On tiistai-ilta. Esikoinen on ollut isänsä kanssa uimahallissa. Saavumme Manten ja koiran kanssa iltalenkiltä kotiin samaan aikaan, kun uimarit kaartavat autolla pihaan. Ulko-ovella esikoinen kääntyy katsomaan minua ja tokaisee: ”Kuule äiti, me taidetaan olla isun kanssa tänään ihan kaksin. Te saatte jäädä Manten kanssa nukkumaan ulos.” Isivaihe on alkanut.

Kun vain toinen vanhemmista kelpaa

Eräs ystäväni kertoi, että kun hän palasi vanhempainvapaalta töihin, lapset käänsivät hänelle yhdessä yössä selkänsä – kirjaimellisesti. Ennen hän oli ollut vanhemmista se, johon turvauduttiin, ja isä vasta kakkosvaihtoehto. Jo ensimmäisen työpäivän jälkeen tilanne oli kuitenkin muuttunut. Vain vuorostaan kotiin jäänyt isä kelpasi lapsille, äidille osoitettiin avoimesti mieltä – ja uusi asema kakkosvaihtoehtona.

Neljän kotivuoden aikana olen ehtinyt tottua vaiheisiin, joissa vain toinen vanhemmista kelpaa. Koska mieheni on ollut kausittain työnsä takia paljon poissa kotoa, on ollut luonnollista, että näiden vaiheiden iskiessä lapsemme ovat ripustautuneet minuun. Sen vastapainona minuun on usein purettu myös kiukku, harmi, väsymys ja yleinen paha mieli. Olen ollut se arjenharmaa haapa, joka on seistä tököttänyt myrskyistä huolimatta omalla paikallaan aamusta ja päivästä toiseen.

Isä on vastaanotettu kotiin kirkkain silmin ja riemunkirjavin hurraahuudoin. Toisaalta, hän on saanut liian monta kertaa kuulla sydäntä riipivät sanat: ”Haluan mieluummin äidin.”

Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut. Esikoisella on alkanut isivaihe!

Esikoisella on alkanut isivaihe

Suosiminen on osa lapsen itsenäistymistä

”Miksi sinä tulit hakemaan. Haluan isun”, esikoinen ilmoittaa päiväkodin portilla. Kotiin ehdittyämme hän linnoittautuu olohuoneen ikkunan ääreen tähystyspaikalleen, vaikka sanon isän tulevan vasta parin tunnin päästä. Kun isä sitten kesken iltasadun ilmestyy yläkertaan, kainalooni käpertynyt esikoinen ilmoittaa: ”No niin äiti, voit mennä nyt. Isu tulee tähän.”

Sanat voisivat satuttaa, jollen olisi itse ollut niin monesti suosikkivanhemman asemassa. Tiedän, että vanhempien valikointi liittyy lapsen uhmaan ja itsenäistymiseen, ja olen oikeastaan onnellinen kaikesta ajasta, jonka isä ja esikoinen saavat viettää keskenään. Monta pitkää vuotta mieheni on joutunut sietämään kelpaamattomuuttaan. Nyt hän saa vuorostaan kokea olevansa supersankari – ja minä saan iltasatuhetken verran enemmän omaa aikaa. Sitä paitsi Mante riippuu vielä varsin tiukasti paidanhelmassani. Hänen isivaiheensa aika on sitten joskus myöhemmin.

Vaan miten kävi esikoisen langettaman porttikielton kanssa? Jouduimmeko Manten kanssa yöpymään taivasalla? Emme sentään. Aivan kaikkea lapset eivät meilläkään saa valita.

Lue myös:

• Uhmaikäisen elämänpilaamislista
• Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskellä
• Omaa aikaa äänikirjoista – oivalluksia vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista
• ”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista, Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lapsemme (3v ja 1,5v) ovat vielä säästyneet Ukrainan sodan kuvilta ja maailmaa järkyttäneiltä uutisilta – ja hyvä niin. Kun tilanne viikko sitten kärjistyi, tutustuin kuitenkin kaiken varalta ammattilaisten ohjeisiin, miten tapahtumia kannattaisi pienten lasten kanssa käsitellä: Miten puhua lapsille sodasta?

Vahvista lapsen turvallisuudentunnetta

Ammattilaisten neuvoja selaillessa yksi ohje nousee esiin toistuvasti: Aikuisen tärkein tehtävä on vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta. Mutta miten?

• Kerro lapselle, että hän on turvassa (lapsi- ja kehityspsykologian professori Marja-Leena Laakso, Yle.fi)
• Auta lasta ymmärtämään, etteivät uutisissa kerrotut asiat uhkaa häntä (MLL)
• Torju turhat pelot (Suomen Punaisen Ristin psykologi Ferdinand Garoff, Helsingin Sanomat)
• Suojaa lasta aikuisen huolelta (MLL)
• Pysy rauhallisena. Jo aikuisten rauhallisuus ylläpitää lasten turvallisuudentunnetta (Pelastakaa Lapset ry:n kansalaistoiminnan johtaja Riitta Björn, Turun Sanomat)
• Anna lapselle vaikutelma, ettet aikuisena pelkää tai ole ahdistunut. Silloin hän uskaltaa herkemmin esittää kysymyksiä, mikä puolestaan vähentää lapsen ahdistusta (Suomen Punaisen Ristin psykologi Ferdinand Garoff, Helsingin Sanomat)

Lapsia kannattaa suojella sotauutisilta ja sodan kuvilta.

Suojele lapsia uutisilta ja sodan kuvilta

Mannerheimin lastensuojeluliitosta (MLL) huomautetaan, etteivät alle kouluikäiset tarvitse uutisia. Tällä hetkellä pieniä lapsia kannattaa pikemminkin yrittää suojella niiltä: Selailla, katsella ja kuunnella sotauutisia vain silloin, kun lapset eivät ole paikalla, ja käydä keskustelut aiheesta pienten korvien ulottumattomissa. Lasten suojelemiseksi esimerkiksi monissa kaupoissa iltapäivälehtien lööpit on poistettu kokonaan näkyviltä lehtitelineistä.

Sosiaalisen median tutkija Suvi Uski toteaa Helsingin Sanomissa, että myös TikTok on hyvä laittaa hetkeksi kokonaan tauolle. Tällä hetkellä sovellus nimittäin tulvii videoita, joissa ammutaan, räjäytellään ja paetaan. Tarkalla silmällä kannattaa valvoa myös muun sosiaalisen median suoltamaa sisältöä ja rohkaista lasta kertomaan heti, jos siellä tulee vastaan jotakin, joka jää vaivaamaan mieltä.

Jos lapsi suojeluyrityksistä huolimatta näkee uutiskuvia ja ahdistuu niistä, Suomen Punaisen Ristin psykologi Ferdinand Garoff kehottaa vanhempia ottamaan asian puheeksi hänen kanssaan. Jos vanhempi sivuuttaa asian, lapsi voi kuvitella kaikenlaista ja hänelle voi syntyä mielikuvia, jotka ovat dramaattisempia kuin todellisuus.

Kuuntele ja anna vastauksia, kun lapsi kysyy

Lapsi- ja kehityspsykologian professori Marja-Leena Laakson mukaan lapsille kannattaa antaa tilaa ja aikaa kertoa kuulemastaan sekä huolistaan. Ahdistus vähenee, kun lapsi saa sanoittaa pelkonsa, ja myös aikuisen kannattaa sanoittaa lapselle  omia tunteitaan.

Hän myös korostaa, että kun lapset kysyvät Ukrainan sodasta, on tärkeää että heidän kysymyksiinsä vastataan. Vastata kannattaa kuitenkin vain lapsen kysymykseen, ei kertoa enempää kuin lapsi haluaa tietää. Myös ikätaso tulee ottaa huomioon. MLL:stä neuvotaan, että kaikkein pienimmille lapsille selitykseksi voi riittää, että välillä maat riitelevät ja tekevät sitten sovun. Aikuinen voi myös kertoa, että on paljon viisaita aikuisia, joiden tehtävänä on pitää maailma turvallisena.

Garoff vinkkaa, että hieman isommalle lapselle voi puolestaan selittää, että ihmiset taistelevat joskus erilaisista asioista, mistä johtuen sivullisetkin joutuvat toisinaan vaaraan, ja silloin he lähtevät pakolaisina kotoaan etsimään uutta, turvallista kotia.

Kanavoi huolta JA AHDISTUSTA toimintaan

Huolta ja ahdistusta voi kanavoida myös toimintaan. MLL:n sivuilla ohjeistetaan, että lapsen voi antaa esimerkiksi pudottaa kolikko keräyslippaaseen. Jo näin pieni symbolinen teko auttaa lasta kokemaan, että suuriinkin asioihin on mahdollista vaikuttaa.

Lue myös:

• ”Tähtien tuolle puolen” – Miten puhua kuolemasta lapsen kanssa?
• ”Miksi jotkut eroaa ja sinä synnyit tytöksi?” – Miksi-ikä on täällä
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista, Facebookista – ja nyt myös TikTokista!