Miten olemme palautuneet valvomisen vuodesta?

Kuvaus valvomisen vuodestamme on ollut blogini ylivoimaisesti luetuin juttu. Siksi ei ollutkaan kovin yllättävää, että kysellessäni juttutoiveitanne, valtaosa toivoi että kertoisin, miten olemme valvomisen vuodesta palautuneet. Minäpä kerron! (Lue: Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen)

Kylpyhuoneen matolla on pehmeä nukkua

Palautuminen alkoi nopeasti

Kun lapset alkoivat tammikuussa yhtäkkiä nukkua paremmin, äkisti tuplaantuneen unimäärän vaikutukset rupesivat näkymään nopeasti. Valvomisen vuoden aikana olimme ehtineen kokeilla kaikkea saadaksemme enemmän unta, mutta tuloksetta. Se mikä lopulta auttoi, oli aika. Eräänä yönä meillä vain nukuttiin kolmen tunnin sijasta kuusi. Ja kun sama toistui seuraavanakin yönä, ja sitä seuraavana, tajusimme vähitellen selvinneemme koitoksesta.

Jo parin viikon jälkeen minusta alkoi tuntua, että olin palautunut 15 kuukauden valvomisesta. Eihän se tietenkään totuus ollut! Kaikki vain alkoi tuntua paljon paremmalta heti, kun uni oli korjannut suurimmat suuntaviivat raiteilleen. Tunsin olevani taas minä ja ymmärtäväni jotakin ympäröivästä maailmasta. Aloin muistaa menneiden päivien tapahtumia, ajatella kirkkaammin ja selkeämmin ja saada voiman takaisin urheiluun tottuneeseen kehooni.

Nopeasti huomasin myös vastustuskykyni parantuneen. Silloinkin kun muut perheessämme sairastelivat, vältin usein taudit ja säilyin terveenä.

Joskus uni ottaa vallan kesken leikkienkin!

Salakavalia seurauksia

Kävi kuitenkin niin, että kroppani alkoi reagoida äärimmäiseen valvomiseen siitä jo selvittyään. Vaikka valvomisen vuoden pää- ja selkäkivut katosivat nukkumisen myötä, kevään aikana selkäni alkoi kipeytyä uudelleen, useampaan otteeseen jopa pahaan kuntoon. Hieroja totesi, ettei lantionseutuni ollut vielä puolentoista vuoden jälkeenkään palautunut synnytyksestä, minkä takia haittavaikutukset olivat alkaneet vähitellen kiipiä selkää ylöspäin. ”You need to rest and stretch more”, hän patisti.

Kesän korvilla kampaajani puolestaan kauhisteli, että lähes kolmannes hiuksistani oli kadonnut jonnekin. Kysellessään, oliko elämässäni tapahtunut viimeisen vuoden aikana jotain erikoista, kerroin unettomista ajoistamme. ”Se sen täytyy olla”, kampaaja tuumi. ”Hiukset reagoivat äärimmäisiin koetuksiin viiveellä.” Lopuksi hän vielä lohdutteli, että hiukseni kyllä kasvaisivat takaisin, mutta aikaa se vaatisi.

Nukkuminen on ihanaa!

Kauaskantoisia vaikutuksia

Vaikka unettomat yöt tuntuvat jo kaukaiselta muistolta, aika-ajoin niiden vaikutuksen huomaa yhä.  Olen kuullut sanottavan, että elimistöllä voi mennä jopa viisi vuotta palautua vuoden äärimmäisestä valvomisesta. Tammikuussa 2027 siis viimeistään muistan, miltä normaali olotila tuntuu.

Selvimmin vaikutuksen huomaa, kun hyvät unemme hetkellisesti katoavat esimerkiksi sairastelun tai painajaiskausien vuoksi. Voimat tuntuvat nimittäin olevan loppu sekä minulta että mieheltäni jo ensimmäisen valvotun yön jälkeen, mikä tuntuu suorastaan naurettavalta. Ei tarvita kuin viikon sairasteluputki, niin olemme yhtä sekaisin kuin 15 kuukauden valvomisen loppumetreillä: Tavarat ovat kateissa, koira unohtuu ulos, jääkapin ovi jää auki ja kalenterin päivät sekoittuvat keskenään.

Pidän edelleen pienenä ihmeenä sitä, että parhaimpina öinä molemmat lapsemme ovat yhtä aikaa unessa iltakymmenestä aamukuuteen

Palautumisen prosessi on pitkä mutta palkitseva

Onneksi tasapaino taas palautuu parin hyvin nukutun yön jälkeen. Ajoittaiset valvomisjaksot vain muistuttavat siitä, miten hyvin asiat meillä ovat nykyään. Pidän edelleen pienenä ihmeenä sitä, että parhaimpina öinä molemmat lapsemme ovat yhtä aikaa unessa iltakymmenestä aamukuuteen, eikä yöllisiä herätyksiä tule kuin muutama.

Nukkuminen on ihanaa!

Lue myös:

• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Vähäunisista lapsista
• Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!