Hae
Äijä-äiti

Kauluspaitakortti – kortti lasten kanssa askarreltavaksi

Tänä vuonna päätimme taiteilla isänpäiväkorteiksi kauluspaidat, joita somistivat lasten suunnittelemat kravatit. Esikoinen vastasi niiden tussaamisesta ja Mante viimeisteli luomukset värikynillä. Taiteilun lomassa esikoinen innostui (Manten kompatessa) tarinoimaan kravattien kuvista niin lennokkaasti, että päätin jakaa tarinat täälläkin. Tässä hauska kortti lasten kanssa askarreltavaksi!

Miten kauluspaitakortti tehdään?

Kauluspaitakorttia varten tarvitset haluamasi kokoisen palan paperia. (Nämä on tehty A4-koossa.) Leikkaa paperin yläreunaan saksilla muutaman sentin levyiset kaistaleet- Älä kuitenkaan leikkaa suikaletta kokonaan irti vaan leikkaamatta paperin keskeltä jokusen sentin pätkä. Käännä suikaleiden yläkulmat toisiaan vasten alla olevan kuvan mukaisesti, jolloin syntyy kaulukset. Kiinnitä kaulukseen ”napit”, muotoile ja koristele paitaan sopiva kravatti ja liimaa se paikoilleen. Kravatin alareunan voi jättää myös liimaamatta, jolloin sen alle voi kätkeä viestin. Lopuksi liimaa kaulukset.

Meillä lapset vastasivat värien ja ”nappien” valinnasta sekä kravatin suunnittelusta ja toteutuksesta. Neljävuotias taiteili tussein ja kaksivuotias värikynin. Minulle jäivät leikkaaminen ja liimaaminen sekä onnitteluviestien kirjaaminen esikoisen sanelusta.

Lapset valitsivat paitojen värit ja kauluksen koristeet. Samalla syntyi samasta ideasta kimmokkeen saanut synttärikortti isoäidille.

kravatti 1: meri

Viininpunaisessa paidassa komeileva kravatti sai inspiraationsa merestä ja se myös päätyi purjehduksesta pitävälle isoisälle.

Kravatin meri on niin sininen, ettei valkoista näy. Tässä meressä ei saa veneillä, koska siinä uidaan. Täällä on myös laitureita, jotka on sidottu veteen.”
[MANTE: ”Meri. Lisää sinistä!”]

Kaikki kortit valmiina!

kravatti 2: bussireitit

Esikoinen on ollut aina kiinnostunut bussien reiteistä ja osaakin lähiseudun linjurien pääteasemat ulkoa. Hänen isänsä on ollut lapsena samanlainen. Tästä syystä ja siksi, että isän lempiväri on vihreä, perhosilla somistettu vihreä kauluspaita bussireittikravatilla päätyi isänpäiväkortiksi omalle isälle.

”Tässä kravatissa on bussin numero 1 reitti. Pallot on pysäkkejä. Ja tässä on toisen bussin reitti. Se menee sillan yli. Tähän tulee aika monta reittiä.”
[MANTE: ”Minä piirrän punaisen bussin. Äiti auta!”]

kravatti 3: yllätys vaipassa

Isän ja isoisien lisäksi lapset halusivat yllättää isänpäiväkortilla myös enonsa, jonka perheeseen odotetaan uutta pienokaista. Kravatin teemakin oli vauvaperheelle sovitettu: yllätys vaipassa.

”Isit tietää tässä kravaatissa, että koska siellä haisee, jollain on kakka housussa. Siksi tämä [kortti] pitää antaa jollekin, jolla on vauva.”
[MANTE: ”Piirrän vaipan.”]

kravatti 4: nurmikko sateessa

Keltaisena räiskyvä paita sai sadeaiheisen kravatin, jossa kastumista vastaan taisteltiin keltaisten sateenvarjojen avulla. Tämä kortti valikoitui saajalleen, ”koska se on niin värikäs”.

”Kravatissa on nurmikko ja pensaita. Tässä sataa, koska aurinko on rikki ja ne on voimakkaita ne sadepisarat. Siksi tarvitaan keltainen sateenvarjo. Nurmikolla on myös vaatteita kuivumassa.
[M: ”Lisää keltaista!”]

Kravatti 5: lahjapaketti avaruusraketissa

Oranssiin kauluspaitaan syntyi avaruusrakettiteemainen kravatti – koska joskus lahjapaketit voivat olla niin pitkiä, että niiden kuljettamiseen tarvitaan kokonainen raketti!

”Kravatissa on pitkä lahjapaketti, jonka sillä on avaruusraketti. Paketti on rusetoitu huolellisesti. Paketin päällä on ukko, joka ohjaa rakettia.”

rannekoru-kauluspaitakortti

Isänpäiväkorttien kylkiäisenä syntyi vielä yksi bonuskortti isoäidin synttärikortiksi. Päätimme hyödyntää samaa ideaa, mutta korvata kravatin helminauhalla. Ensin lapset saivat suunnitella helmistä rannekorun, jonka sovitimme paidan kaulusten alle kaulakoruksi. Paidasta piti tehdä huomattavasti isänpäiväkortteja pienempi, jotta mittasuhteet saatiin sopimaan yhteen. Liitin takapuolelle vielä suikaleen pahvia kovikkeeksi, jotta paita säilyttäisi ryhtinsä painavan korunkin kera. Tästäkin tuli aika metka!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tytöistä ja pojista – lapset sukupuolipoliiseina

”Äiti, pitäisiköhän sinun antaa isun tehdä tuo?” esikoinen kysyy, kun pyöräytän kaukosäätimestä kanavahaun käyntiin digiboksin päivitettyäni. ”Isu osaa sen paremmin.” Sama kaava toistuu, kun kiristän löystynyttä porraskaidetta, liimaan pikkuaton irronnutta osaa paikalleen ja kiinnitän kivielementtiseinän irronnutta palaa kiukaan taakse. Lapsemme on muuttunut sukupuolipoliisiksi, joka latelee hämmentäviä ajatuksia tytöistä ja pojista sekä sukupuolirooleista.

MITÄ IHMETTÄ?! MITÄ ON TAPAHTUNUT?

Irti vanhanaikaisista sukupuoliasetelmista

Olen päätynyt keskelle vanhanaikaiselta tuntuvaa sukupuoliasetelmaa, joka tuskin on saanut kimmoketta kotoamme. Meillä työnjaot tehdään yleensä käytäntö edellä: se tekee, joka osaa, ehtii ja jaksaa – toinen saa sillä välin puuhata lasten kanssa. Ja koska lemppari- ja inhokkihommamme ovat pitkälti samat, molemmat pääsevät ja joutuvat tekemään molempia. Kaksi poikkeusta sääntöön kuitenkin on: Minä olen taloutemme ATK-vastaava, koska digihommat ovat minulle luontevampia. Mies puolestaan hoitaa auton. Ompelukone ei tottele meistä kumpaakaan, mutta onneksi on anoppi!

Jostain sukupuolistereotypiat ovat kuitenkin kolmevuotiaamme mieleen purjehtineet. Kun mieheni kokkaa keittiössä makaronilaatikkoa, yhtä bravuuriruoistaan, esikoinen tulee kysymään: ”Äiti, pitäisiköhän sinun kuitenkin mennä auttamaan?” Ja kun kerron palaavani töihin tulevana kesänä, esikoinen naurahtaa: ”Ei äiti käy töissä. Äidin työ on pelata tennistä.”

Vähän haikeana aavistelen, että vaikka sukupuoli ei yleensä vielä päiväkoti-ikäisillä ole kaveruuden esteenä, kouluikään mennessä tilanne saattaa mutkistua.

Konservatiisivisia lapsia ja vapaamielisiä vanhempia

Huomaan perheeseemme pesiytyneen ilmiön harmittavan. Jo minut on aikanaan kasvatettu ajattelemaan tekemisiäni sukupuolestani irrallisesti, mistä olen vanhemmilleni kovin kiitollinen. Lapsuudenkodissani kaikki tekivät kaikkea, eikä siitäkään tehty mitään numeroa. Kouluaikoinani vielä vähän kummeksuttiin poikien kanssa leikkivää tyttöä, mutta tuossakin suhteessa uskon maailman muuttuneen. Esikoisen päiväkodin mekkobileissä kaikki pukeutuvat mekkoihin sukupuolesta riippumatta. Sama sukupuolivapaus pätee myös naapuripihan trampoliinilla voltteja pomppiviin koululaisiin. Mistä lapsemme yhtäkkinen konservatiivisuus on lähtöisin?

”Poika ei voi olla kaunis”, esikoinen tuumaa eräänä päivänä tarhasta kotiin kävellessämme. ”Mutta tytöt on kauniita, kaikki meidän päiväkodin tytöt.”  Esikoista on tarhapäivän aikana valistettu tyttöjen toimesta siitä, että pojat saavat olla komeita, eivät kauniita. Pitkällisen keskustelun lopputuloksena kuitenkin toteamme, että oikeastaan komeakin tarkoittaa kaunista. Höpsöt ihmiset ovat vain joskus ajatelleet, että tyttöjen ja poikien kauneudelle tarvitaan omat sanat.

”En voi leikkiä päiväkodissa enää tyttöjen kanssa”, esikoinen huokaisee muutamaa viikkoa myöhemmin. ”Tytöt leikkii tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa.” Tämän sanottuaan hänen kasvoilleen ilmestyy kuitenkin tuttu virne. ”Onneksi päiväkotipäivän jälkeen kuitenkin voidaan!” Niinpä niin, illalla on rokkimuskari ja suurin osa ryhmästä on samaa, tarhasta tuttua porukkaa. Ennen muskaria ja sen jälkeen lapsilla on tapana riehua tovi yhdessä, iloisina melskaten. ”Voi ei, ei vielä!” päiväkodin opettajakin huokaisee, kun kerron esikoisemme mietteistä. ”Toivoin, että tältä olisi vältytty vielä ainakin vuosi.”  

Vaatii melkoista rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa kulkea omaan suuntaan ja olla alistumatta toisen tahtoon.

Ajatukset muuttuvat hitaasti

Vaikka päiväkodin opettaja vakuuttaa tarhan toteuttavan sukupuolineutraalia kasvatusta, ja tarhapäivien tapahtumia kuunnellessa siltä vaikuttaakin, tyttöyden ja poikuuden roolit pesivät hiekkalaatikkoleikeissä tiukassa. Käy ilmi, että päiväkodissakin nimenomaan lapset kertovat toisilleen, mitä he voivat olla tai saavat tehdä sukupuolensa tähden. Aina jollakulla on isosisko tai -veli, joka opettaa kirjoittamattomat säännöt eteenpäin nuoremmilleen. Vähän haikeana aavistelen, että vaikka sukupuoli ei yleensä vielä päiväkoti-ikäisillä ole kaveruuden esteenä, kouluikään mennessä tilanne saattaa mutkistua – vielä tänäkin päivänä.

Jossain vaiheessa joku toinen lapsi kertoo esikoisellemme, ettei hänen lempivärinsä voi olla punainen, tyttöjen väri. Tai etteivät pojat voi pukeutua kesällä mekkoon ulos lähtiessään. Ettei paras kaveri voi olla vastakkaista sukupuolta. Silloin vaatii melkoista rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa kulkea omaan suuntaan ja olla alistumatta toisen tahtoon – eikä se ole aina helppo tie.

Myönnän olevani pettynyt. Itse kuljin lapsena usein vastavirtaan ja ajattelin, että omilla lapsillani olisi varmasti jo helpompaa. Toki moni asia on nykyään toisin, mutta yllättävän monet sukupuoleen liittyvät ajatukset näyttävät silti toistuvan muuttumattomina hiekkalaatikon vertaiskoulutuksessa.

Mitä minä voin asialle tehdä?
Tukea. Jutella. Tiukan paikan tullen halata. Loput täytyy varmaankin improvisoida.

Kotiin saapuessani esikoinen juoksee jo eteiseen vastaan. ”Äiti, me tarvitaan sinun apua! Tabletti on rikki, se ei lataa. Haluan katsoa bussivideoita.” Ikivanha tablettimme on tosiaan alkanut oikutella, mutta netistä löytämälläni kikalla olen saanut ostettua sille lisäaikaa. Häärään laitteen kimpussa hetken ja lopulta se alkaa latautua. Mies häärii sillä välin keittiössä. Esikoinen on halunnut mennä auttamaan häntä ruoanlaitossa. Seuraavana päivänä haen esikoista päiväkodista. Hänellä on tärkeää asiaa: ”Äiti, minä leikin tänään tyttöjen kanssa!” 

Ehkä kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.

Sukupuoliin liittyvät käsitykset tuntuvat juurtuneen tiukkaan, mutta toivoa muutoksesta ei ole vielä menetetty.

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!