

Kun julkaisee uutta musiikkia, täytyy olla valmis tekemään kovasti töitä uuden musiikin promoamiseksi. Pikkulapsiarjessa ja työssäkäyvänä äitinä yhtälö on melkein mahdoton. Olinkin etukäteen päättänyt, että teen parhaani – ja sen täytyy riittää. Noin viikkoa ennen julkaisua sairastuin ensin itse. Mies oli työmatkalla, minä yksin puolikuntoisena lastemme kanssa. Sitten sairastuivat lapset. Ensin tuli flunssa, sen jälkeen kuume ja lopulta vielä vatsatauti.

Kun julkaisupäivä sitten koitti, minulla oli vielä yksi kuumeinen lapsi kanssani kotona. Yritin tehdä sen mitä pystyin, jotta laululla olisi mahdollisuus lähteä edes kananlennolla maailmalle. Esikoinen makasi sohvalla päiväunilla hakaten rytmikapuloita 10 sekunnin välein: ”Äiti, aina kun minä soitan näitä, sinun täytyy tulla tänne, sillä minulla on jotain asiaa.” Minkäs sille mahtoi – tärkeimpiä ovat kuitenkin lapset.

Olin ollut 2,5 vuotta lähes kokonaan sivussa musiikkimaailmasta. Minulla ei ollut ollut rahkeita ylläpitää artistisivujani tai Instagram-tiliäni. Olin vain totaalisesti kadonnut musiikkimaailmasta sävellyskilpailun finaalivetoni jälkeen. Äijä-äitinä minut tunnettiin huomattavasti paremmin, mutta yleisö oli aivan toinen. Ilokseni osa on kuitenkin yhä minut muistanut ja vähitellen ruoste ja hämähäkinseitit toivottavasti karisevat lauluntekijä-minäni yltä. Toivon, että tämä on uusi alku ja että saan taas tehdä sitä, mitä olen aina rakastanut: MUSIIKKIA!

Katso ”Voin olla sun tonttus” -teaser TÄÄLTÄ!
Kuuntele ”Voin olla sun tonttus” Spotifyssa tai Youtubessa

Lue myös:

• Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskellä
• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!