Tuhat kirjaa vuodessa – tavoitteena lukevat lapset
0Meillä on aina luettu paljon. Siksi innostuinkin erään instaisän (@faijanarkea) ideasta pyrkiä lukemaan lasten kanssa vuoden aikana 500 kirjaa. Viisisataa luettua kirjaa tuntui oman perheen lukutottumuksiin nähden liian helpolta. Mutta entä tuhat? Tuhat kirjaa vuodessa – voisiko se olla mahdollista?
Olen ripotellut erilaisia kirjahyllyjä ympäri asuntoamme, jotta kirjat olisivat aina kaikille helposti saatavilla
Tavoitteena lukevat lapset
Olen aina lukenut paljon ja myös saanut kirjoilta paljon: Tekemistä, mielikuvituksen ruokaa, näkökulmanottokyvyn ja laajan sanavaraston. Kyvyn kirjoittaa, vaikuttaa ja viihdyttää. Koulutuksen. Ammatin. Sen jälkeen kun neljävuotiaana opin lukemaan, minulla ei enää koskaan ollut tylsää hetkeä. Luin autossa, bussissa, vessassa, pihaportailla, koulussa, odottaessa, helteisinä kesäpäivinä riippukeinussa kun oli liian kuuma tehdä muuta, iltaisin unta odotellessa peiton alla taskulampun kajossa.
Kirjat ovat antaneet minulle niin paljon, että tuon saman lahjan toivoisin pystyväni siirtämään myös lapsilleni. Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan paitsi lukemalla heille, myös näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville. Monet nykykodit on ”siivottu” kirjoista. Ne kun ovat tilaavievä ja hankala sisustuselementti. Minä olen ripotellut kirjahyllyjä ympäri asuntoamme. Puolison murahdellessa kaikkialta pursuileville kirjoille yritän lohduttaa häntä sillä, että hänen kärsivällisyytensä nyt palkitaan myöhemmin.
Tutkimusten mukaan lukevia lapsia kasvatetaan lukemalla heille, näyttämällä esimerkkiä ja tarjoamalla kirjoja helposti käden ulottuville
Me myös luemme puolisoni kanssa molemmat. Nykyään. Puolisoni ei nimittäin ollut lukija tavatessamme. Hän osasi nimetä kaksi kirjaa, joista oli elämässään pitänyt. Se riitti auttamaan hänet alkuun. Aloin kantaa hänelle ensin noiden kahden suosikin kaltaisia kirjoja. Vähitellen opin lisää hänen lukumieltymyksistään ja myös luettavaa löytyi yhä enemmän. Hutejakin tuli, totta kai – mutta kirjan saa aina jättää kesken ja tarttua seuraavaan.
Meillä molemmilla on tapana lukea edes muutama minuutti ennen nukkumaanmenoa, jos suinkin jaksamme. Paperista Hesariakin tilaamme edelleen. On mukavampi lukea sunnuntaiaamuisin jotakin konkreettista ruudun tuijottelun sijaan. Jotain jota lapsetkin voivat hypistellä ja kurkistella olan yli. Sivujen rapina, painomusteen tuoksu, osien vaihtelu yli pöydän ja lehden haku aamutuimaan postilaatikolta ovat olennainen osa lukukokemusta.
Mitä yöpöydällä löytyy tällä hetkellä? (*Tinarinnat saatu: Hertta kustannus)
Tuhat kirjaa vuodessa on alle kolme kirjaa päivässä
Mitä tuhat kirjaa vuodessa sitten käytännössä tarkoittaa? Se ei lopulta ole kuin alle kolme kirjaa päivässä.
Luemme lapsille yleensä vähintään kahta kirjaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kumpikin saa valita yhden. Osa lukemistosta on lyhyitä, nopeasti luettuja satukirjoja, mutta erityisesti esikoinen tykkää myös lastenromaanien kuuntelemisesta. Toki iltasadut lukee usein myös puolisoni, joten noina päivinä oma ”kirjatonnini” ei kartu. Toisaalta, toipilaspäivinä, lomilla ja viikonloppuisin saatan kahlata lasten kanssa läpi korkeitakin kirjapainoja, kun kerrankin on aikaa istua rauhassa vieretyksin sohvannurkkaan käpertyneenä.
Koska lasten lukuintoon vaikuttavat sekä aikuisten esimerkki että lasten omat lukukokemukset, päätin laskea tulevan vuoden kirjasaldoon kaikki ne kirjat, joita olen ollut itse lukemassa. Nykyisin kuuntelen paljon kirjoja, sillä pitkät työmatkat ja lenkit koiran kanssa tarjoavat siihen oivan tilaisuuden. Silti yöpöydällänikin on aina luettavaa. Jo muutaman sivun lukeminen ennen nukkumaanmenoa auttaa irrottamaan mielessä kieppuvista arjen asioista ja nukahtamaan nopeasti.
Meillä lapsia kiinnostavat heidän mielenkiinnon kohteisiinsa (esim. kulkupelit ja aakkoset) liittyvät tarinat
Esikoinen tykkää kuunnella iltasaduksi myös lastenromaaneja (*Ärjyli saatu: Otava, *Pomenia saatu: Kumma)
Vaan miten lukutavoitteeni lopulta onnistuu? Siitä raportoin tulevan vuoden mittaan. Aloitin tuhannen kirjan lukuhaasteeni 13. tammikuuta 2024. Nyt, kahdeksan päivää myöhemmin, luettuja kirjoja on kasassa 25. Uskon, että mitä ikinä matkan varrella tapahtuukaan, kaikki luettu on kotiinpäin.
Tällä hetkellä lapsia innostavat myös tunteet, tieteet, jännitys ja ongelmanratkaisuun haastavat tarinat (*Peppunen saatu: Otava, *Monstera Deliciosa 1-2 saatu: Hertta kustannus)
Lue myös:
- Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
- Miksi lapsille kannattaa laulaa?
- Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
- Mitä kaipaan eniten kotivuosista?
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Joulun tarinoita, osa 3: Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi on toiminut perheemme joulukalenterina niin kauan kuin lapset ovat joulusta jotakin ymmärtäneet. Kun on tonttu alivuokralaisena, kotona tapahtuu kaikenlaista jännää ja jouluvalmistelut saa näppärästi kytkettyä osaksi joulunodotusta. Minulla on ollut tapana julkaista tonttuovemme tapahtumia myös täällä ja sosiaalisessa mediassa, ja viime päivinä olen saanut teiltä valtavan määrän toiveita vinkkilistasta, josta voisi poimia ideoita myös omaan tonttuoveen. Toiveenne toteutuu – tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön!
Tonttuovi starttaa joulunodotuksen
En ole kovin innostunut nykyisestä joulukalenterikulttuurista. Kalliit kalenterit sisältävät valitettavan usein leluja ja muovikrääsää ja niistä tuntuu tulleen lapsille eräänlainen kilpavarustelun muoto. Yksi ei välttämättä edes riitä ja kun kolmen kalenterin luukut on avattu, leluja onkin jo kertynyt useamman joulupukin lahjasäkin verran.
Harhauttaakseni omia lapsiani edes muutaman vuoden, kehittelinkin aikanaan idean tonttuovesta joulukalenterina. Joulunodotus alkaa, kun tonttu alkaa tehdä meille muuttoa ja joulukuu hujahtaa sen jättämiä elämänjälkiä seuraillen. Eri vuosina pieni alivuokralaisemme on ollut hyvin eriluontoinen. Tämän vuoden asukillamme on selvästi pilkettä silmäkulmassa, kun taas parin vuoden takaisessa tontussa oli selkeästi kasvattajan vikaa.
Lapset kuljettavat leikkiä eteenpäin
Aiemmin tonttu on muuttanut meille joulukuun 1. päivänä. Tänä vuonna yhteiselomme tontun kanssa alkoi kuitenkin jo aiemmin – kiitos lastemme oma-alotteisuuden. Tänä vuonna lapset nimittäin muistivat ensimmäistä kertaa itse marraskuussa, että olisi aika kirjoittaa joulupukille. Minut määrättiin kirjuriksi ja niinpä kirjoitin kiltisti lasten sanelemat terveiset Korvatunturille.
Illan lähestyessä lapset pähkäilivät pitkään, minne kirje pitäisi jättää. Ulkona satoi räntää, joten siellä kirje olisi kastunut ennen tonttujen tuloa. Lopulta lapset sujauttivat kirjekäärön isänsä crocsiin ja ohjeistivat minua nostamaan sen ulos juuri ennen kuin menisin nukkumaan.
Mutta minä unohdin!
Onneksi tontut ovat kekseliäitä. Ne olivat yön aikana loihtineet oman pikkuoven seinäämme ja kipittäneet sen kautta hakemaan kirjeen. Sen paljastivat pienet lumiset jalanjäljet, jotka johtivat ovelta crocsille ja takaisin. Niin alkoi tämänvuotinen yhteiselomme tonttujen kanssa.
Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi tarjoaa mahtavan tilaisuuden yhteiseen leikkiin lasten kanssa. Kun tarttuu lasten ideoihin ja impulsseihin, ja tempautuu itsekin jouluisen leikin maailmaan, tonttuovi alkaa elää omaa elämäänsä.
Vaan miten päästä leikissä alkuun? Tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön:
1. Me näemme tonttuovesta aina aluksi vain ulkopuolen (=pihanäkymä), kunnes tonttu lopulta jonkin yön aikana keikauttaa tupansa taialla näkyviin niin, että lapset pääsevät kurkistelemaan sinnekin sisään (=tupanäkymä).
2. Tonttuoven muuntelussa kannattaa hyödyntää lasten leluja ja joulukoristeita. Ainakin meidän lapsistamme on jännää, kun heidän leluistaan (esim. autot, työkoneet, eläinfiguurit) tulee osa tontun todellisuutta. Joulukoristeita taas voi tuoda tontun tupaan sitä mukaan, kun niitä haluaa kotiin ripotella. Välillä tonttumme on kehottanut lapsia etsimään niille paikat. Tänä vuonna tonttu on pyytänyt lapsia myös etsimään koristeita, jotka hän on huusholliimme soluttanut.
3. Tämänvuotinen tonttumme on ahkera kirjoittelemaan kirjeitä. Lapset rakastavat niitä. Vaikkei pikkiriikkiselle paperille montaa lausetta mahdu, voi siinä kehottaa esimerkiksi hiihtämään, pulkkamäkeen, joululauluja laulamaan tai viettämään yhteisen glögihetken. Kun tonttu niitä ehdottaa, ovat lapset entistä innostuneempia. Kirjeet toimivat sellaisinakin päivinä, kun olisi jo valmiiksi jotain hauskaa ohjelmaa. Tällöin tonttu voi esitellä ne viesteissä ”omina ideoitaan ja kehitelminään”.
4. Tonttu voi auttaa kasvatusasioissa. Meillä tonttu on esimerkiksi jättänyt tupaansa humoristisia kyselyjä (”näissä asioissa olen ollut tosi kiltti/tuhma”). Yhtenä vuonna sillä oli myös pieni liitutaulu, johon se kirjoitti muistutuksia nukkumaanmenoajoista ja lelujen keräämisestä. Joskus tonttu on myös esittänyt haasteita ja laittanut lapset keräämään onnistumisistaan tarroja seinälle ilmestyneeseen palkintotaulukkoon. Tietystä tarramäärästä se on luvannut pienen palkinnon.
5. Meidän tonttumme kannustavat lapsia usein myös erilaisiin askarteluleikkeihin. Ovella voi odottaa värityskuva, joulukortin tekoainekset, värisudoku (= vaihda helpon perussudokun numerot väreiksi, niin nuorempikin pystyy sen tekemään) tai vaikka tontun tupaan piilotettuja helmiä rannekorun tekoa varten.
6. Tonttu voi jättää ovelleen lumipalloja (vaahtokarkkeja), jotta voitte viettää kaakaokestit ja tipauttaa ne juoman sekaan TAI piparkakkumuotteja, jotta saatte järjestää piparinleivontatalkoot.
7. Myös kaikenlaiset leikkien alkusysäykset ovat toimineet meillä hyvin. Niissä tonttu jättää tupaansa leikissä tarvittavan välineen ja ohjeet, esimerkiksi ”jatka kuvaa” (tontun jättämällä paperilla on piirroksen alku, lasten täytyy viimeistellä se), ”pidä pallo ilmassa” (ilmapalloa täytyy pomputella yhdessä ilmassa mahdollisimman kauan), äänisokko (esim. kulkusilla) tai ”keksi itsellesi tontunnimi (tontun jättämien ohjeiden mukaisesti). Nimienkeksimisleikit ovat lapsista muutenkin hauskoja ja aina välillä tonttu jättääkin tehtäväksi keksiä vaikkapa lemmikkikissoilleen nimet.
8. Tonttu voi valmistella pihalle (tai sisälle) temppuradan ja jättää ovelleen tulo-ohjeet.
9. Etsimisleikit ovat myös aina hauskoja. Välillä tontuillamme ovat olleet kadoksissa kengät, välillä työkalupakki tai tonttulakki. Lasten tehtävänä on etsiä ne kodistamme ja yleensä tonttu palkitsee avusta seuraavana päivänä, vaikkapa piparkakuin tai kiiltokuvin. Kiiltokuvilla saa myös luotua tapahtumia ja tilanteita tontun tupaan.
Tonttu on jättänyt ovelleen kiitospipareita palkinnoksi edellispäivän avusta
10. Joskus tonttumme on osallistunut myös arjen pyörittämiseen: Hän on saattanut jättää ovelleen lapun, että jääkaapista löytyy riisipuuroa, pakkasesta piparitaikinaa tai kuusen koristeet on nostettu eteiseen valmiiksi.
11. Tontuilla on tapana reagoida myös lasten keksimiin yllätyksiin ja ainakin meillä lapset odottavat malttamattomina, miten tonttu heidän toimiinsa reagoi. Tänä vuonna lapset muun muassa keksivät piilottaa tontun kengät. Seuraavana yönä tonttu oli puolestaan nostellut lasten kengät ihan hassuihin paikkoihin.
12. Humoristisen tontut avaavat paljon mahdollisuuksia. Tämän vuoden tonttumme oli esimerkiksi ripotellut rusinoita ovensa edustalle ja jättänyt lapsillemme viestin, jossa kysyi, voisivatko nämä siivota tuvan kaamean sotkun. Lapset olivat tehtävästä oikein mielissään.
Syömällä siivoaminen on hauskaa!
13. Nukkekotitavarat tarjoavat paljon mielikuvitusta ruokkivia ideoita. Usein tonttuovelle ilmestyvä uusi esine on meillä jo yksistään se ”päivän juttu”. Tonttulan tavaroilla kun on kiva leikkiä muutenkin – ainakin silloin, kun tonttu ei ole näkemässä!
Lue myös: