Reilu viikko sitten heräsimme ensimmäiseen adventtiin hämmästyen: Seinäämme oli ilmestynyt pikkuruinen ovi, ja oven viereltä löytyi kirjekäärö, jonka luimme tohkeissamme.

Välillä Töttöröölöön pihapiirissä pyörii myös muita naapuruston tonttuja, joihin olemme saaneet tutustua. Lasten lumilinnasta ylijääneet lumipallot saimme tiputtaa joulukaakaoiden sekaan.

Pihapiirin lisäksi kotitonttumme on antanut meidän myös kurkistaa tupaansa. Joulukuun kolmantena hän oli jättänyt lapsille lukemista takan päälle.

tonttu muutti Taloon

Kirje oli tontulta ja se kuului seuraavasti:

”Päivää taloon! Ja hyvää adventtia. Minä olen joulunjunailijatonttu Töttöröölöö ja olen saapunut Korvatunturilta tänne etelään tekemään aattomatkan kuljetusvalmisteluja.

Kuten huomaatte, olen muuttanut alakertaanne. Toivottavasti se sopii! Olen huomaamaton, enkä vie paljoa tilaa. Lisäksi joulukiireet pitävät minut paljon poissa kotoa. Nyt lähden töihin. Tuon tavaroitani pikkuhiljaa.

Kiitollisna alivuokralaisenne, tonttu Töttöröölöö

P.s. Tunnelmallinen adventtikynttilä ikkunalla – ja joululaulut soivat! Ai että, kyllä vanhan tontun mieltä lämmittää!”

Kotitonttumme loihtima kalenteri on ollut kova juttu! Esikoiselle on myös selvinnyt, että tonttujen jalanjäljet maistuvat tomusokerilta!

Esikoinen on kovin tarkka siitä, että autot ovat Puhtaanilmanhaltijan mieleen – ja niin on näköjään tonttummekin.

Pasiakin kotitontun liikkeet kovasti kiinnostavat.

tonttuovesta alkoi joulunodotus

Olemme siis saaneet oman kotitontun. Ja kuten ehkä arvaattekin, pieni junafanimme on erityisen tohkeissaan siitä, että kyseessä on nimenomaan joulunJUNAILIJAtonttu. Esikoinen on jo pariin otteeseen ehtinyt tontullemme kirjoittaakin. Hän halusi muun muassa saada tietää, tarvitsevatko tontut junalippuja matkatessaan. Vastauskirje odotti tontun tuvassa seuraavana aamuna. ”Työtehtävissä saamme matkata tonttupassin turvin, lomalla ostamme liput niin kuin muutkin”, paljasti Töttöröölöö viestissään.

Aina aamuisin tontun huoneistossa on tapahtunut jotakin uutta ja välillä hän jättää jälkeensä pientä puuhaa lapsillemme – tai koko perheelle. Olemme muun muassa viettäneet tonttujen kaakaokeskiviikkoa, käyneet tonttuväen temppuradalla ja saaneet patisteluja pipareiden leivontaan. Töttöröölöö on myös osallistunut lastenkasvaukseen, nostanut itsenäisyyspäivänä lipun salkoon ja paljastanut hauskoja juttuja minun ja mieheni lapsuudesta – hän kun on tarkkaillut meitä jo silloin.

Esikoiselle on lisäksi selvinnyt, että tontun jalanjäljet maistuvat tomusokerilta! Tämän myötä meillä on nuoltu Pasin ja kolmevuotiaamme toimesta lattioita varsin ahkerasti. Paraneepahan vastustuskyky…

Tämänvuotisesta joulukalenteristamme taisikin siis tulla astetta tonttumaisempi juttu! Kotitonttumme keksintöjä voi seurata Instagram-tilini stooreissa ja jonkinlaisen välipäivityksen kirjoittelen varmasti vielä tännekin.

Itsenäisyyspäivänä kotitontullakin liehui Suomen lippu salossa.

Töttöröölöö on jättänyt meille paljon kivaa tekemistä: värsudokuja, kuplamuovia, sinne tänne ripusteltavia kulkusia, kutsun tonttujen temppuradalle ja aineksia pipareiden leivontaan.

Rasavillimmän päivän jälkeen kotitonttumme otti osaa myös kasvatuskeskusteluun. Äitiä ilahdutti erityisesti takan päälle jätetty viesti.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Jouluvalmistelukalenteri – näin jalostat jouluihmisen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

”Äiti, haluaisin semmoisen päivän, että isu olisi koko päivän kotona”, esikoinen tuumasi isänpäivän lähestyessä. ”Koko perhe yhdessä.”

Olen onnekas. Olen saanut lapsilleni juuri semmoisen isän kuin olen aina toivonutkin: lempeän, turvallisen ja kekseliään kasvattajan, joka on myös parantumaton humoristi, toiminnan ihminen ja leikkisyytensä säilyttänyt arjen sankari. Hän on takuulla juuri sellainen isä, jolle lapset teini-iässä huutavat: ”sä oot niiiiiiin nolo” samalla, kun hiljaisesti ihailevat tämän rohkeutta ja kykyä heittäytyä. Ja tiedän, että hän on myös isä, joka opettaa lapsensa tuntemaan, puhumaan ja tekemään sukupuolesta piittaamatta.

Valmentajan Työ pakottaa taIpumaan ja tottumaan erossaoloon

Kuten jokaisella perheellä, meilläkin on haasteemme. Mieheni työ jääkiekkovalmentajana pakottaa koko perheen taipumaan, venymään ja tottumaan erossaoloon. Siksi ei olekaan yllättävää, että esikoinen toivoo sekä isänpäivältä että joulupukilta kokonaisia yhteisiä perhepäiviä.

Haastavista työajoistaan huolimatta mieheni kuitenkin löytää aikaa lapsilleen: Hän kiirehtii töistä kotiin ehtiäkseen lukea iltasadun ennen lasten nukahtamista. Hän piipahtaa jäiden välissä kotona päästäkseen mukaan hakemaan esikoista päiväkodista. Parin vapaatunnin aikana hän ehtii kuin ihmeen kaupalla lasten kanssa pyöräretkelle, junia katsomaan tai uimahalliin, vaikken aina ymmärräkään miten.

Ja onhan meillä vapaapäiviä: Tällä kaudella olemme saaneet nauttia ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yhteisestä viikonloppuvapaasta, useimmiten sunnuntaisin. Silloin vietämme pitkiä laiskoja aamuja, käymme perhetemppuilussa, retkeilemme, ulkoilemme, saunomme ja saatamme jopa tilata pizzaa.

Mitä toivon lasteni oppivan isältään?

Olemme mieheni kanssa molemmat kunnianhimoisia. Unelmoimme suuresti ja uskomme siihen, että voimme myös saavuttaa unelmamme. (Miehen työ on tästä yksi konkreettinen esimerkki.) Ja kun toisen usko omiin kykyihin ja onnistumiseen uhkaa loppua, toinen uskoo niihin senkin edestä. Toivon, että lapsemmekin oppisivat sopivasti sinnikkyyttä, kykyä uskoa itseen ja uskallusta unelmoida. Siihen heillä on isästään hyvä malli.

Meillä myös nauretaan paljon. Se on toinen olemisen tapa, jonka toivon tarttuvan lapsiimme. Kyky heittäytyä, nähdä asioiden valoisat puolet sekä nauraa itselle ja elämälle auttavat selättämään elämisen varjoja. Niitä kun tulee jokaiselle vastaan ihan varmasti.

Isän palattua pidemmältä pelireissulta esikoisen toive toteutuu: Meillä on perheen yhteistä aikaa koko päivä, aamusta iltaan. Miten esikoinen toivoisi sen käytettävän?

”Ollaan vaan yhdessä kotona. Ja ehkä mennään pyöräretkelle. Ja katsomaan junia. Ja uimahalliin. Ja lentsikkaretkelle. Ja…”

Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Onnellista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja muille isähahmoille!

Lue myös:

• Läpsystä vaihto – tanssi nimeltä vanhemmuus
• Havaintoja vanhemmuudesta ja supervoimista
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistus erilaiseen arkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!