*Kirjamessulippu saatu: Helsingin kirjamessut

Mitä antaa kirjalahjaksi lapselle tai nuorelle, jonka haluaisi saada innostumaan lukemisesta? Kiertelin Helsingin kirjamessuja tänä vuonna etsien hyllyistä kirjavinkkejä koululaisille: kirjoja, jotka olisivat myös potentiaalisia lukuinnon herättäjiä. Mitä löysin?

Sarjakuva kerronnan keinona

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille. Osa 1: Käsikirja (S&S)

Koulunvaihdon jälkeen Alisaa on alettu kiusata. Elämä muuttuu kamalaksi, kunnes Alisa löytää kirjastosta punakantisen kirjan, Käsikirja supersankareille, joka opettaa 101 kykyä, jotka opettelemalla kehittyy supersankariksi. Kuvitukset kuljettavat tarinaa eteenpäin kerronnan rinnalla. Kirjasarjan avausosa.

Käsikirja supersankareille -kirjasarjasta on ilmestynyt jo monta osaa.

Anne Muhonen: Monstera Deliciosa 1 – Löytäjä saa pitää (Hertta kustannus)

Alaska löytää kavereidensa kanssa ulkoa peikonlehden ja erikoisen kiven. Seuraavana yönä Alaskan huoneeseen ilmestyy outo otus, monsteramaisteri NeyNey, joka tunnistaa löytyneen kiven käärmeiden käräjäkiveksi. Se on vietävä heti takaisin hirmuiselle omistajalleen! Kaksiosaisen, arkista ja maagista yhdistävän helppolukuisen sarjakuvan avausosa.

Eva Amores & Matt Cosgrow: Karsein viikko ikinä – tiistai (Otava)

Justin Chase on hädin tuskin selviytynyt maanantaista, kun tiistai jo koittaa armoa antamatta. Justinin kissan on edelleen kadoksissa, isä entistä nolompi ja kaiken kukkuraksi hänestä on tullut sometähti pahimmalla mahdollisella tavalla. Runsaasti kuvitetun alakoululaisten kirjasarjan jokainen osa keskittyy yhteen kammottavan noloon, epäonniseen ja hulvattomaan päivään. Sopii Maailman paras puumaja -faneille! Sarjan toinen osa.

Yliluonnollisista MysteeReistä pitäville

Marcus Rashford, Alex Falase-Koya & Marta Kissi (kuvit.): Aamupalaporukan tutkimukset – Peto aidan takana (Hertta kustannus)

Kun 12-vuotias Marcus potkaisee lempijalkapallonsa koulun aidan yli, hän tietää, ettei näe palloaan enää koskaan, sillä mitään aidan yli joutunutta ei koskaan saa takaisin. Se on katastrofi, sillä Marcus ei voi pelata ilman lempipalloaan. Siksi hän lyöttäytyykin mukaan Aamupalaporukkaan, joka on päättänyt selvittää, mitä aidan toisella puolella oikeasti tapahtuu. Jalkapalloilija Marcus Rashfordin kehittelemä helppolukuinen kirjasarja sopii Stranger Thingsistä tykkääville. Kirjasarjan avausosa.

Tanja del Rio & Will Staehle (kuvit.): Warren 13. – Kaikkinäkevä silmä (Kumma)

Warren 13. on sukunsa ikivanhan hotellin jokapaikanhöylä. Perimätiedon mukaan salaperäinen aarre, Kaikkinäkevä silmä, on kätketty hotellin maille, ja Warren on päättänyt selvittää sen mysteerin – samoin kuin sen, mikä otus kurkkii pannuhuoneesta, kuka on aavemainen tyttö pensassokkelossa, ja miksi hotellin ainoa vieras on vuorattu sideharsolla! Puistattavan mysteerisen kirjasarjan avausosa.

Luonnon ja eläinten ystäville

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Aika matka – Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus / Ihme ilmat – Miksi ilmasto muuttuu? (Into)

Herkullisesti kuvitetut lasten tietokirjat vastaavat lasten kiperiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ja kertovat, miten voimme pistää sille yhdessä hanttiin. Tietoiskuihin yhdistellään hauskalla tavalla myös sarjakuvaa ja sarjaan kuuluu myös aiheeseen pureutuva tehtäväkirja.

Rachel Wenitsky, David Sidorov & Tor Freeman (kuvit.): Koirakamut ja täystuho (Into)

Hugo, Lulu ja Kingi ovat hyvinkäyttäytyviä koirakaveruksia, kunnes koirapuistoon ilmestyy Napoleon, riehakas koira joka tuntuu nauttivan elämästään. Se saa koirakamut tuumimaan, pitäisikö heidänkin kokeilla olla villejä. Koirafanien uuden kirjasarjan avausosa.

Huumorin ystäville

Ilkka Olavi & Kai Vaalio (kuvit.): Agenttimummo ja lentävät tekarit (Into)

Seiskaluokkalaisen Alexin haaveet Fortnite-viikonlopusta kavereiden kanssa kaatuvat, kun äiti pakottaa hänet vahtimaan hoitokodista karannutta Rauha-mummoa. Mutta Rauhapa ei olekaan pelkkää kanelipullaa ja kettu-karkkeja, eikä lainkaan niin höperö kuin äiti luulee – vaan agenttimummo, jolla on erittäin salainen tehtävä. Vauhdikkaan, mummostereotypioita rikkovan kirjasarjan avausosa.

Ian Mark & Louis Ghibault (kuvitt.): Hirviönmetsästyksen opas aloittelijoille (Kumma)

Jätti on juuri ilmestynyt Jackin puutarhaan ja yrittänyt SYÖDÄ HÄNEN TÄTINSÄ. Kun Jack vahingossa voittaa jätin, hän päätyy yrmeän, 200-vuotiaan hirviönmetsästäjän oppipojaksi ainoana aseenaan maaginen ja melkoisen epäluotettava kirjan nimeltä Hirviönmetsästyksen opas aloittelijoille. Hulvattoman humoristisen seikkailusarjan avausosa.

Ernest Lawson & Maria Makkonen (kuvit.): Höpersankarit – Opejahti (WSOY)

Taavi on juuri aloittanut opinnot omituisten supersankarien eli höpersankarien koulussa, vaikka on ihan tavallinen. Kun koulusta katoaa kaksi opettajaa, myös Tavis-poikaa kuitenkin tarvitaan. Koululaishuumoria ja supersankarivitsejä sisältävän kirjasarjan avausosa.

Laura Ellen Anderson: Amalia Kulmuri ja kauhukarkelot (Kumma)

Amalia on vampyyri, joka rakastaa lemmikkikurpitsaansa ja vihaa osallistumista vanhempiensa järjestämiin kauhukarkeloihin. Tällä kertaa niihin saapuu myös kuningas pilalle hemmotellun poikansa kanssa. Kun prinssi kaappaa lemmikkikurpitsan, alkaa armoton pelastusoperaatio. Humoristisen kirjasarjan avausosa.

Fantasiaa, kauhua ja kummajaisiA

Suvi Nurmi: Unissamatkaaja. Routala-sarja (Myllylahti)

Sisarukset Essi ja Oona saavat tietää olevansa aikamatkaajien sukua. Suvun vaiettu taipumus alkaa valjeta heille Essi nähtyä oudon unen ja alettua saada sen jälkeen mystisiä kirjeitä. Heidän äitinsä on kadonnut kuusi vuotta aiemmin. Samaan aikaan kotikaupunkia varjostaa salaperäisten kuolemantapausten sarja ja tytöt käsittävät, että jotain on pahasti vialla. Varhaisnuorille suunnatun Routala-reaalifantasiasarja avausosa.

Kuvassa Routala-sarjan kolmas osa: Ajankaitsija.

Siri Kolu & Johanna Lumme (kuvit.): Hereiset – Aamun kauhut (Otava)

Hereiset piinaavat Leon perhettä. Leo ja hänen vanhempansa tekevät kaikkensa, jotta pikkusisko Lumi saisi nukkua yönsä rauhassa, eikä saisi tietää yön kauhuista. Lumi kuitenkin herää kesken yön hurjimpien taisteluiden, muttei näekään hereisiä vihollisina vaan kutsuu niitä luokseen. Sitten tapahtuu jotain kamalaa. Videopelimäisen kauhusarjan toinen osa.

Catherine Doyle: Myrskynvartijan Saari (Kumma)

Kerran sukupolvessa Arranmoren Saari valitsee itselleen uuden myrskynvartijan, jonka tehtävänä on suojella saaren taikaa vihollisilta. Pian Fionnin isoisän on aika luopua tehtävästään ja saari saada uusi myrskynvartija. Tätä kirjaa luen paraikaa ääneen luokalleni, ja sitä ovat kuunnelleet kiinnostuneina kaikki. Taianomaisen kirjasarjan avausosa.

Minuutta ja murrosiän myllerryksiä pohtivalle

Jani Kiiskilä: Huppu seiskalla (Otava)

Kun 13-vuotias Huppu menee seiskalle, kaikki tuntuu muuttuvan. Legoleikit vaihtuvat seurustelujuttuihin ja oma perhe alkaa tuntua sketsiltä. Miten löytää vastauksia elämän suuriin kysymyksiin? Uutuustrilogian avausosa. Sarja sisältää myös kirjoitusharjoituskirjan ”Ihan hupusta – ajatuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta”.

Lue myös:

• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?
• Lukuintoa ja lukemista lapsille – mitä kirjoja lapset valitsisivat?
• Mitä lasten joulukalenteriin – ideoita kalenterin täytteeksi
• Omaa aikaa äänikirjoista – oivalluksia vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Palasin hoitovapaalta töihin elokuussa -2022. Sen jälkeen aika on vilistänyt vauhdilla eteenpäin. On ollut antoisaa päästä taas opettamaan, antoisaa solahtaa taiteen ja muiden aikuisten pariin – olla välillä muutakin kuin äiti. Mutta kyllä minä kaipaan myös aikaa kotona lasten kanssa. Vaan mitä kaipaan eniten kotivuosista?

Kaksi erilaista vauvavuotta

Ehdin olla lastemme kanssa kotona yhteensä neljä vuotta niin, että välissä vain pikaisesti piipahdin työelämässä ennen kuin jäin taas äitiyslomalle. Esikoisen kanssa kotona vietetyt vuodet olivat leppoisia: Olihan lapsia vain yksi, ja kun esikoinen sattui vielä syntymään keväällä, vanhemmuutta pääsi harjoittelemaan lempeissä olosuhteissa, pitkän yhteisen loman merkeissä. Ympärillä oli koko ajan paljon ihmisiä, kun kaikki muutkin olivat lomalla, eikä kukaan ollut koskaan vielä edes kuullut koronasta. Näimme niin ikään vanhempainvapaalla olevia ystäviä, kiersimme tapahtumissa, kävimme vauvauinnissa ja -pilateksessa – jopa musisoimme yhdessä, sillä esikoinen viihtyi studiossa kanssani.

Manten kohdalla moni asia meni toisin: Oli alkusyksy, sateista ja pimeää. Korona oli hiljentänyt maailman. Minnekään ei voinut mennä, eikä juuri ketään nähdä. Vilkas esikoinen janosi seuraa ja huomiota, Mante kärsi pahasta koliikista ja rangankiertymistä, perheemme puolestaan äärimmäisistä uniongelmista. Puolentoista vuoden ajan elin nukkumalla noin kolme tuntia vuorokaudessa, ja vaikka meille kyllä myönnettiin apua, se ei koskaan selvinnyt perille saakka – kiitos koronapandemian.

Mitä kaipaaN eniten kotivuosista?

Uniongelmia en ikävöi, enkä pitkiä yksinäisiä kuukausia. Montaa muuta asiaa olen kuitenkin jäänyt kotivuosista kaipaamaan. Vaikka koronakotiäitiys tarjosi vain murto-osan niistä vauva-arjen elämyksistä, jotka olin saanut kokea esikoisen kanssa, keksimme kuitenkin myös paljon iloatuovia asioita päivien ratoksi.

Noita ilon hetkiä ja yhdessä vietettyä aikaa ikävöin kotivuosista eniten. Jos päivät monesti tuntuivatkin toistavan samaa kaavaa, ehdin ainakin olla lasteni kanssa ja kehitellä jos jonkinlaista tekemistä: musisointia, askartelua, metsäseikkailuja, retkiä, majanrakennusta…

Ehdin myös nähdä vuodenaikojen kehittymisen ympärilläni, huomata lasten vaivihkaa karttuvat taidot – jopa nuuhkaista kahvipakettiin ennen keittimen lataamista. Mitä ylellisyyttä! Nykyään arkipäivään mahtuu kotiin selvittyämme rutiinien lisäksi yksi tai kaksi leikkiä. Sitten onkin jo aika alkaa valmistautua yöpuulle. Kahvin tuoksun äärelle en ole pysähtynyt aikoihin, ja usein lasten housujen lahkeet ovat jo nilkoista lyhyet ennen kuin tajuan heidän tarvitsevan suuremman koon vaatteita. Ja mitä, sanoiko joku joulun lähestyvän?! Luulin, että on vielä elokuu. Ihmettelinkin, mihin kaikki valo ulkoa katosi.

Kaipaan myös kotivuosien armollisuutta. Koska en nukkunut, olin totaalinen tyhjäpää, mutta siitä ei aiheutunut kovinkaan suurta harmia. Kun olin rätti, vauvan ja koiran lisäksi sitä todisti korkeintaan myötätuntoinen tiskirätti keittiön pöydällä. Kiitos taliaivojeni, saatoin vahingossa avata ovikellon soidessa oven puolipukeissa tai palata roskienvientireissulta täyden roskapussin kanssa – mutta mitä sitten. Jos en jaksanut ajatella, en ajatellut. Kunhan lapsilla oli kaikki hyvin, muuta olemista sai säädellä oman jaksamisen mukaan. Töissä on toisin, armoa ei anneta: Väsyneenä tyhjäpäänäkin on potkittava aivosolut liikkeelle ja muistettava pukea vielä soveliaat vaatteetkin päälle!

dav

Aikaa ajatuksille

On hieman nurinkurista, että etenkin vauvavuonna (eli silloin, kun aivotoiminta oli usein aika olematonta), oli rutkasti aikaa ajatella. Pitkillä vaunulenkeillä, imettäessä tai vauvan kanssa sylitellessä avautui ihmeellinen aikaikkuna, jossa ideat ja ajatuksenpoikadet saivat versoa kaikessa rauhassa, eikä ollut kiire mihinkään.

Kun esikoinen alkoi oppia ilmaisemaan ajatuksiaan, myös niiden kuuntelemiseen riitti aikaa ja tilaa. Manten ollessa vauva esikoinen muun muassa saneli minulle vaunulenkkien aikana kokonaisen lastensadun. Se syntyi viikkojen vieriessä, kysellen ja keskustellen, ja minulla on tuo satu yhä muistiin kirjoitettuna. Mikä kallisarvoinen aarre tuosta ajasta!

Lue myös:

• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen
• Opettajan viikko – millaista on ollut palata hoitovapaalta töihin?
• Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskeltä
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!