Olen aina lukenut paljon. Kiitos äänikirjojen ja pitkän työmatkan, harrastus on jatkunut myös lapsiperhearjen melskeessä. Alkusyksyn lukulistalta neljä kirjaa on ollut erityisesti mieleen – ja koska usein toivotte kirjavinkkejä, vinkkaan ne nyt teillekin! Lastenkirjavinkkejä vuorossa sitten taas ensi kerralla.

Iida Turpeinen: Elolliset (S&S)

Elolliset on kuin kylmä sukellus jonnekin Avaran luonnon ja laadukkaan tieteisdokumentin välimaastoon. Se on teos, jossa tiede ja taide asettuvat rinnakkain, toisiaan arvostaen ja täydentäen, yhteistä kaunista kieltä punoen. Elolliset kertoo tarinaa eläimistä, jotka kohtasivat loppunsa ihmisten tekojen seurauksena. Tarinan päähenkilö on stellerinmerilehmä, luuranko Luonnontieteellisessä museossa – eläin, jota ihminen ei koskaan ehtinyt kunnolla oppia edes tuntemaan ennen kuin oli sen jo tuhonnut.

Laji toisensa jälkeen katoaa sukupuuttoon Elollisten lyhyesti toteavien mutta paljonkertovien virkkeiden virrassa. Teos ei kuitenkaan tuomitse tai jää märehtimään tapahtunutta – sen henkeähaukkova lukija saa tehdä itse kerronnan kiitäessä kepeästi jo kaukana edessäpäin. Ja juuri siinä piilee Elollisten upeus: Se puhuu raskaasta aiheesta olematta lainkaan raskas. Kevyesti koskettaen se onnistuu kuitenkin jättämään lähtemättömän jäljen lukijaan, suorastaan ympäröimään tämän jäljillä, joiden jättäjät ovat jo poissa.

Ella maria nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (Johnny kniga)

Mitä kaikkea mahtuu sanomattomien sanojen väliin? Tätä Nutti tutkii tarinassaan Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, jossa kuolemansairaan äidin pitäisi saada kerrottua kauas Tukholmaan muuttaneelle tyttärelleen syövästä. Vaan miten helppo onkaan keksiä aina vain uusia syitä, uusia sanoja, jotka pitävät totuuden etäällä. Varsinkin kun eteläinen pääkaupunki on jo valmiiksi vieraannuttanut pohjoisessa syntyneen tyttären äidistään.

Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on kertomus äidin matkasta tyttären luo. Junamatka ja rintakehässä kirvelevä totuus tarjoavat mahdollisuuden myös henkisen välimatkan kuromiseen. Tarina on idealtaan kovin tuttu: Helpolta tuntuva asia muuttuu aina vain mutkikkaammaksi, ja onnistumisen kynnykseltä palataan lukijan hermoja koetellen jatkuvasti lähtöruutuun. Päähenkilö Agatassa on kuitenkin jotain kovin tunnistettavaa: Hän on ihmistyyppi, jollaisen jokainen tuntee – ja juuri se tekee tarinasta ja järjettömiä päätöksiä tekevästä päähenkilöstä niin uskottavan ja inhimillisen.

Kunnes kuolema meidät erottaa, onkin vain osa totuutta.

Anna munsterhjelm: Ei mitään rajaa – Miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä (TrueStory)

Ensin pieni tunnustus: Ihastuin Anna Munsterhjelmin nokkelaan ja älykkääseen sanankäyttöön jo lukion äidinkielen kursseilla, kun taiturimaisimpia esseitä luettiin kaikille ääneen. Siispä tartuin tähän teokseen suurin odotuksin. Tai tartuin ja tartuin… Ei mitään rajaa on ilmestynyt vasta äänikirjana. Paperiversio on tulossa vasta myöhemmin.

Ei mitään rajaa – miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä on kirja paitsi vanhemmille, myös siitä haaveileville ja ilmiötä ihmetteleville. Teos pohjautuu Munsterhjelmin kokemuksiin ja havaintoihin vanhemmuudesta. Hän päättää yrittää lasta yksin, mistä alkaa monivaiheinen matka lapsettomuuden ja vanhemmuuden risteilevässä maastossa.

Kokemuksellisuuden rinnalla Ei mitään rajaa etsii ja tarjoaa myös selityksiä aikamme vanhemmuusilmiöihin. Tuttujen tulokulmien lisäksi teokseen on valikoitunut myös ilahduttavan tuoreita näkökulmia, muun muassa isovanhemmuuden murroksesta ja lapsen hankkimisesta yksin. Mieleenjääviä ovat myös vanhemmuuden hokemia kyseenalaistavat tekstirivit – ja ne sanat, kauniit sanat! Sellaiset kuin ”hiutaleluomet”.

Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo: huokauksia luokasta (wsoy)

Entisenä äidinkielenopettajana, nykyisenä luokanopettajana en voinut jättää lukematta tätä kahden kirjailija-opettajan teosta. Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo ovat paitsi maamme eturivin kirjailijoita, myös äidinkielen opettajia. Lisäksi heitä yhdistää se, että kumpikin on kokenut uupumuksen työssään opettajana.

Huokauksia luokasta pohjautuu Kinnusen ja Rytisalon kirjeenvaihtoon, joka alkaa kummankin ollessa pitkällä sairauslomalla. Kirjeissään he puhuvat uupumukseensa johtaneista tekijöistä, koulumaailman muutoksesta ja niistä asioista, joita koulussa heidän mielestään kannattaisi tehdä toisin, jotta asiat kääntyisivät parempaan suuntaan.

Kun kirjeenvaihto etenee ja hidas toipuminen alkaa, kirjailijat tekevät työnsä suhteen kovin erilaiset päätökset: Toinen luopuu unelma-ammatistaan selvitäkseen. Toinen päättää jatkaa niin kuin ennenkin – päättää jaksaa ja uskoa siihen, että vielä joskus kuiskaukset luokasta kyllä kuullaan.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Olette kovasti toivoneet lisää lukuvinkkejä sekä lapsille että aikuisille. Niinpä valitsimme lasten kanssa kukin kolme tämän hetken lempikirjaamme. Vanhat suosikit, kuten Tatut ja Patut sekä Prinsessa Pikkiriikit (Otava), Fanni-kirjat (Kumma) ja Avain hukassa (S&S) pitävät pintansa. Tässä kuitenkin niiden rinnalle vielä uusi joukko tutustumisen arvoisia kirjavinkkejä keväälle. HUOM. Juttu sisältää lukuvinkkejä myös aikuisille – ja lopusta löytyy yksi bonusvinkki nuorisollekin!

Nykyisin kuuntelen osan kirjoista ehtiäkseni ”lukemaan” enemmän.

Äidin lukuvinkit:

Maria Turtschaninoff: Suomaa (Tammi)

Suomaata lukiessa tuntui kuin kaksi lempitarinaani, Täällä Pohjantähden alla ja Kultarinta, olisi kiedottu yhteen, ja silti lopputulos oli jotain aivan uutta. Suomaa kertoo neljästä vuosisadasta, sukupolvien jatkumossa eteenpäin siirtyvästä Nevabackan sukutilasta, sekä ihmisten taikauskon ja luontosuhteen muuttumisesta. Tarinan päähenkilö on vanha suomaa, joka todistaa niin sodat, vainot, syntymät ja kuolemat, useista ihmiskohtaloista puhumattakaan. Mutta mikä onkaan sen kohtalo?

Merja Mäki: Ennen lintuja (Gummerus)

Millaista on luopua kodista ja kotiseudusta, lähteä evakkona kohti tuntematonta kesken hehkeimmän nuoruuden? Millaista on rakentaa uutta elämää, kun kaikki tuttu ja Totuttu ensin tempaistaan pois? Vaikka sodasta on kirjoitettu paljon, Mäen romaani lähestyy aihetta tuoreesta näkökulmasta. Ilahduttavaa on myös tarinan päähenkilön valoisuuden säilyminen vastoinkäymisistä huolimatta.

Chi Zijian: Puolikuu (Aula & co)

Mielestäni yksi kirjallisuuden merkittävimmistä anneista on sen suoma mahdollisuus oppia ymmärtämään itselle vierasta ja erilaista. Tässä  tarinassa 90-vuotias evankinainen muistelee pitkää elämäänsä Koillis-Kiinan vuoristometsissä, pienessä paimentolaisyhteisössä. Vuosikymmenten vaihtuessa paimentolaisten luontoon sidonnaista ja eristäytynyttä elämäntapaa uhkaavat niin Japani sotilastoimineen kuin muotteihinsa pakottava modernisoituva yhteiskunta.

Muun muassa nämä olen ahmaissut viime viikkoina ennen nukkumaanmenoa – ja kyllä, hyvän kirjan vuoksi tulee valvottua aivan liian myöhään!

Esikoisen kirjavinkit:

Tässä keväällä viisi vuotta täyttävän esikoisemme kirjasuositukset:

Tove Jansson: Muumipappa ja meri (Wsoy)

Esikoiselle on tullut isänsä kanssa tavaksi lukea tätä kirjaa yhdessä iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Osa magiikkaa taitaa olla tutuilla muumihahmoilla höystetty yhteinen lukuhetki. Välillä pysähdytään myös yhdessä pohtimaan uusia, outoja sanoja.

Sharon Rentta: Päivä eläinten rautateillä (Kustannus Mäkelä)

Junafanimme on jälleen löytänyt uutta, mieluista luettavaa lempiaiheestaan. Leevin pappa on entinen veturinkuljettaja ja Leevillä onkin tapana seikkailla junien parissa isoisänsä kanssa. Samassa mukaan tarttuu paljon hyödyllistä tietoa. Vinkeän hauskat kuvat houkuttelevat keskustelemaan.

Helsingin kaupunginmuseo: Tarinoita ratikoista (Into)

Pienet ratikkafanimme hurahtivat tähän kirjaan löydettyään sen pukinkontista. (Pukki puolestaan löysi sen Ratikkamuseon puodista.) Kirjassa läpikäydään tarinoiden kautta helsinkiläisten ratikoiden historiaa ja pysähdytään välillä lasten kysymysten äärelle. Mikä oli hevosratikan ”pahin paikka”? Entä millainen oli ratikkakuljettajan ajokoulutus 1900-luvun alkupuolella? Miksi ihmiset eivät pudonneet avonaisista ratikoista? Nyt minäkin tiedän!

Kirjan takana on työryhmä: A. Finnilä, J. Jylhä, J. Jäppinen, M. Sihvola, A. Törmä, S-T. Waltari

Esikoinen antoi Muumipapan ja meren miehelleni isänpäivälahjaksi. Tärkeintä kirjan lukemisessa taitaa olla se, että se on heidän yhteinen ”salainen” juttunsa.

Manten lempikirjat:

Tässä 2,5-vuotiaan taaperomme tämänhetkiset iltasatusuosikit:

Reetta Niemelä & Karoliina Pertamo (kuv.): Ystävä joella (Karisto)

Ystävä joella ei ole helppo kirja, mutta jotenkin sen kaunis, runomainen kieli ja lumoavat kuvat ovat saaneet Manten pauloihinsa. Vuodenaikojen virrassa muuntuva joki on tarinan päähenkilön lempipaikka. Joessa asuu myös hänen rakas mielikuvitusystävänsä leväharjaisine ratsuineen. Kiitos tämän kirjan, Mantelle ovat tulleet tutuiksi niin nokikana, piisami kuin simpukoiden hohteen salaisuus.

Michelle Robinson & Jez Tuya (kuv.): Punainen nosturi, keltainen kuormuri (Kustannus Mäkelä)

Manten ikisuosikki on pitänyt pintansa! Nykyään luemme lorutellen etenevää tekstiä työkoneiden päivästä niin, että lsusumme säkeitä Manten kanssa vuorotellen. Huumori ja ääneen lausumattomat työmaa-kömmähdykset kätkeytyvät kuviin ja muokkaavat tekstin merkitystä. Välillä on hauska vain bongailla työkoneita ja värejä yksityiskohtia pursuilevista kuvista.

Kalle Nuuttila & Riku Ounaslehto (kuv.): Äkkää ja tökkää liikenteessä (Lasten keskus)

Äkkää ja tökkää -kirjasarja ei ole vain asioiden etsimistä kuvista. Kirjat houkuttelevat myös opettelemaan kaikenlaista tökkimisen lomassa: värejä, muotoja, kokoja, numeroita… Tämä joululahjaksi saatu, kulkupeleihin ja työkoneisiin keskittyvä sarjan teos osuu Manten makuhermoon: Ne kun ovat tällä hetkellä kiinnostavinta maailmassa!

Bonusvinkki fantasiannälkäisille nuorille:

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla (Tammi)

Tämän kirjan luettuani en voi kuin ihmetellä, ettei sitä ole vielä alettu työstää elokuvaksi. Helsingin alla alkaa kuin perinteinen nuortenromaani: On koulu, lähestyvä kesäloma, epävarmuutta ja ihastumista. Mutta kun malttaa lukea vähän pidemmälle, maisemajuna muuntuukin vuoristoradaksi: Tarina kasvaa Tolkienmaisen taianomaiseksi ja Helsingin rinnakkaistodellisuus Alistadi pakolaisineen ja historioineen tuntuu melkein todelliselta tarumaailmalta.

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Lukemista ja lukuintoa lapsille – mitä lapset valitsisivat?
• Kirjavinkkejä lapsille – lukemista arjen ja oppimisen tueksi
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!